Kahvin kysyntä kasvaa – tuottajien ansiot laskevat

Kahvin myynti kasvaa vahvasti, mutta viljelijöiden ansiot laskevat. Ilmasto kärsii viljelijöiden rinnalla. Yksi ongelmien juurisyistä on taloudellisen vallan epätasainen jakautuminen tuotantoketjussa.

Kahvia juodaan maailmanlaajuisesti yli kaksi miljardia kuppia päivässä. Kulutus kasvaa lähes viidellä prosentilla vuodessa (1). Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa paisuu korkealaatuisen Arabica-kahvin kulutus samalla, kun Aasiassa ja muissa nousevissa talouksissa yleistyy Robusta-kahvin juominen.

Silti kahvinviljelijöiden ansiot jäävät useissa maissa köyhyysrajan alapuolelle – ja ovat laskussa. Tämä pätee esimerkiksi Perussa ja Etiopiassa, missä tuotettua kahvia nautitaan Suomessakin. Perussa kahvinviljelijöiden ansiot laskivat keskimäärin 18 % ja Etiopiassa keskimäärin 21 % vuosien 2005 ja 2017 välillä (2).

Kahvinviljelijän arki

Kahvinviljelijöitä on noin 25 miljoonaa. Lähes 70 % kahvista tuotetaan alle viiden hehtaarin (eli 1,5 jalkapallokentän) kokoisilla tiloilla, joilla enemmistö työstä tehdään oman perheen voimin (3). Naiset tekevät kahvinviljelyssä arviolta 70 % maatöistä (4).

Sadonkorjuu tehdään yleensä käsin, koska korkeimpaan laatuun päästään, kun kahvipensaista poimitaan vain kypsyneet punaiset marjat ja vihreät jätetään kypsymään. Sadonkorjuu vaatii paljon työvoimaa – 5 hehtaarin pellolla noin 2,5 työntekijää. Samankokoisella riisipellolla tarvitaan 0,75 työntekijää ja sokeripellolla 0,5 työntekijää (5).

Kahvitilojen suurin kuluerä ovatkin palkat. Tuotannon tehostaminen on vaikeaa.

Kahvin maailmanmarkkinahinta on toukokuun alussa 2019 alimmalla tasollaan sitten vuoden 2006: 90 dollarisentissä paunalta. Työvoima- ja lannoitekulut kuitenkin kohoavat useimmilla tuotantoalueilla. Esimerkiksi Perussa tuotantokulut ovat kohonneet keskimäärin 0,44 dollarista 0,71 dollariin kilolta vuosina 2005 – 2017.

Tilanne on vaikea miljoonille kahvinviljelijäperheille. Perheet kärsivät aliravitsemuksesta ja lukutaidottomuudesta (6). Lapsityön hyväksikäyttö on edelleen käytössä oleva selviytymiskeino. Pienet voittomarginaalit eivät kannusta investointeihin ja monilla tuotantoalueilla nuoret karttavat kahvinviljelyä.

Ilmastokin kärsii

Kahvipensaat ovat herkkiä lämpötilan muutoksille ja miljoonien kahvinviljelijöiden ansiot ovat jo laskeneet ilmastonmuutoksen vuoksi (7). Lämpötilan ja sateiden muutokset ovat laskeneet kahvin laatua ja tuottavuutta. Enemmistö Latinalaisen Amerikan kahvinviljelyalueista on kärsinyt kuumemman ja kosteamman ilman ruokkimasta kahviruostetaudista (8).

Kahvipensaat ovat herkkiä lämpötilan muutoksille. Kuvassa kasvitaudin tuhoaman kahvipensaan marjoja. (Kuva: Santiago Engelhardt)

Vuoteen 2050 mennessä ilmastonmuutoksen arvioidaan kutistavan kahvinviljelyyn soveltuvan maa-alueen puoleen nykyisestä (1). Muutokset arvioidaan erityisen suuriksi Brasiliassa ja Intiassa (9).

Kahvinviljely myös vauhdittaa metsäkatoa. Yli puolet alueista, joiden arvellaan soveltuvan kahvinviljelyyn vuonna 2050, ovat tänä päivänä vielä metsän peitossa (3).

Metsää raivataan paitsi uusien kahvipeltojen tieltä, myös olemassa olevilta kahvipelloilta, kun viljelijät ”modernisoivat” tuotantotapojaan ja siirtyvät peltometsäviljelystä monokulttuuriin eli vain yhden lajin viljelyyn. Kahvin monokulttuuri nostaa yleensä tuottavuutta, mutta lisää samalla keinolannoitteiden käyttöä, heikentäen maaperän ja veden laatua sekä luonnon monimuotoisuutta (10).

