Jaa: Suomalaisten kenkävalmistajien tuotantoketjut eivät ole kovin avoimia, paljastaa Eettisen kaupan puolesta ry:n tuore selvitys. Kenkätehtaiden nimet saatetaan julkaista, mutta raaka-aineiden lähteet ovat salaisia. Jos haluaa mennä Suomessa kauppaan ostamaan kengät, ei ole käytännössä mitään varmuutta, että niiden tuotantoketjussa ei jossain kohtaa rikottaisi ihmisoikeuksia. Tämä käy ilmi Eettisen kaupan puolesta ry:n selvityksestä Raaka-aineet piilossa – Suomalaisten kenkäyritysten tuotantoketjun läpinäkyvyys, jonka järjestö julkisti 21. syyskuuta. Eetti tarkasteli neljän suomalaisen kenkiä teettävän yrityksen, Keskon, S-ryhmän, Reiman ja Sievin, tuotantoketjujen läpinäkyvyyttä. Täysin avointa tuotantoketjua materiaaleista kauppaan ei löytynyt. Toiset ovat kuitenkin muita avoimempia. Kesko ja S-ryhmä ilmoittavat verkkosivuillaan käyttämisensä kenkätehtaiden nimet, ja ne kertovat muutenkin Eetin mukaan avoimimmin tuotantoketjuistaan ja työstään ihmisoikeuksien kunnioittamiseksi. Reima osoittautui vertailussa kaikkein vähiten avoimeksi. Sieviä lukuun ottamatta kaikki neljä yritystä valmistavat kenkiä ihmisoikeuksien kannalta riskialttiissa maissa. Vaikka Sievin tehtaat ovat Suomessa, sekään ei kerro, mistä kenkien raaka-aineet tulevat. Raaka-aineiden kuten nahan alkuperää ei kerro yksikään tutkituista yrityksistä – eikä niitä kerrottu Eetille kysyttäessäkään. Hidasta edistystä – Osasimme odottaa tämän suuntaisia tuloksia, sanoo kampanjakoordinaattori Anna Härri Eetistä. – Saimme vahvistuksen, että Suomessa vedotaan edelleen liikesalaisuuksiin, kun kysytään materiaalien alkuperää. Kansainvälisesti on kuitenkin yrityksiä, jotka ovat julkaisseet esimerkiksi nahan käsittelylaitoksia, eli jos haluaa olla avoin, se on mahdollista. Härrin mukaan edistys avoimuudessa on hyvin hidasta. Sitä kuitenkin tapahtuu. – Vielä kymmenkunta vuotta sitten yksikään näistä yrityksistä ei julkaissut tietoja edes ensimmäisen portaan tehtaista, Härri sanoo. Eetin selvityksen aikana Reima julkaisi ensimmäistä kertaa verkkosivuillaan kenkien tuotantomaat. Palkat eivät riitä elämiseen Suomessa ostettiin viime vuonna noin 17 miljoonaa kenkäparia. Suurin osa tuotiin ulkomailta, pääosin Aasiasta. Tyypillisiä ongelmia tuotantomaissa ovat elämiseen riittämättömät palkat, puutteet työturvallisuudessa ja esteet ammattiliittojen perustamiselle. Alalla on myös paljon kotonaan työtä tekeviä ihmisiä, jotka eivät välttämättä saa edes minimipalkkaa. – Materiaalien käsittely- ja tuotantovaiheissa on usein huonoimmat olot, Härri sanoo. – Jos esimerkiksi nahankäsittelylaitosta ei voida linkittää johonkin kenkäbrändiin, joka nahkaa käyttää, oloja on vaikeaa parantaa. Monet kenkävalmistajat eivät edes itse tiedä kaikkia alihankkijoitaan. Läpinäkyvyys auttaisi Eetin mukaan esimerkiksi ammattiliittoja, tutkijoita, toimittajia ja muita ihmisoikeuspuolustajia seuraamaan työntekijöiden oikeuksien toteutumista ja tarvittaessa puuttumaan tilanteeseen. Myös yritysten itsensä olisi helpompi ratkoa ongelmia, jos