Kahvi, tee, banaanit ja kukat – miten pandemia kurittaa Reilun kaupan suosikkituotteita?

Covid-19 aiheuttaa suuria ja vaikeasti ennakoitavia riskejä Reilun kaupan tuottajamaissa. Liikkumisrajoitukset ja karanteenit koskevat lähes kaikkia tuottajamaita. Rajojen sulkeminen vaikeuttaa tuotantoketjun toimintaa. Suosikkituotteensa löytää kaupasta kuitenkin jatkossakin. 

Reilun kaupan tuotteita on tarjolla suomalaisissa kaupoissa normaalisti, eikä näköpiirissä ole, että tämä muuttuisi. 

Monen suosikkituotteen matka on kuitenkin ollut kivisempi ja tuottajien ja työntekijöiden tilanne hankalampi, sillä koronaviruksen aiheuttama pandemia sotkee monia asioita köyhissä maissa. Kausityöntekijät eivät esimerkiksi pääse pelloille, tuotteiden jalostus on vaikeaa eikä logistiikkakaan tahdo toimia. 

Köyhissä maissa myös taudin leviämisen rajoittaminen on vaikeaa: kaupungeissa asutaan tiiviisti, juoksevaa vettä on rajatusti ja turvaverkkojen puuttuminen tarkoittaa välitöntä nälän uhkaa suurelle osalle väestöä, kun ihmisten toimeentulo estyy tai estetään.  

Vaikeimmassa asemassa ovat usein siirtotyöläiset, joilla ei ole turvaverkkoja ja jotka eivät pääse liikkumaan joko kotimaahan tai sinne, missä työtä olisi. 

Kukat: Kysyntä romahtanut, paljon työttömiä 

Keski-Euroopan kukkakauppojen sulkeminen on viemässä Afrikan kukkatilat konkurssin partaalle, ja merkittävä osa Reilun kaupan kukkatilojen työntekijöistä on lomautettu. 

Afrikan kukkatilat saavat myydyksi noin 30 prosenttia tuotannostaan. Osalla tiloista työskennellään puolipäiväisesti ja puolikkaalla palkalla, monet ovat joutuneet irtisanomaan väkeä kokonaan. Ecuadorissa työntekijät lähtivät vuosilomalle tietämättä työpaikkojen kohtalosta loman päättyessä. 

Kahvi: Tuotanto jatkuu, logistiikka takkuaa 

Reilun kaupan kahvia viljellään pientiloilla, ja liikkumisrajoitukset voivat haitata kausityövoiman palkkaamista. Toistaiseksi kahvitilat toimivat ilman suuria häiriöitä, ja kahvin kysyntä on säilynyt korkeana. 

Hallinnolliset työntekijät ovat pitkälti etätöissä, ja niin tiloilla kuin jalostuslaitoksissa on tavallista vähemmän työntekijöitä. Tekninen tuki tuottajille on monin paikoin mahdotonta, sillä tukitoimia tarjoavat henkilöt eivät pääse matkustamaan tiloille. 

Lomautuksien ja irtisanomisten välttämiseksi Etelä-Amerikan kahvitiloilla on varauduttu käyttämään Reilun kaupan lisää työntekijöiden palkkatukena. Kuva: The Latin American and Caribbean Network of Fair Trade Small Producers and Workers (CLAC)

Kahvin laivaamisessa on haasteita, sillä konteista on pulaa ja tuoretuotteiden lähetystä priorisoidaan. Hallitukset ovat vähentäneet työvoimaansa, joten maastavienti on hitaampaa. 

Kahvin sadonkorjuuaika vaihtelee maasta toiseen: Etelä-Amerikassa sadonkorjuu on aluillaan ja Keski-Amerikassa se on jo päättynyt. Sadonkorjuu on nyt kalliimpaa, sillä sosiaalisen etäisyyden vuoksi työntekijöitä on vuoroissa vähemmän ja lyhyempiä aikoja. Keniassa ja Etiopiassa tuotantolaitoksia on suljettu kokonaan tai osittain. 

Tee: Intiassa saa tehdä välttämättömät toimet 

Kiinassa pientuottajien on ollut vaikeaa saada kausityövoimaa, mutta Intiassa on siirrytty sadonkorjuutyöhön. 