Epävakaat hinnat

Kahvin markkinahinta on hyvin epävakaa (ks. kuvio alla). Epävakautta aiheuttavat sekä säiden mukaan vaihtelevat tuotantomäärät että suuryritysten hallinnassa olevien kahvivarastojen muutokset.

Kahvin hintaa heiluttelevat myös muutokset finanssimarkkinoilla ja globaalissa taloudessa, koska kahvi on maailman vaihdetuimpia tuotteita (11). Kahvifutuureita ja -optioita ostetaan ja myydään pörsseissä.

Kahvifutuurien ja -optioiden alkuperäinen tarkoitus oli, että kahvin tuottajat ja ostajat voivat suojautua hintamuutoksia vastaan, mutta ne ovat saavuttaneet suuren suosion myös spekulatiivisten sijoittajien keskuudessa (12). Spekulointi selittää, miksi esimerkiksi vuosina 2017 kahvivarastot olivat matalalla, kysyntä korkealla suhteessa tarjontaan, mutta kahvin hinta ei kohonnut.

Ilmastonmuutoksen odotetaan aiheuttavan entistä suurempaa epävakautta tuotantomäärissä ja hinnoissa (7).

Kahvin hinta New Yorkin pörssissä vuosina 1989-2019.

Arvo jakautuu epätasaisesti

Yksi kahvin tuotantoketjujen ihmisoikeus- ja ympäristöongelmien juurisyistä on taloudellisen vallan epätasainen jakautuminen tuotantoketjun toimijoiden välille.

1800-luvulta 1900-luvun lopulle kahvialaa hallitsivat eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset kauppayritykset. Nykyäänkin yli 40 % kahvipapujen kansainvälisestä kaupasta on viiden yrityksen käsissä sekä paahdettujen että vihreiden papujen osalta (13).

Suurinta valtaa tänä päivänä kuitenkin käyttävät kahvin paahtajat (12). Viisi yritystä paahtaa puolet kaikesta kotitalouksien käyttämästä kahvista. Nämä yritykset ovat Nestle, Mondelez, Retailer’s Private label, DE Master Blenders ja Keurig Green Mountain.

Erityisen keskittynyttä on pikakahvin tuotanto – yli 60 % myynneistä on Nestlen ja Mondelezin käsissä. Suurimpien yritysten markkinaosuudet ovat kasvaneet viime vuosina erityisesti yritysten yhteensulautumisten ja yritysostojen kautta. Lisäksi yritysten asemaa pönkittävät heidän vahvat brändinsä, jakelukanavansa, monet tuotemerkit ja patentit.

Suuret paahtimot ja kansainvälistä kauppaa käyvät yritykset vaikuttavat voimakkaasti kahvin tuottajahintoihin ja kauppaehtoihin, kuten siihen, minkä kokoisilla tuote-erillä kansainvälisiin tuotantoketjuihin pääsee (2).

Suuri osa kahvin vähittäishinnasta pysyykin paahtajilla. Uusi tutkimus arvioi, että esimerkiksi Ranskassa kahvinpaahtajien ja -jakelijoiden pitämä osuus kahvin kuluttajahinnasta on noussut 76 prosentista 84 prosenttiin viimeisen 20 vuoden aikana.

Kahvintuotantoa kehitetään

Kahvintuottajat ja -tuottajamaat eivät kuitenkaan ole voimattomia uhreja, vaan he toimivat aktiivisesti elinkeinonsa ja vientialansa kehittämiseksi. Kahvia viljellään 54 maassa. Valtaosa tuotannosta tapahtuu kymmenessä suurimmassa tuottajamaassa, joihin kuuluvat Brasilia, Vietnam, Kolumbia, Indonesia, Honduras, Etiopia, Intia, Uganda, Meksiko ja Peru.

Karkeasti ottaen kahvinviljelyn kehittämiseksi on kaksi strategiaa: osa maista keskittyy viljelykulujen vähentämiseen, osa kahvin laadun kohentamiseen (2).

Tuotteen edullisuuteen satsaavat esimerkiksi Brasilia ja Vietnam. Brasiliassa hyödynnetään suuria tiloja ja viimeisimpiä mekanisoituja tuotantomenetelmiä, Vietnamissa perheviljelmiä. Kummassakin maassa käytetään laajalti keinolannoitusta.

Laadun kohentamiseen puolestaan satsaavat esimerkiksi Kolumbia ja Etiopia. Kolumbiassa tuotanto on yhä intensiivisempää, mutta Etiopiassa peltometsäviljely ilman keinolannoitteita on edelleen yleistä.

