Jaa: Reilu kauppa kehittää uutta lähestymistapaa työsuhteiden parantamiseksi sertifioiduilla banaanitiloilla. Työnantajat, työntekijät ja ammattiliitot tuodaan yhteen suunnittelemaan taloudellisesti kestävää, eri sukupuolet osallistavaa ja turvallista tulevaisuutta. ”Tässä ei ole kyse vain paremmista palkoista – vaikka ne ovatkin tärkeitä. Tavoitteena on myös säälliset työolot ja elinolot, mukaan lukien työterveys ja -turvallisuus sekä palkkatasa-arvo ja yhdenvertaiset työolot naisille”, kertoo Wilbert Flinterman. Flinterman vastaa työntekijöiden oikeuksista ja ammattiliittosuhteista Reilun kaupan järjestelmässä. Monessa maassa banaanialan työntekijöiden oikeuksien toteutumisen ja elinolojen kehittämisen haasteena on elämiseen riittämättömät ansiot. Työntekijöille maksettu lain mukainen minimipalkka ei usein riitä kattamaan työntekijöiden ja heidän perheidensä perustarpeita. Asuminen, vaatetus, riittävä ravinto, terveydenhuolto ja esimerkiksi lasten koulutus jäävät helposti vaillinaiseksi liian matalan palkan vuoksi. Useita toimijoita saman pöydän ääressä ”Keskeistä on yhteistyö”, Flinterman sanoo puhuessaan banaanitilojen työntekijöiden hyvinvoinnin rakentamisesta. Erityisen laajaa yhteistyö ja vuoropuhelu ovat viime kuukausina olleet Ghanan banaanisektorilla, missä Reilu kauppa koordinoi äskettäin kolmepäiväisen foorumin työolojen ja toimialan kestävyyden parantamiseksi. Foorumi kokosi yhteen laajan joukon eri tahoja banaanialan työntekijöistä valtion edustajiin saakka. Tilaisuuteen osallistui työntekijöiden ja työnantajien edustajia kolmelta suurelta banaanitilalta, jotka työllistävät yhteensä noin 4 000 työntekijää. Kaksi näistä tiloista on mukana Reilun kaupan järjestelmässä. Lisäksi keskusteluissa oli läsnä Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön johtama the World Banana Forum, the International Union of Food Workers (IUF), työntekijöiden oikeuksiin keskittyvä brittiläinen kansalaisjärjestö Banana Link ja hollantilainen Sustainable Trade Initiatiave (IDH). Tilaisuuteen osallistuivat myös Ghanan työ-, maatalous- ja ympäristöministerit sekä Ghanan työsuojelutarkastuksen edustaja. Foorumissa painotettiin työntekijöiden näkemyksien kuulemista. Heidän kanssaan keskusteltiin kolmesta projektista, jotka liittyivät palkkoihin, sukupuolten tasa-arvoon sekä työterveyteen ja -turvallisuuteen. ”Oikeat ratkaisut löydetään silloin, kun työntekijöillä on yhdenvertainen ääni suunnittelussa ja päätöksenteossa. On hyvin tärkeää, että heillä on mahdollisuus kertoa, mitkä ratkaisut ovat heille toimivia ja mitkä ei”, Flinterman korostaa. ”Hienointa Ghanan keskusteluissa oli se, ettei osallistujien välille syntynyt ’me ja te’ -asetelmia”, Flinterman jatkaa. ”Työskentelimme yhdessä kumppaneidemme kanssa varsin kokonaisvaltaisella tavalla. Uskon, että työntekijät, työnantajat, ammattiliitot ja valtionhallinnon jäsenet kokivat keskustelut inspiroiviksi.” Elämiseen riittävät ansiot lähtökohtana Foorumin punaisena lankana toimi käsitys elämiseen riittävän palkan suuruudesta Ghanassa. Summa laskettiin hyvissä ajoin ennen tilaisuuden järjestämistä. Riippumattoman tutkimustyön seurauksena tulokseksi saatiin 1,028 Ghanan cediä eli noin 180 euroa kuukaudessa. ”Luku on suunnilleen neljä kertaa suurempi kuin nykyinen vähimmäispalkka Ghanassa. Työnantajat ja ammattiliitot ovat jo neuvotelleet palkat kolminkertaiseksi minimipalkkaan verrattuna. Se on osoitus työehtoneuvottelujen tärkeydestä elämiseen riittävän palkan