Viljelijänaiset – maailman ruokajärjestelmän näkymätön käsi

Ruuan alkuperä on pyörinyt mielessäni usein aloitettuani työni Reilussa kaupassa. Se, että saan aamukahvini ja pyöräytän hedelmäsmoothieni tehosekoittimessa, on päätähuimaavan mutkikkaiden tuotantoketjuverkostojen tulos. Ruoka on biologiaa, taloutta, yhteiskuntapolitiikkaa, ilmastonmuutosta – aivan kaikkea. Ruoka hiipii taustateemaksi myös tähän naisten päivän blogiin, sillä moni ei ole tullut ajatelleeksi, että jopa 80 % maailman ruuasta on naisten viljelemää. Kun naisten rooli maailman ruokkimisessa on näin suuri, on aika tehdä näkyväksi heidän panoksensa.

Historiallisesti naisten työ on ollut vähemmän näkyvää ja vähemmän arvostettua kuin miesten aikaansaannokset maailman taloudelliselle kehitykselle. Maataloudessa naiset ovat usein olleet apuna eivätkä ”oikeasti” töissä. Tämä on johtanut siihen, että naisten työpanosta ei ole arvostettu rahallisesti, eikä heitä ole kuultu liiketoimintaan tai työoloihin liittyvissä asioissa. Naiset ohjataan edelleen naisten aloille tai naisille sopiviin yksinkertaisiin matalapalkkaisiin tehtäviin. Miehet tekevät työt, joihin tarvitaan erityistaitoja ja joista maksetaan paremmin. Noidankehä on valmis: miksi panostaa tytön koulutukseen, kun hän päätyy kuitenkin matalapalkka-alalle? Tai vielä pahempaa: nainen saattaa tehdä koko elämänsä tuplatyötä maatilkulla (jota hän ei omista) ja kotona saamatta lanttiakaan itselleen!

Reilun kaupan järjestelmässä sukupuolten välisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen kehittyvissä maissa on työmme keskiössä. Kehittyvissä maissa jopa 80 prosenttia naisista työskentelee maataloudessa, mutta vain 10–20 prosenttia naisista omistaa maata. Monissa maissa he eivät voi lain mukaan edes periä perheidensä maita. Naiset ovat aliedustettuina viljelijäjärjestöissä ja osuuskunnissa, jotka linkittyvät maatalouden globaaleihin arvoketjuihin. Näin naisten ääni ei pääse kuuluviin.

Reilun kaupan kriteerit velvoittavat tuottajajärjestöjä kehittämään toimintaansa yhdenvertaisemmaksi ja luomaan tilaa naisten aktiiviselle osallistumiselle ja johtajuudelle. Selvityksen mukaan Reilun kaupan sertifioitujen viljelijäosuuskuntien jäsenistä noin viidennes on naisia – ja tämä on silti enemmän kuin ei-sertifioiduilla tiloilla. Matkaa tasa-arvoon on vielä taitettavana.

Naisten aseman parantamisen merkitys sosiaaliselle ja taloudelliselle kehitykselle on yleisesti hyväksytty fakta. Kun naiset pääsevät tekemään päätöksiä omasta ja perheensä hyvinvoinnista, siitä hyötyy koko yhteisö. Sanonta kuuluukin: Jos opetat miehen viljelemään maata, miehen perhe saa syödäkseen. Jos opetat naisen viljelemään maata, koko kylä saa syödäkseen.

Tänä naistenpäivänä on siis aika saattaa näkyväksi viljelijänainen – tuo maailman ruokajärjestelmän näkymätön käsi*, joka voi ruokkia kaikki kaksi miljardia ihmistä, joilla on pulaa ruuasta.


Kirjoittaja: Päivi Kovalainen, kehitysyhteistyön asiantuntija, Reilu kauppa ry.

*Näkymätön käsi on taloustieteilijä Adam Smithin vuonna 1759 luoma käsite siitä, kuinka omia tarpeitaan ajatteleva, tuottava ihminen luo huomaamattaan yleistä hyvää myös yhteisölleen. Tätä ilmiötä kutsutaan talouden näkymättömäksi kädeksi, jolla perustellaan esimerkiksi kapitalistisen talousjärjestelmän yleishyödyllisyyttä.