ne tuntisivat ketjunsa tarkkaan. Yrityksillä on eettiset ohjeet Kaikilla Eetin tutkimilla yrityksillä on jonkinlaiset eettiset ohjeet, joihin sisältyy myös ihmisoikeus- ja vastuullisuuslinjauksia. Kesko on myös arvioinut ihmisoikeuksien toteutumista tuotantoketjuissaan ja kertonut tuloksista kohtalaisen avoimesti, Eetti kiittelee. Yleisesti yritysten julkaisemat tiedot toimenpiteistä voisivat olla konkreettisempia ja yksityiskohtaisempia, Eetti toivoo. Esimerkiksi työntekijöille maksettavista palkoista ei kerrota juuri mitään, vaikka elämiseen riittämätön palkka on alalla yleinen epäkohta, raportissa todetaan. Yritysten tulisi Eetin mukaan kertoa avoimemmin ja yksityiskohtaisemmin koko tuotantoketjustaan sekä toimintansa ihmisoikeusvaikutuksista ja ongelmien korjaamisesta. Tietojen julkistamisen lisäksi tarvitaan säännöllistä, julkista raportointia yrityksen toiminnan ihmisoikeus- ja ympäristövaikutuksista sekä esimerkiksi työolosuhteiden valvomisesta, työntekijöiden määrästä, palkoista ja käytetyistä kemikaaleista sekä toimenpiteistä ongelmien korjaamiseksi, Eetti suosittelee. Kengille ei ole kattavaa sertifikaattia Eettiseen kuluttamiseen pyrkivä ihminen joutuu Anna Härrin mukaan tekemään paljon selvitystyötä. Markkinoilla on pieniä, ideologisia brändejä, joita voi harkita. Myös isojen brändien kohdalla harkintaa on tehtävä merkkikohtaisesti. – Jos brändin verkkosivuilla ei sanota mitään siitä, missä ja millaisissa oloissa kengät on tuotettu, jättäisin ostamatta. Jos siellä on kohtuullisen kattavasti arvioita ihmisoikeuksista, niin voisin harkita, Härri sanoo. Hän ei kannata yksinkertaisia maaboikotteja – esimerkiksi kaikkien bangladeshilaisten kenkien välttämistä. Tuotteesta pitää tietää enemmän kuin pelkkä valmistusmaa. Hankaluuksia tuo, että kenkien tuotantoketjua ei kattavasti valvota. Usein mahdolliset tarkastukset tuotanto-oloihin keskittyvät vain ensimmäiselle portaalle, vaikkapa tennaritehtaille. Eetin selvityksen yrityksistä Kesko, S-ryhmä ja Reima ovat mukana BSCI-vastuullisuusjärjestelmässä, joka tarkastaa eli auditoi tehtaita riskimaissa. Eetti toteaa, että parhaimmillaan auditoinneilla saadaankin tärkeää tietoa tehtaiden työoloista, mutta ne eivät yksin riitä. – Esimerkiksi Keskon ihmisoikeusarvioinneissa, joissa paikalliset ammattiliitot, tutkijat ja järjestöt tutkivat tehtaiden työoloja, löytyi merkittäviä puutteita työoloissa, joita ei ollut tullut esille BSCI-auditoinneissa, selvityksessä todetaan. BSCI on yritysten itsesäätelyjärjestelmä, jota on kritisoitu kevyeksi. Vaativampia, ammattiliittojenkin hyväksymiä järjestelmiä ovat esimerkiksi SA8000-, Reilu kauppa- tai FSC-sertifioinnit. Eetti ry toteutti selvityksensä kesä–elokuussa 2017 osana kansainvälistä Change your shoes -kampanjaa. Liikehdintä eettisemmän ja läpinäkyvämmän vaatetuotannon puolesta on ollut viime vuosina aktiivista Suomessa. Alalla ovat aktiivisia ainakin Puhtaat vaatteet –kampanja ja Vaatevallankumous. Tutustu myös Reilun kaupan puuvillaan. Teksti: Esa Salminen
