Jaa: Vaatemerkit, meillä olisi vähän kysymyksiä teille. Nyt on kulunut neljä vuotta siitä, kun Reilu kauppa lanseerasi tekstiilistandardin ja -ohjelman, jotta alan työntekijät voisivat nauttia paremmista palkoista ja työolosuhteista. Mutta muotialan isot toimijat ovat edelleen haluttomia liittymään mukaan. Miksi? Ollakseni rehellinen, olemme hieman pettyneitä. Muistatteko, kun julkistimme standardin vuonna 2016? Sitä oli vaikea ohittaa, koska vastaisku näkyi laajasti alan lehdistössä. Jotkut eivät pitäneet lähestymistavastamme, mutta se ei pysäyttänyt meitä. Panostimme standardiin vuosia ja kuulimme perusteellisesti monia, monia sidosryhmiä – ennen kaikkea itse alan työntekijöitä – ja kehitimme kokonaisvaltaisimman standardin, minkä ala on koskaan nähnyt. Mutta mitä sitten tapahtui? Tässä vaiheessa haluan onnitella niitä sitoutuneita saksalaisia tuotemerkkejä, jotka työskentelevät väsymättömästi saadakseen osan toimitusketjuistaan standardin mukaisiksi. Aplodit teille, Brands Fashion, 3FREUNDE ja MELAWEAR – maailma tarvitsee teidän kaltaisianne edelläkävijöitä! Lisäksi Intiassa on 28 tehdasta, joissa käsitellään terveys- ja turvallisuusasioita, palkkoja, työntekijöiden edustusta, sosiaaliturvaa, ympäristönsuojelua ja tuottavuutta Reilun kaupan tekstiiliohjelman puitteissa. Nostamme hattua myös teille! Arvostamme todella paljon myös niitä monia tuotemerkkejä, jotka hankkivat Reilun kaupan puuvillaa askeleena kohti kestävämpää tuotantoa, sillä puuvillan viljelijät ansaitsevat parempaa kohtelua tekemästään kovasta työstä. Silti me kaikki tiedämme, että muotialalla riittää vielä paljon tekemistä. Tässä muutama esimerkki: 1. Maailman vaatteet valmistavilla työntekijöillä ja heidän perheillään tulisi olla varaa vaatteisiin, ruokaan ja asuntoon sekä terveydenhuoltoon, koulutukseen ja kuljetukseen. Lyhyesti sanottuna tekstiilityöntekijät ansaitsevat elämiseen riittävän palkan, kuten kaikki muutkin. Ei hätää jos teitä mietityttää, kuinka paljon se elämiseen riittävä palkka on – me olemme jo laskeneet sen. Tai pikemminkin ryhmä tutkijoita on tehnyt sen Global Living Wage Coalition -aloitteen puitteissa. Voitte tutustua Dhakan ja Tirupurin vertailuarvoihin aloitteen verkkosivustolla sillä aikaa kun lisää laskelmia tehdään. Reilun kaupan tekstiilistandardin mukaan työntekijöille on maksettava elämiseen riittävä palkka kuuden vuoden kuluessa sertifiointitodistuksen myöntämisestä. Joidenkin mielestä tämä on liian pitkä aika, toisten mielestä se ei ole tarpeeksi pitkä. Meidän mielestä se on realistinen aikajana ottaen huomioon valtavat erot nykyisten palkkojen ja elämiseen riittävän palkkatason välillä. Tuotemerkeille tämä ei tietysti tule halvaksi. Mutta työntekijöiden köyhyydessä pitämisen inhimilliset kustannukset ovat paljon korkeammat. 2. Työntekijät ansaitsevat turvalliset työolot. Rana Plaza -tehdasrakennuksen sortuminen vei yli 1100 bangladeshilaisen vaatetyöntekijän hengen. Sen vuosipäivän aikoihin järjestetty jokavuotinen Vaatevallankumous-tapahtuma on tuskallinen muistutus siitä, että turvalliset työolot eivät vieläkään toteudu monissa tekstiilitehtaissa. Standardimme asettaa kriteerit turvallisille työpaikoille ja rakennuksille, mutta myös suojalaitteiden käytölle ja kemikaalien käsittelylle. 3. Työntekijät ovat ihmisiä, ja ihmiset tarvitsevat vapaa-aikaa ja unta. Muuten onnettomuuksien riski kasvaa työpaikoilla, eivätkä työntekijät pääse viettämään aikaa ystäviensä ja perheidensä kanssa. Liiallinen ylityö on alalla hyvin yleistä, ja sen ratkaiseminen vaatii todellista sitoutumista. Me Reilussa kaupassa haluamme tehdä osamme osoittamalla, kuinka brändit voivat olla sekä kannattavia että eettisiä. Reilun kaupan tekstiilistandardin mukaan säännellään työaikoja, kuten myös työsopimuksia ja määräaikaista työtä. Annamme myös suosituksia oikeudenmukaisista ostokäytännöistä – tuotantohuiput mukaan lukien – sekä pitkäaikaisista sopimuksista. 4. Työntekijöiden on voitava puolustaa oikeuksiaan. Standardimme raivaa tietä työntekijöille osallistua ammattiliittoon ja sisältää koulutusta liittyen heidän oikeuksiinsa, demokraattiseen edustukseen yrityksessä, sisäiseen viestintään ja valitusten käsittelyyn. Mikä johtaa meidät seuraavaan kohtaan. 5. Mikään ei ole täydellistä. Siksi on entistä tärkeämpää, että vankat mekanismit ovat paikoillaan asioiden mennessä pieleen. Reilun kaupan tekstiilistandardin mukaisesti tehtaiden on kehitettävä valitusmenettelytapoja, joiden kautta paikalliset kansalaisjärjestöt tai ammattiliitot voivat tukea työntekijöitä – niin että joku pitää heidän puoliaan prosessin aikana. Joten, rakkaat muotimerkit, kuinka olisi? Se kaikki on siellä, valmiina käytännön toteutukseen. Oikeastaan vain te puututte. Selvyyden vuoksi: tämä ei ole vain meidän juttu. Kaikista eniten tämä koskee vaatetyöntekijöitä. Kyse on myös kuluttajista, jotka haluavat tietää kuka on valmistanut heidän vaatteensa ja minkälaisissa olosuhteissa. Emme todellakaan väitä, että tulemme muuttamaan muotiteollisuutta yhdessä yössä. Mutta me todella haluamme yrittää. Yhdessä. Teidän kanssanne. Oletteko mukana? Teksti: Rossitza Krueger Kirjoittaja on maailmanlaajuisen Reilun kaupan kattojärjestön, Fairtrade Internationalin, tekstiilijohtaja. Teksti on alun perin julkaistu Fairtrade American sivuilla huhtikuussa 2019.
