Vammaisten oikeudet otetaan yhä paremmin huomioon Reilussa kaupassa

Vammaisuus ja sen huomioiminen koskettavat Reilun kaupan valtavassa koneistossa ihmisiä joka tasolla, kahvitiloilta vähittäiskauppaan. Vammaisuuden huomioimisessa on hyvä edetä pala palalta, sanoo kouluttaja Tuomas Tuure.

Reilun kaupan ytimessä ovat ihmisoikeudet ja yhdenvertaisuus. Tänä talvena ja keväänä Reilussa kaupassa on alettu kiinnittää erityishuomiota vammaisten ihmisten oikeuksiin ja osallisuuteen.

”Reilussa kaupassa vammaisuuden huomioon ottaminen on monimutkainen ja monipuolinen asia”, sanoo Tuomas Tuure. ”On tuotteiden puoli, yritysyhteistyötä, yksittäisiin osuuskuntiin kuuluvat ihmiset siellä kentällä ja kaikki siitä väliltä.”

Tuure on kehitysyhteistyön ammattilainen ja konsultti, joka kävi Abilis Consulting -yrityksen leivissä Nairobissa kouluttamassa Fairtrade African väkeä vammaiskysymyksistä tänä talvena.

”Kyseessä oli pikakurssi ihmisille, jotka eivät vielä tunne aihetta”, Tuure kertoo. Jatkossa vammaisten osallistumista voidaan syventää esimerkiksi järjestämällä syventäviä kursseja eri osa-alueista.

Reilun kaupan kriteerien vaatimus työntekijöiden syrjimättömyydestä antaa hyvän pohjan vammaisten aseman parantamiseen, muistuttaa Reilu kauppa ry:n ohjelmapäällikkö Teemu Sokka.

”Reilun kaupan lisällä tehdään jo nyt paljon suoraan vammaisten asemaa parantavia toimia. Lisillä on esimerkiksi tuettu vammaisten pienyrittäjyyttä ja järjestetty päivähoitoa vammaisille lapsille, jotta heidän vanhempansa pääsevät töihin”, Sokka sanoo.

”Tarkempi ohjeistus vammaisnäkökulman huomioimiseksi Reilun kaupan lisien käytössä on puuttunut”, Sokka sanoo.

Tähän puutteeseen Reilu kauppa ry:n Etiopian hankkeissa tullaan puuttumaan valmistelemalla ohjeistukset ja testaamalla niitä käytännössä.

Etiopiassa konkreettisia toimia

Abiliksen konsultit ovat Tuuren jälkeen käyneet Etiopiassa tekemässä selvitystä siitä, miten hankkeissa voitaisiin huomioida vammaiskysymykset. Etiopiassa Reilulla kaupalla on ulkoministeriön tukema kukkahanke ja ministeriön sekä Gustav Pauligin tukema kahvihanke.

Ethiopian Center with Disability and Development -järjestön kanssa tehdyssä tuoreessa raportissa huomioitiin epäkohtia ja tarjottiin ratkaisuja.

Suurin ongelma vammaisten ihmisten työllistymiselle on Abiliksen raportin mukaan se, että paikalliset ihmiset eivät tiedä vammaisuudesta tarpeeksi. Ei uskota, että vammaisista ihmisistä on työhön, heitä säälitään ja jotkut jopa pitävät vammaisia kodeissa piilossa. Kahvi- ja kukkatiloilla oli puutteellinen esteettömyys esimerkiksi wc-tiloihin ja työtiloihin pääsyssä.

Konsultit löysivät myös paljon mahdollisuuksia. Vammaisia ihmisiä on esimerkiksi jo töissä kukka- ja kahvituotannossa. Ihmiset myös suhtautuivat parannusehdotuksiin avoimin mielin. Konsultit loivat tiloille tiekartan siitä, miten vammaisten asemaa olisi hyvä alkaa parantaa. Se alkaa valistuskoulutuksilla. Muita toimintoja ovat muun muassa ohjeistusten luominen, apuvälineiden hankinta ja työkuljetukset.

