Nuorista viljelijöistä tuli Keski-Amerikassa aktiivisia ilmastovaikuttajia
22.9.2020

Reilun kaupan kehitysyhteistyöhankkeessa huomattiin, että maapalan saaminen tai kouluttautuminen vaikka maaperäanalyysien tekoon voivat olla merkittäviä sysäyksiä oman toimeentulon löytämiseen ja kotiseuduille jäämiseen.

Kuva: Sean Hawkey

Keskustelin alkuvuodesta Hondurasin osuuskunnan nuorisoryhmän kokouksessa paikallisten nuorten haasteista ja haaveista. Puheenvuoroissa toistui lähes jokaisen kohdalla sama teema: kahvia viljelevässä yhteisössä ei ole nuorille tarpeeksi mahdollisuuksia, joten moni suunnittelee lähtevänsä kaupunkiin tai vielä kauemmas, Meksikoon tai Yhdysvaltoihin.

”Vielä pari vuotta sitten ajattelin jatkuvasti lähtemistä. Olin suunnitellut lähteväni Yhdysvaltoihin, kun aloin juttusille ryhmää vetävän Mauricion kanssa. Hän taivutteli minut mukaan osuuskunnan nuorten ryhmään, ja hangoittelun jälkeen suostuin tulemaan kokoukseen. Siitä päivästä kaikki muuttui”, Jose kertoo. Hän pääsi kolmen kuukauden koulutuksen Kolumbiaan ja toimii nyt aktiivisesti COCASJOlin osuuskunnassa.

Kuva: Maija Seppälä

Nuorisoryhmä on perustettu Reilun kaupan kehitysyhteistyöhankkeen ansiosta, ja se pääsi viime vuonna Costa Ricaan käytännön oppiin. Samanlaisia ryhmiä toimii nykyisin myös muissa hankkeissa mukana olevissa osuuskunnissa ympäri Hondurasia. Niiden tavoitteena on aktivoida nuoria mukaan osuuskuntien toimintaan sekä parantaa nuorten ja vanhempien viljelijöiden välistä vuorovaikutusta. Vaikka ryhmät ovat toimineet vasta pari vuotta, muutokset ovat jo nyt nähtävissä.

 ”Vanhempamme ovat perinteisesti ajatelleet, että heillä on pitkän kokemuksensa vuoksi kaikki tieto ja taito kahvinviljelystä, eivätkä he ole ymmärtäneet meitä nuoria. Meillä on paljon uusia ideoita ja intoa toteuttaa niitä”, ryhmän puheenjohtaja Mauricio kertoo.   

”Aloitimme pari vuotta sitten nuorten ryhmämme kanssa valmistamaan ja myymään luomulannoitteita ja -torjunta-aineita edullisesti viljelijöille sekä opastamaan heitä maaperän ravinteikkuuden paranemisessa. Aluksi meitä ei uskottu, mutta kun viljelijät näkivät omin silmin muutoksen, yhä useampi kiinnostui ja nyt saamme jo kivasti tuloja lannoitebisneksestä. Ennen kaikkea vanhempien asenteet ovat muuttuneet ja yhä useammat nuoret päättävät jäädä kotiseuduilleen”, Mauricio jatkaa.

Muuttoliike on vakava ongelma koko Keski-Amerikan pienviljelijäyhteisöille

Kahvitilojen on yhä hankalampi saada kausityövoimaa ja osa sadosta on jopa jäänyt poimimatta. Erityisesti työkykyinen nuori väestönosa lähtee väkivallan tai köyhyyden takia.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan maailmassa on tällä hetkellä arviolta 400 000 Keski-Amerikasta lähtöisin olevaa pakolaista tai turvapaikanhakijaa ja luku on kasvanut 13 % vuosivauhtia. Tämän päälle tulee valtava joukko maiden sisäisiä pakolaisia, esimerkiksi Hondurasissa lähes 250 000 ihmistä on joutunut lähtemään kotiseuduiltaan viimeisten 15 vuoden aikana.

Väkeä ajaa liikkeelle lisääntynyt väkivalta, pääasiassa huumekaupan ja rikollisjengien toiminnan takia.  Lisäksi ilmastonmuutos ja sen aiheuttamat satomenetykset ajavat pienviljelijöitä ja maataloustyöntekijöitä liikkeelle. Tämä on ikävä kierre, sillä mitä enemmän satoa jää korjaamatta, sitä huonommin pientilallisilla menee ja sitä vähemmän työtä niillä on tarjota kausityöntekijöille. Kahvista riippuvaisten yhteisöjen elinkeinoa uhkaavat lisääntyneet kasvitaudit, liian vähäiset tai väärään aikaan ilmaantuvat sateet, kylmät rintamat ja kuumuus.

