Tuottajien asema

Pienviljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden aseman parantaminen ja oikeuksien vahvistaminen on Reilun kaupan järjestelmän perimmäinen tavoite.

Yli puolet kehittyvien maiden työikäisestä väestöstä saa elantonsa maataloudesta – Afrikassa jopa kaksi kolmannesta työikäisistä. Monien maataloustuotteiden kansainvälinen kauppa, jalostus tai brändäys on kuitenkin muutamien yritysten käsissä. Ruoan vähittäiskauppakin on useissa maissa hyvin keskittynyttä.

Muutamien suuryritysten kauppatavat siis vaikuttavat kehitysmaissa miljoonien tuottajien toimeentuloon ja oikeuksiin.

Monissa tuotantoketjuissa kehitysmaiden viljelijöille ja työntekijöille valuu tällä hetkellä mitättömän pieni osuus kaupan hyödyistä.

Heikoimmassa asemassa ovat köyhien pienviljelijöiden tiloille kiireisimpinä aikoina palkatut kausityöntekijät. Naisviljelijöiden ja -työntekijöiden asemaa hankaloittavat lisäksi syrjintä ja vähäiset perhevapaat. Myös seksuaalista häirintää on todettu useilla plantaaseilla. Naisten osuus maataloustyöntekijöistä on nousussa erityisesti Afrikassa. Maailmanlaajuisesti myös 108 miljoonaa lasta tekee maataloustöitä, josta on haittaa heidän koulutukselleen tai terveydelleen.

Reilu kauppa pyrkii muuttamaan tätä vinoutunutta vallan ja arvon jakoa tuotantoketjuissa sertifioinnin, kehitysyhteistyön, kampanjoiden ja vaikuttamistyön keinoin.

Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa tuemme erityisesti pientuottajien ja maataloustyöntekijöiden järjestäytymistä demokraattisiin osuuskuntiin ja ammattiliittoihin sekä reiluja neuvotteluita kauppaketjujen eri osapuolten välillä.

Järjestäytyminen rakentaa ihmisten itseluottamusta, kokemustenvaihtoa, tiedonkulkua ja vaikuttamismahdollisuuksia. Parhaimmillaan tuottajaryhmät antavat yhteisöissään muillekin ihmisille esimerkkejä ja toivoa siitä, että omaan elämään voi vaikuttaa. Myös yritykset voivat hyötyä järjestäytymisestä, kun se rakentaa vuoropuhelua, vakautta ja tuottavuutta.

Suomessa vaikutamme yrityksiin, poliittisiin päättäjiin ja kuluttajiin kauppatapojen parantamiseksi ja työoikeuksien vahvistamiseksi. Niin kutsuttuja epäreiluja kauppatapoja esiintyy myös suomalaisten elintarvikeyritysten välillä, koska hintapaine on kova ja yritysten väliset sopimuskaudet lyhyitä. Usein suhteeton osa bisnesriskeistä päätyy viljelijöiden ja elintarvikkeita tuottavien pk-yritysten harteille.