Dillassa Etiopiassa Reilun kaupan kahviosuuskuntaan on palkattu myös vammaisia ihmisiä kahvipapujen lajitteluun, jotta huonot pavut saadaan lajiteltua pois ennen kuin kahvi menee myyntiin. (Kuva: Veera Pensala)

”Etiopian hankkeissa koulutetaan viranomaisia, osuuskuntia ja ammattiliittoja vammaiskysymysten huomioimisesta. Pyritään sekä kapasiteetin vahvistamiseen, jotta vammaisnäkökulma osataan huomioida, että asennemuutokseen”, sanoo Teemu Sokka.

Etiopian kukkatyöntekijöiden aseman parantamiseen tähtäävään hankkeeseen palkataan työntekijä huolehtimaan tasa-arvo- ja vammaistyöstä.

Hankkeissa selvitetään myös, mitä esteitä vammaisten työllistymiselle ja työnteolle on kussakin hankkeessa mukana olevassa osuuskunnassa ja kukkatilalla. Näiden analyysien perusteella tehdään toimintasuunnitelmat ja parannetaan tilojen esteettömyyttä, Sokka kuvailee.

Monta Afrikkaa monella tasolla

Tuomas Tuuren kurssilla Nairobissa istui Reilun kaupan Afrikan-toimintojen johtoporrasta, hallinnon ammattilaisia ja kenttätyöntekijöitä eri maista.

”Afrikassa on suuri virhe ajatella, että kaikkialla kävisivät samat opit. Haasteet ovat eri maissa vähän samankaltaisia, mutta erot ovat myös todella suuria”, Tuure sanoo.

Vammaisten huomioiminen on osa YK:ssa sovittuja ihmisoikeuksia, ja myös kiinteä osa kestävän kehityksen tavoitteita. Vaikka vammaiset ihmiset huomioidaan yleisellä tasolla, on Tuomas Tuuresta tärkeää, että Reilun kaupan kaltaiset suuret toimijat osaavat ottaa huomioon maiden erityispiirteet.

Omia toimintoja tarvitaan myös eri tasoilla: maaseudulla viljelijöiden parissa puhutaan eri asioita kuin suurkaupunkien ilmastoiduissa kokoushuoneissa, joissa istuu korkeasti koulutettua väkeä.

”Keniassa ja etenkin Nairobissa on koulutettuja ihmisiä, ja vähän yllätyinkin, ettei tarvinnut lähteä liikkeelle siitä, etteivät ihmiset olisi ennen nähneet vammaisia ihmisiä. Reilun kaupan ammattilaisten tietotaito oli selvästi keskivertoa korkeammalla tasolla”, Tuure sanoo.

Strategiselle tasolle, mutta hitaasti

Tuuren mukaan Reilun kaupan ammattimaisuus tekee vammaistyön mukaan ottamisesta helppoa, mutta globaalin järjestelmän koko tekee siitä vaativan urakan.

”Pitää edetä pala palalta”, Tuure sanoo.

Hän painottaa hitautta ja sitä, että tehdään pieniä asioita kerrallaan, mutta hyvin.

”Jos tehdään liian kunnianhimoisesti ja monet ihmiset hääräävät kaikilla tasoilla samaan aikaan, luultavasti lopputulos epäonnistuu”, Tuure sanoo.

Vammaisuus koskee arkkitehtuuria, kulttuuria, kommunikaatiota, rekrytointia ja niin edelleen. Ensimmäisten koulutusten tarkoituksena on saatava ihmiset ajattelemaan vammaisuuden huomioimista.

”Reilu kauppa on valtava organisaatio, joka tekee työtä ihan sieltä pelloilta välitasoille ja Suomessa tapahtuvaan myyntiin saakka. Vammaisuus heijastuu näihin tasoihin hyvin eri tavoin, joten muutoksille pitää antaa paljon aikaa.”

Teksti: Esa Salminen