Yksi keino kamppailla ilmiötä vastaan on elinkeinojen monipuolistaminen. Reilun kaupan hankkeessa Guatemalassa kannustetaan kahvintuotantoalueiden asukkaita, erityisesti nuoria ryhtymään hunajatuottajiksi. Osa saa hunajasta lisätuloa kahvin satovaihteluiden paikkaamiseksi, mutta osa on saanut kasvatettua hunajasta pääasiallisen elinkeinon itselleen.

23-vuotias Pedro Alvarado ACODIHUEN osuuskunnasta esittelee ylpeänä mehiläispesiään. Hän on saanut isältään pienen maapalan ja kasvattanut vähitellen pesien määrää kolmeenkymmeneen:

”Hunaja on minulle intohimo, en haluaisi tehdä mitään muuta. Suunnitelmani on kerryttää tuloja ja perustaa oma yritys, joka antaisi toimeentulon minulle ja perheelleni. Minulle on tärkeää myös suojella ympäristöä ja biodiversiteettiä. Mehiläisten tarhauksessa hienoa onkin se, että toimeentulon lisäksi se parantaa elinympäristöämme”, Pedro kertoo.  

Guatemalan ja Hondurasin nuorille tärkeää on omasta elämästä päättäminen ja riippumattomuus vanhemmista – niin kuin kaikkialla maailmassa.  Monet hunajaosuuskuntien nuorten ryhmät järjestävät koulutuksia hyvistä mehiläistenhoidon käytänteistä, luomuviljelystä ja hunajatuotteiden jalostamisesta, jolloin he opastavat nyt vanhempia tuottajia. Innovatiiviset nuoret valmistavat myös hunajakaramelleja ja myyvät raa’an hunajan lisäksi esimerkiksi kuningatarhilloa ja proteiinirikasta siitepölyä.

Kuva: Maija Seppälä

Oman maapalan saaminen tai kouluttautuminen maaperäanalyysien tekoon voivatkin olla merkittäviä sysäyksiä oman toimeentulon löytämiseen ja kotiseuduille jäämiseen. Moni nuori haluaa kehittää omaa kotiseutuaan, ja osa muualle opiskelemaan lähteneistä palaa takaisin ja työllistyy osuuskuntiin esimerkiksi teknikoiksi tai markkinointiin.  

31-vuotias Heidi Veras hondurasilaisesta Flor de Pinon osuuskunnasta on yksi nuorista, joka kouluttautui Reilun kaupan tuella agrologiksi:

”Meidän yhteisössämme nuorten on vaikea saada koulutusta ja työtä. Kun Suomen Reilu kauppa ry:n kehitysyhteistyöprojekti alkoi osuuskunnassamme neljä vuotta sitten, sain mahdollisuuden opiskella luomuviljelyä. Sen jälkeen sain työpaikan Flor de Pinon kahviosuuskunnan luomulannoitevastaavana ja pystyn tuloillani maksamaan tyttäreni koulutuksen.”

Kuva: Maija Seppälä

Konkreettisten tekojen lisäksi on tärkeää saada nuoret mukaan vaikuttamaan yhteisöjensä tulevaisuuteen

El Salvadorissa, Nicaraguassa, Guatemalassa, Ecuadorissa ja Boliviassa toteutettavassa Reilun kaupan hankkeessa nuorista tehdään tulevaisuuden ilmastovaikuttajia. Tavoitteena on ennen kaikkea, ettei nuoria viljelijöitä nähdä uhreina, vaan myös aktiivisina toimijoina taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

Paikallisten yliopistojen kanssa järjestettävissä johtajuuskouluissa opiskellaan poliittista vaikuttamista, sekä perehdytään siihen, millä keinoin pienviljelijät voisivat sopeutua ilmastonmuutokseen.  Jo ensimmäisen hankevuoden jälkeen lähes kolmannes Boliviassa ja Guatemalassa järjestettyihin koulutuksiin osallistuneista nuorista pääsivät mukaan osuuskuntiensa päätöksentekoon.

Nuori kahvinviljelijä Brendy Morales kommentoi ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen silmiensä avautuneen:

”Emme ymmärrä yhteisöissämme ympäristön tärkeyttä, vaan käytännössä tuhoamme oman planeettamme. Haluan kertoa muille ilmastonmuutoksesta. Haluan herättää ihmiset kylässäni, jotta ympäristönsuojelu otetaan tosissaan ja että pidämme huolta joista ja maasta, joista saamme elinkeinomme.”


Kirjoittaja: Maija Seppälä