Kuuluisilla teentuotantoalueilla Assamissa ja Darjeelingissä voimassa ollutta ulkonaliikkumiskieltoa on nyt höllennetty. Se uhkasi teentuotantoa tärkeimpänä aikana vuodesta, kun teenlehtiä pitää poimia juuri oikeaan aikaan maalis–toukokuussa. 

Teentuotannossa on nyt Intian hallituksen lupa tehdä välttämättömiä työvaiheita tarkasti varotoimia kuten hygieniasääntöjä ja työntekijöiden välistä etäisyyttä noudattaen sekä niin, että enintään 50 prosenttia työvoimasta saa olla kerrallaan paikalla. Teetilat tekevät paljon koronavirukseen liittyvää valistusta, jakavat suojavälineitä ja lääkkeitä ja seuraavat varotoimenpiteiden noudattamista, jotta työntekijät olisivat turvassa. 

Keniassa Mombasan teehuutokauppa on suljettu, ja vaihtoehtoisella kauppapaikalla on paljon vähemmän myyjiä – eli teen myynti on hidastunut. Itä-Afrikan teejärjestö kehittää paraikaa sähköistä kauppapaikkaa, jonka turvin teen voisi saada myytyä. 

Banaani: Työvoimaintensiivinen tuotanto, joka vielä pyörii 

Banaanintuotannossa – niin plantaaseilla kuin pientiloilla – tarvitaan enemmän ulkopuolista työvoimaa kuin monien tuotteiden kohdalla. 

Investoinnit hygieniaan tulevat tämän vuoksi banaanintuotannossa kalliiksi, ja kokoontumiskiellot alentavat tuottavuutta. Banaanissa tuotanto on jatkuvaa, ja toistaiseksi merkittäviä häiriöitä ei ole ollut. Latinalaisen Amerikan banaanintuottajamaissa tuotanto katsotaan niin tärkeäksi sektoriksi, että tuotanto on saanut jatkua. Logistisia ongelmia on lähestulkoon jokaisessa maassa. 

Kokoontumiskielloista johtuen banaanitiloilla on vähemmän työvoimaa on käytettävissään. Hygienia- ja suojautumistoimilla tuotanto saadaan pidettyä käynnissä, mikä on elintärkeää paikallistaloudelle. Kuva: The Latin American and Caribbean Network of Fair Trade Small Producers and Workers (CLAC)

Kaakao: Ilmastonmuutos haittaa tuotantoa, korona myyntiä 

Kaakaonviljelijät toimittavat myyntiin kauden 2019–2020 satoa jo aiemmin solmituilla sopimuksilla. Myös kaakaontuotannossa kausityövoiman palkkaaminen on ollut joissain maissa vaikeaa, ja prosessoinnissa on vähemmän työntekijöitä, koska ihmiskontakteja rajoitetaan. 

Kaakaontuotannossa on ollut paikoitellen viime vuosina heikonlaiset sadot ilmastonmuutoksen tähden, ja siksi joitain kaakaotilauksia on peruttu. Kuitenkin esimerkiksi Costa Ricassa, Nicaraguassa, Kolumbiassa ja Panamassa sadot ovat olleet hyvät. 

Kaakaon maastaviennin kanssa on ollut viivästyksiä ja logistisia haasteita, ja Afrikan maista on raportoitu, että lupailtuja lisätilauksia on peruttu koronatilanteen tähden. 

Sokeri: Työvoimapulaa ja prosessoinnit jäissä 

Keski-Amerikassa sokeriruo’osta on korjattu jo 80 prosenttia, mutta Karibialla keskimäärin vasta alle puolet. Afrikan maissa sokerin sadonkorjuu alkaa huhti–kesäkuussa. Liikkumisrajoitukset hidastavat korjuuta, ja ruo’on jalostaminen eteenpäin sokeriksi on monin paikoin pysähtynyt. Tuottajille tämä tarkoittaa kassavirran tyrehtymistä. 

Joissain maissa viljelijät eivät ole saaneet teknistä tukea, eikä tuotannon valvontaa ole voitu järjestää kunnolla, koska ihmiset eivät saa liikkua. Vuoden alussa solmitut kaupat toteutuvat, mutta uusia tilauksia ei ole juuri tullut. 

Hunaja: Vaikeaa päästä mehiläispesille 

Etelä-Amerikassa hunajan sadonkorjuu on lopuillaan, mutta Keski-Amerikassa vasta alussa. Siellä liikkumisrajoitukset vaikeuttavat tarhureiden pääsyä mehiläisten ja hunajan luo. 