Viljelijän tukena

Useat vastuullisuusaloitteet pyrkivät tukemaan kahvinviljelijöitä oman elinkeinonsa kehittämisessä. Kahvialan suurimpia vastuullisuusaloitteita ovat Reilu kauppa, Rainforest Alliance (yhdistyi UTZin kanssa 2018) ja luomu.

Monilla kahviyrityksillä on myös omia vastuullisuusohjelmia, kuten Starbucksin C.A.F.E. Practices and Nespresson AAA-ohjelma. Kuluttajan on kuitenkin usein vaikea selvittää, miten kunnianhimoisia yritysten itsensä asettamat vastuullisuuskriteerit ovat.

Rainforest Alliance pyrkii pääasiassa vaikuttamaan kahvinviljelijöiden ansioihin nostamalla viljelyn tuottavuutta. Se ei vaikuta hintoihin tai vahvista viljelijöiden neuvotteluasemaa.

Reilu kauppa takaa viljelijöille vähintään tasaisen minimihinnan, joka on kahville vähintään 1,60 dollaria paunalta. Reilun kaupan kriteerit rohkaisevat viljelijöiden keskinäistä yhteistyötä ja organisoitumista, mikä vahvistaa heidän neuvotteluasemaansa ja helpottaa tuottavuuden, tuotteiden laadun ja vastuullisuuden kohentamista. Reilun kaupan kriteerit myös rohkaisevat peltometsäviljelyyn.

Luomu edistää ympäristöystävällistä kahvinviljelyä, missä vältetään keinolannoitteiden ja tuholaismyrkkyjen käyttö. Reilun kaupan kahvinviljelijöistä 57 % on myös luomu-viljelijöitä.

Suurempi kysyntä kasvattaisi näiden sertifiointien vaikutuksia: esimerkiksi Reilun kaupan kriteerien mukaisesti kahvia tuottavat viljelijät saavat Reilun kaupan ehdoin kaupaksi vain alle kolmanneksen sadostaan. Loput he joutuvat myydään tavallisilla markkinoilla ja jäävät sen osalta ilman Reilun kaupan takuuhintaa ja lisää.

Seuraavat askeleet

Kahvinviljelyn ekologisen ja sosiaalisen kestävyyden vahvistamiseksi tarvitaan toimia myös kansainvälisiltä toimijoilta. Reilu kauppa on ehdottanut, että kansainvälisen kahviorganisaation (International Coffee Organization, ICO) alle perustettaisiin kahviobservatorio, joka tekisi ja julkaisisi tutkimusta arvon epätasaisen jakautumisen, metsäkadon ja hintaheittelyn vähentämiseksi.

Myös yritysten ihmisoikeusvastuuta selkeyttävät lait ja kansainväliset sopimukset olisivat merkittäviä edistysaskeleita. Yrityksiä täytyy rohkaista ja patistaa perehtymään tuotantoketjujensa ihmisoikeusongelmiin, kertomaan niistä kuluttajille ja osallistumaan niiden vähentämiseen.

Siksi Reilu kauppa ry toivoo, kuten noin 140 muutakin Suomessa toimivaa yritystä ja järjestöä, että Suomen seuraavaan hallitusohjelmaan kirjataan päätös aloittaa yritysvastuulain valmistelu.


(1) The Climate Institute, 2016, A Brewing Storm: The climate change risks to coffee
(2) Bureau for the Appraisal of Social Impacts, 2019, Coffee: The Hidden Crisis Behind the Success: Study on Sustainability within the Coffee Industry.
(3) Hivos, 2018, Coffee Barometer
(4) SCAA, 2016, A Blueprint for Gender Inequality in Coffee Lands
(5) D. Allier, 2011, Dynamique du café au Pérou et marché internationaux.
(6) ICO, 2017, 6th consultative forum on coffee sector sustainability
(7) Sachs et al/The Earth Institute, 2015, The impacts of climate change on coffee
(8) McCook, 2019, Coffee Is Not Forever: A Global History of the Coffee Leaf Rust
(9) Ovalle-Rivera et al, 2015, Projected Shifts in Coffea Arabica Suitability among Major Global Producing Regions due to Climate Change
(10) Oxfam, 2002, Poverty in your Cup
(11) WIPO, Intangible Capital in Global Value Chains, 2017
(12) Daviron B. and Ponte S., The Coffee Paradox, 2007
(13) World Bank Group, 2014, Overview of the Global Coffee Sector Supply Chain


Tytti Nahi
Kirjoittaja työskentelee Reilu kauppa ry:n vastuullisuuspäällikkönä