saavuttamisen kannalta”, Flinterman muistuttaa. Tulokseksi saatu vertailukohta ohjasi Fairtrade Internationalin ja sen tuottajaverkosto Fairtrade African työtä foorumin suunnittelussa. Myös yhteistyön merkitys huomioitiin järjestelyissä. ”Aloitimme tapaamisten suunnittelun kysymällä itseltämme, miten voimme parhaiten työskennellä yhdessä Reilun kaupan kumppanien sekä paikallisten sidosryhmien kanssa ja siten kehittää työpaikkojen laatua”, Flinterman sanoo. Banaanitilojen työolojen kehittämisessä tulisi tavoitella, että työolot ovat turvallisia miehille ja naisille. Kuvassa ghanalaisen banaatilan työntekijät Gladys Asafo ja Mercy Dzade. (Kuva: Nathalie Bertrams) Tasa-arvonäkökulma vahvasti mukana Naisten aseman parantamiseen tähtäävät toimenpiteet olivat tärkeä keskustelunaihe tapaamisten aikana. Banana Link ja IUF organisoivat keskustelutilaisuuden, jossa käytiin läpi edustuksellisuuden, turvallisten työpaikkojen ja naisten laajamittaisten työmahdollisuuksien merkitystä sukupuolten välisen tasa-arvon kohentamisessa. ”Palkkojen ja työsuhteiden tarkasteleminen sukupuolinäkökulmasta on järkevää”, Banana Linkin kansallinen koordinaattori Jacqui Mackay huomauttaa ja kertoo, että naiset ovat usein yliedustettuina matalapalkkaisissa töissä ja kohtaavat työnteossa erilaisia esteitä kuin miehet. ”Otetaan esimerkiksi plantaasit, joissa kasteluojat kulkevat banaanipuiden välissä. Monet miehet voivat hypätä ojien ylitse, mutta naiset ovat sanoneet etäisyyksien olevan liian vaarallisia ja kokeneet niiden vaikeuttavan työntekoa. Tämänkaltaisten esteiden tunnistaminen ja niistä puhuminen ovat avainasemassa, kun työpaikkoja suunnitellaan yhdenvertaisiksi naisille ja miehille”, Mackay sanoo. Jokaisella oma vastuunsa kehityksessä Elämiseen riittävän palkan saavuttaminen banaanisektorin ja muiden toimialojen työntekijöille on mittava haaste. ”Uskon, että työntekijät saavat vielä ansaitsemaansa palkkaa”, Flinterman toteaa. ”Toisaalta emme halua riskeerata heidän nykyisiä työpaikkojaan. Reilu kauppa tunnustaakin, että kyseiset ghanalaiset banaaniyritykset ovat jo nyt toimeenpanneet useita hyviä työkäytänteitä”. Työntekijöiden aseman parantaminen niin työpaikoilla kuin yksityiselämässä ei ole kiinni vain yhdestä tahosta – jokaisella on oma roolinsa kehityksen takaamisessa. ”Viime kädessä elämiseen riittävien palkkojen saavuttaminen on mahdollista vain, jos jokainen tuotantoketjuun osallistuva, kuluttajat mukaan lukien, maksavat muutaman sentin ylimääräistä Reilun kaupan banaaneista. Prosessi alkaa yrityksistä, jotka ostavat Reilun kaupan banaaneja ja maksavat niistä Reilun kaupan takuuhintaa”, Flinterman sanoo. Monelle työnantajalle elämiseen riittävän palkan maksaminen tarkoittaa suurempia liiketoiminnallisia kustannuksia. Flintermanin mukaan banaaniplantaasien työnantajilla on vastuu huolehtia riittävien palkkojen maksamisesta myös tulevaisuus silmällä pitäen. ”Työnantajien täytyy varmistaa, että heillä on varaa maksaa elämiseen riittävä palkka pitkällä aikavälillä. Se ei voi jäädä vain väliaikaiseksi toimenpiteeksi”, hän painottaa. Flinterman pysyy myönteisenä haasteista huolimatta. ”Oli ilo ja kunnia työskennellä niin monen asialle omistautuneen ihmisen kanssa Ghanan tapaamisissa. Ilmassa on tällä hetkellä suuri määrä tarmokkuutta ja optimismia. Se varmasti edesauttaa keskustelujen jatkamisessa ja huomion ylläpitämisessä aiheen parissa”, hän sanoo ja jatkaa: ”olen luottavainen siitä, että lopulta saavutamme yhteiset tavoitteemme”.
