Minne viljelijät unohtuivat yritysvastuulain valmistelussa? 

Miljoonien maanviljelijöiden ja työntekijöiden oikeudet eivät edelleenkään toteudu, vaikka YK:n ihmisoikeuksien julistus hyväksyttiin yli 70 vuotta sitten. Ihmisoikeus- ja ympäristörikkomukset ovat yleisiä toimitusketjuissa, ja lainsäädäntö niiden torjumiseksi on ratkaisevan tärkeää. 

Hyvä uutinen on, että lakeja valmistellaan. Euroopan komissio julkaisi helmikuussa ehdotuksensa laajaksi yritysvastuulaiksi, joka velvoittaisi yritykset huolellisuuteen ihmisoikeuksia ja ympäristöä kohtaan.  

Globaaleissa tuotantoketjuissa maanviljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden päätösvalta sekä ansiot jäävät olemattoman pieniksi. Tähän tarvitaan muutos, jota EU:n yritysvastuulakiesitys ei sellaisenaan vielä tuo. 

Siksi yli 270 Reilun kaupan viljelijöiden ja työntekijöiden tuottajaorganisaatiota Latinalaisesta Amerikasta, Afrikasta ja Aasiasta vaatii avoimessa kirjeessään vaikuttavaa ja vahvaa yritysvastuulainsäädäntöä ja pyytää Euroopan unionia ottamaan heidän äänensä ja tarpeensa huomioon lakineuvotteluissa. Tuottajien viestiä tukee yli 40 Reilun kaupan verkostossa olevaa yritystä, mm. suomalaiset Paulig, ROST & Co., Kätkökoru, Ylva, Unica ja Campusravita. 

Tuottajaorganisaatiot vaativat rohkeampaa yritysvastuulakiehdotusta

Vaikka tuottajaorganisaatiot pitävät EU:n ehdotusta hyvänä alkuna neuvotteluille, he kysyvät, onko se riittävän rohkea. Voidaanko sillä aidosti vaikuttaa tuotannon alkupään haasteisiin?

”Yritysten ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevan huolellisuusvelvoitteen keskiössä on yritystoiminnan negatiivisten vaikutusten kohteena olevien ihmisten oikeus vuoropuheluun. Me haluamme oikeudenhaltijoina äänemme kuuluviin”, kirjeessä vaaditaan. 

Reilun kaupan tuottajat edellyttävät EU-päättäjiltä, että yritysvastuulailla varmistetaan, että yritykset 

• Noudattavat huolellisuutta koko arvoketjussa, sillä ihmisoikeuksia loukataan usein ketjujen alkupäässä. 
• Investoivat huolellisuuteen ja jakavat sen kustannukset tuotantoketjussa reilusti, niin etteivät paineet kasaudu viljelijöille ja työntekijöille, joiden resurssit eivät riitä ongelmien korjaamiseen yksin. 

• Tarkastelevat toimintatapojaan ja siirtyvät reiluihin kauppa- ja ostokäytäntöihin, kuten pitempiin sopimuksiin ja reiluihin hinnoittelukäytäntöihin, jotka mahdollistavat tuottajille ennakoitavuuden ja elämiseen riittävän toimeentulon. 
• Puuttuvat vakavimpiin ihmisoikeus- ja ympäristöongelmiin eivätkä hylkää riskituotantoalueita heti kun alihankkijoilla ilmenee ongelmia (cut and run). 
• Tunnustavat ja mahdollistavat elämiseen riittävät palkat/ansiot, järjestäytymisvapauden ja neuvotteluoikeuden oikeuksiksi, joita tarvitaan muiden ihmisoikeuksien ja ympäristönsuojelun edistämiseen. 
• Käyvät merkityksellistä vuoropuhelua viljelijöiden, työntekijöiden ja muiden oikeudenhaltijoiden kanssa huolellisuusprosessin eri vaiheissa ja kehittävät menetelmiä aidossa yhteistyössä ruohonjuuritason kanssa.