Uusi opas yritysvastuuseen pienille yrityksille

Yritysvastuuseen on paljon oppaita ja ohjeistuksia, mutta ne ovat usein teknisiä ja niiden kieli vilisee outoja lyhenteitä. Toimenpiteetkin voivat tuntua vaikeilta ja siltä, että ne vaativat varmasti paljon resursseja. 

Siksi Reilu kauppa ja yritysvastuuverkosto B Lab julkaisivat kesällä helppotajuisen oppaan mikroyrityksille ja pk-yrityksille siitä, miten voi aloittaa työn ihmisoikeus- ja ympäristövastuun edistämiseksi. Englanninkielisen ”People and planet in business”-oppaan voi ladata Fairtrade Internationalin sivuilta. 

”Halusimme palauttaa keskustelua direktiivien kiemuroista ihmisen kokoiseen tekemiseen ja siihen, että tätä muutosta ei tarvitse kammota”, sanoo Reilu kauppa ry:n asiakkuuspäällikkö Maija Lumme. ”Monissa yrityksissä tehdään jo hyviä asioita intuitiivisesti.” 

Hänestä YK:n Kestävän kehityksen tavoitteet ja yritysten ihmisoikeusvastuuta ohjaavat periaatteet ovat herätelleet ihmisiä ymmärtämään, että vastuullisuuskysymyksissä tarvitaan kaikkia. Yritysten ihmisoikeusvastuu ei koske vain joitain kaukaisia suuryrityksiä, jotka toimivat riskimaissa tai riskaabeleilla aloilla kuten vaateteollisuudessa. 

”Nyt on hirveän mielenkiintoiset ajat, kun koitetaan porukalla turvata elämisen reunaehtoja ja jokaisella on mahdollisuus toimia”, Lumme sanoo. ”Tämä opas voi antaa inspiraatiota ja työkaluja siihen, mitä jokainen pienikin yritys voi tehdä ja miten siitä pitäisi puhua. Ei ole niin pientä kiveä, ettei sitä kannattaisi kääntää.” 

Viisi askelta yritysvastuuseen

Oppaassa vastuullisuuden prosessi jaetaan viiteen askelmaan. Kaikista näistä on tarkemmat ohjeet itse oppaassa. 

1. Sitoutuminen. Aikomukset ja arvot on hyvä kirjoittaa ylös ja ehkä julkaista myös verkkosivuilla, niin kaikki tietävät, että olette liikkeellä tosissaan. Vastuullisuus on oppimisprosessi, eikä sitoumuksen tarvitse olla pitkä tai mutkikas.  Siinä on kuitenkin hyvä olla konkreettisia tekoja, ja sitä on syytä päivittää ajoittain. Oppaassa on malli sitoumukselle.
2. Riskien tunnistaminen. On syytä tutkia omaa toimintaa ja tuotantoketjuja ja arvioida, millaisia riskejä ja vaikutuksia ympäristölle ja ihmisoikeuksille toiminnasta voi olla. Kyseessä ovat usein harmit, joita oma yrityksesi ei suoraan aiheuta, mutta niistä on hyvä olla tietoinen, jotta niitä voidaan vähentää. Ota huomioon riskien vakavuus ja todennäköisyys, ja varmista, että rikkomuksista voidaan myös reklamoida järkevästi ja niin, että se auttaa korjaamaan ongelmia.
3. Riskeihin puuttuminen ja niiden korjaaminen. Kun riskejä on löytynyt, on syytä arvioida, miten niitä voidaan ehkäistä, voidaanko niiden aiheuttaminen lopettaa, miten niiden vaikutuksia voidaan vähentää ja onko mahdollista korvata jo aiheutuneita haittoja. Tämä on vaikein askel, sillä se tarkoittaa muutoksia toimintatapoihin. Tämä askel tuo toki myös eniten uskottavuutta vastuullisuustyölle. Kaikkea ei tarvitse tehdä yksin, vaan yhteistyöstä kansalaisjärjestöjen kanssa voi olla apua, ja monissa tapauksissa voi myös hankkia tukea sertifioinnista. Paljon on kyse myös keskustelusta  ja siitä, että toimintatapoja kehitetään yhdessä kaupallisten kumppanien kanssa.
4. Seuranta. Vain seuraamalla saadaan tietää, edistyykö vastuullisuus. Seurantaa varten pitää valita indikaattorit, kerätä tietoa ja arvioida, miten asiat edistyvät – ja korjata kurssia tarvittaessa.
5. Viestintä. Avoimuus tuo uskottavuutta. Kannattaa kertoa riskeistä ja työn etenemisestä, mutta myös haasteista. Viestinnän keinot voi valita sen mukaan, mikä sopii yritykselle parhaiten.

Vastuullisuussäännöistä hyötyvät myös yritykset

Vaikka moni tekee oikeita asioita intuitiivisesti, riskit kannattaa Maija Lumpeen mukaan kartoittaa huolella. Esimerkiksi moni tietotyöläinen ymmärtää helposti kulkea junalla tai harkita, kuinka usein tietokone kannattaa uusia, mutta harva tulee vertailleeksi eri pilvipalvelujen sähkönkäyttöä. 

Myös uusia vaikuttamismahdollisuuksia voi löytyä, kun asiaa alkaa arvioida. Mikroyrityksen voi olla mahdoton vaikuttaa suoraan vaikkapa Kiinan työoloihin, mutta osoittamalla tukea kansalaisjärjestöjen kampanjoille voi myötävaikuttaa Euroopan unionin lainsäädäntöön. 

”Ei yritysten tarvitse ruveta kansalaisjärjestöinä asioita ajamaan”, Lumme sanoo. ”Mutta esimerkiksi yritysvastuulain esteenä voi olla ajatus siitä, että sellainen haittaisi yritystoimintaa. Jos yritykset sanovat, että samojen vastuullisuussääntöjen saaminen kaikille olisi yrityksille positiivinen muutos, se voi auttaa lain läpimenossa.” 

Kuluttajat ja sijoittajat arvostavat 

Vastuullisuuskysymykset ovat siinä määrin trendikkäitä, että niiden huomioiminen saattaa olla myös liiketaloudellisesti järkevää. 

”Vastuullisuus kiinnostaa kuluttajia, asiakkaita, yhteistyökumppaneita ja sijoittajia”, Maija Lumme sanoo. 

Ajatuksella tehty vastuullisuusprosessi osoittaa ympäröivälle yhteiskunnalle, että asia otetaan vakavasti ja sen eteen tehdään konkreettisia tekoja. 

”Eikä vain vaihdeta verkkosivujen tekstejä vihreiksi”, Lumme sanoo. Viherpesu on muutenkin jo kärsinyt inflaatiota. Riskeistä ja toimista puhuminen vakuuttaa, ja asiakkaat näkevät löperön vastuullisuuspuheen läpi. 

”Ainakin itseäni vakuuttaisi sellainen tieto, että näitä juttuja on mietitty, riskit on tunnistettu,  hihat on nöyrästi kääritty ja avoimesti vielä avattaisiin sitä prosessia, että mitä riskien minimoimiseksi tehdään.” 

Teksti: Esa Salminen