Sokeri

Reilun kaupan sokeri ja sokerinviljely

Reilun kaupan sokeria tuottavat osuuskunnat 19 maassa, ja mukana on noin 55 000 viljelijää. Perinteisten käyttötarkoitusten rinnalla sokeria voidaan hyödyntää esimerkiksi biopolttoaineisiin ja biomuoveihin.

Sokeria viljellään pientiloilla ja plantaaseilla ympäri maailman yli 130 maassa. Tropiikissa sokeria tuotetaan sokeriruo’osta, kylmemmässä ilmanalassa sokerijuurikkaasta. Reilu kauppa puuttuu erityisesti sokeriruo’on pienviljelijöiden haasteisiin kehittyvissä tuottajamaissa.

Toisin kuin useimmille Reilun kaupan tuotteille, Reilun kaupan sokerille ei ole määritelty takuuhintaa. Päätökseen on päädytty yhdessä sokerin pienviljelijöiden kanssa. Taustalla vaikuttavat sokerin monimutkaiset ja maasta toiseen vaihtelevat hinnoitteluperusteet – ja se, että varsinaisen sokerin arvo on huomattavasti korkeampi kuin sokeriruo’on. Jos sokeriruo’osta maksettaisiin takuuhinta, se olisi aina sama, mutta nyt viljelijät saavat yleensä jatkojalostajilta tuotteestaan sitä paremman hinnan, mitä pidemmälle sitä jalostetaan.

Reilun kaupan sokeri on usein myös niin sanottu massabalanssituote, eli jalostusvaiheessa Reilun kaupan sokeri ja tavallinen sokeri sekoittuvat, eikä lopputuotetta voi jäljittää tietylle tilalle. Tuotteiden pitäminen erillään tehtaassa on niin kallista, ettei tuottajilla ole siihen varaa – eivätkä kuluttajat maksaisi niin korkeaa hintaa. Näin pienviljelijät hyötyvät mahdollisimman paljon. Lue lisää massabalanssista Reilussa kaupassa.

Reilu kauppa on kiinnostunut myös sokeriruo’on ja sokerin vaihtoehtoisista käyttömahdollisuuksista ja markkinoista perinteisten ratkaisujen rinnalla. Näitä uusia mahdollisuuksia ovat esimerkiksi sokeriruo’osta valmistettava bioetanoli, jota käytetään bensiinin tavoin sekä biohajoaviin muoveihin käytettävät polymeerit, joita valmistetaan sokerista.

Reilun kaupan sokeri ei kilpaile kotimaisen, juurikkaasta tuotetun sokerin kanssa, vaan se tarjoaa vastuullisen vaihtoehdon silloin, kun suomalaista sokeria ei ole tarjolla tai se ei sovellu käyttötarkoitukseen.

Sokerintuotannon haasteita

Sokerin maailmanmarkkinahinta vaihtelee suuresti, ja ajoittain kehittyvien tuottajamaiden pienviljelijät eivät saa edes tuotantokustannuksia katettua. Esimerkiksi vuosina 2012–2015 sokerin hinta puolittui. Pienviljelijöitä ajaa entistä ahtaammalle se, että rikkaammat maat tukevat omaa sokeriteollisuuttaan, ja sokerin vienti on erittäin vaikeaa. Myös keinotekoisten makeutusaineiden käyttö on haaste sokerinviljelijöille.

Lisäksi sokerin pienviljelijät ovat tuotantoketjun pohjimmaisina: he ovat yleensä täysin riippuvaisia tehtaista, jotka jalostavat sokeriruo’on edelleen sokeriksi.