Jaa: Yritysten on lopetettava tyhjät kestävyyslupauksensa ja aloitettava kahvin ja kaakaon ostaminen reilulla hinnalla. Viljelijöille on annettava mahdollisuus kohtuullisiin tuloihin, kirjoittaa Reilun kaupan kansainvälisen kattojärjestön Fairtrade Internationalin toiminnanjohtaja Darío Soto Abril. Kahvi ja suklaa. Monet meistä kamppailevat selviytyäkseen päivästä ilman jompaakumpaa – tai kumpaistakin – näistä suosituista ylellisyystuotteista. Silti miljoonille pientuottajille ympäri maailmaa, heille jotka viljelevät näitä rakastamiamme kaakaota ja kahvia, on espresso- tai suklaapatukan hinta kuin julma vitsi. Vaikka kuluttajat syövät vuodessa yli 100 miljardin dollarin edestä suklaata ja juovat kaksi miljardia kuppia kahvia päivittäin, on silti monien viljelijöiden elämä ympäri maailmaa kamppailua kunnollisesta elämästä. Kansainvälisillä markkinoilla kahvin hinta on nyt alhaisimmillaan. Toukokuussa 2019 arabicapapujen kauppahinta oli vain 86 senttiä paunalta. Hinta on ollut näin alhaalla viimeksi vuonna 2004. Kaakaon hinta romahti 33 prosenttia vuoden 2016 lopussa, eikä hinta ole vieläkään noussut entiselleen. Hintojen jatkuva maailmanlaajuinen lasku tarkoittaa monelle kahvin ja kaakaon viljelijälle sitä, etteivät he kykene kustantamaan perustarpeitaan, kuten ruokaa, asumista ja koulutusta. * Kummankin kauppatuotteen, kahvin ja kaakaon, maailmanmarkkinat ovat tunnetusti epävakaat. Ylituotanto, ilmastonmuutos, valuuttakurssit ja hallitusten politiikat vaikuttavat hintoihin. Mutta yleinen suuntaus on kuitenkin selkeä: kauppiaat, jalostajat, merkkiyritykset ja vähittäismyyjät tekevät jättimäistä voittoa, mutta viljelijät saavat vain mitätöntä palkkaa työstään. Monet Länsi-Afrikan kaakaonviljelijät – jotka tuottavat kaksi kolmasosaa maailman kaakaosta – ansaitsevat vain alle dollarin päivässä. Keski-Amerikan kahvinviljelijöiden pitäisi saada kahvipavuista 1,20–1,50 dollaria paunalta, jotta he pääsisivät edes omilleen – mutta nykyinen maailmanmarkkinahinta on vain noin yhden dollarin verran. Reilun kaupan mielestä paras keino äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi on maksaa viljelijöille ja työntekijöille kohtuullinen hinta heidän sadoistaan. Reilun kaupan tutkimukset osoittivat viime vuonna, että vain 12 prosenttia Reilun kaupan kaakaonviljelijöistä Norsunluurannikolla ansaitsi tarpeeksi edellyttääkseen perustoimintansa, ja että 58 prosenttia elää edelleen äärimmäisessä köyhyydessä. Tästä johtuen korotimme vähimmäishintaa 20 prosentilla lokakuussa 2019. Tämä on ensimmäinen askeleemme kohti kohtuullisia tuloja. * Kahvin ja kaakaon toimitusketjut kärsivät ihmisoikeusrikkomuksista: lapsityöstä, pakkotyöstä ja ihmiskaupasta. Jos keskitymme näihin köyhyyden oireisiin ja sivuutamme sen perimmäisen syyn (eli täysin epätasa-arvoisen tulonjakauman toimitusketjuissa) sijasta, emme saa monikansallisia yrityksiä vastuuseen toiminnasta, josta äärimmäinen köyhyys osittain johtuu. Näin meidän on huomattavasti vaikeampaa saavuttaa tilanne, jossa nälkää ei olisi ollenkaan. Alhaiset hinnat ovat huono uutinen myös kuluttajille. Esimerkiksi Keski-Amerikan kahvinviljelijät toisinaan vain jättävät tilansa ja muuttavat Yhdysvaltoihin. On myös epätodennäköistä, että nuoret valitsisivat ammatikseen kahvin tai kaakaon viljelyn, koska sillä ei tule taloudellisesti toimeen. Tulevien sukupolvien kahvista ja suklaasta nauttivat ihmiset saattavat joutua maksamaan tuotteistaan kalliimman hinnan, ja voi myös olla, että heidän rakastamiaan tuotteita on tarjolla huomattavasti harvemmin. * Monikansallisten yritysten, jotka hallitsevat kahvin ja suklaan toimitusketjuja, tulisi tarkastella kunnolla omaa liiketoimintaansa. Kyseenalaiset kestävyysväitteet ja sisäiset itserakennetut sertifiointijärjestelmät unohtuvat, kun halutaan ostaa raaka-ainetta alle tuotantokustannusten. Monet yritykset jotka hankkivat myös Reilun kaupan sertifioituja papuja, ostavat todellisuudessa vain pienen murto-osan pavuista Reilun kaupan ehdoin. Reilun kaupan takuuhinta tarjoaa turvaverkoston suojaamaan tuottajia epävakailta hinnoilta. Reilun kaupan lisä antaa heille mahdollisuuden investoida maatiloihinsa ja yhteisöihinsä haluamallaan tavalla. Mutta Reilu kauppa yksin ei voi poistaa nälkää. Yritysten on lopetettava tyhjät kestävyyslupauksensa ja aloitettava kahvin ja kaakaon ostaminen reilulla hinnalla. Yritysten on annettava viljelijöille mahdollisuus kohtuullisiin tuloihin.