Tuottajat odottavat jännityksellä, mitä talouskriisi tekee hunajan hinnoille. Hopeareunuksena pidetään sitä, että Euroopassa hunaja kuuluu monen ruokavalioon ja sitä pidetään terveellisenä luonnontuotteena. Tämän toivotaan auttavan siinä, että kuluttajat vaikeinakin aikoina ostavat hunajaa. 

Nyt on jo nähtävissä, että rahoituksen saaminen investointeihin on vaikeampaa kuin ennen. 

Viinit: Etelä-Amerikassa satamat toimivat, Etelä-Afrikassa eivät 

Viinintuottajamaista Argentiinassa ja Chilessä on ollut työvoimapulaa, koska riskiryhmissä olevat ja 60 vuotta täyttäneet ovat olleet kotiarestissa. Molemmissa maissa irtisanomiset on väliaikaisesti kielletty. Viinin logistiikka kuitenkin toimii, sillä maantiekuljetukset rullaavat ja satamat ovat auki. 

Etelä-Afrikassa tilanne on toinen: sadonkorjuu on maaliskuussa päättynyt, mutta satamat ovat kiinni eikä viiniä saada vietyä maasta. Tämä aiheuttaa ongelmia varastoinnille, ja voi vaikuttaa myös viinin laatuun ja tuotannon määrään. 

Muut tuotteet: Työvoimapulaa, laskevia hintoja ja logistiikkaongelmia 

Monien tuotteiden hinnat ovat laskeneet. Esimerkiksi Afrikan puuvillantuottajat ovat raportoineet jopa kolmanneksen pienemmistä hinnoista. 

Puuvillan ja riisin sadonkorjuu on tehty, mutta maastavienti on muiden tuotteiden tapaan vaikeaa. 

Hedelmien kysyntä on pysynyt vakaana ja sadonkorjuu on sujunut, tavallista hitaammin työvoimapulan tähden. Latinalaisesta Amerikasta on raportoitu, että hedelmien tuotannossa voi tällä kaudella tulla 35 prosentin lasku, mikä johtuu ilmastonmuutoksesta. 

Kvinoan sadonkorjuusta on tehty noin 60 prosenttia. Tuottajat Boliviassa ja Perussa ovat raportoineet, että heidän on ollut vaikeaa saada ostettua ruokaa. Monia vaivaa myös rahapula, sillä liikkumisrajoitusten tähden satoa on vaikeaa saada myydyksi. 

Vaniljan tuotantoon tai myyntiin rajoitukset eivät ole vielä iskeneet. Tuottajat ovat saaneet käydä tiloillaan, etteivät varkaat menisi apajille. 

Kanelin, neilikoiden ja rooibosin tuotanto on myös jatkunut normaalisti, vaikkakin työvoiman saatavuus on paikoitellen hidastanut tuotantoa. 

Ihmisoikeusriskit kasvavat 

Yleisesti ottaen Reilun kaupan lisää on alettu käyttää joustavammin työntekijöiden ja viljelijöiden tukemiseen, sekä yhteisöissä haavoittuvien ryhmien tukemiseen yleisesti. 

Kenialaisella Oserian-kukkatilalla Reilun kaupan lisää on käytetty aloittamaan kasvosuojainten paikallistuotanto. Pop up -ompelimo työllistää yli 30 työntekijää, joista valtaosa on kukkatuotannosta lomautettuja. Kuva: Fairtrade Africa

Afrikan maissa väestön ikärakenne ja paikallisista epidemioista saadut kokemukset voivat suojella väestöä, mutta terveydenhuollon riittämätön kapasiteetti ja puutteellisesti hoidetut perussairaudet saattavat lisätä köyhimmissä maissa myös työikäisten haavoittuvuutta.  

Alhaisen koulutustason maissa myös mis- ja disinformaation vaikutukset sekä terveyskriisin hoitoon että yhteiskunnalliseen vakauteen voivat olla suurempia. 

Pandemia myös lisää tuotannon ihmisoikeusriskejä: tuottajat ovat talousvaikeuksissa eivätkä ulkopuoliset pääse liikkumisrajoitusten tähden paikan päälle. Näin ollen yritykset eivät pysty toteuttamaan huolellisuusvelvoitteitaan eikä ulkopuolisia tarkastuksia pystytä tekemään suunnitellusti. 

Teksti: Esa Salminen