Jaa: Toimiiko Reilu kauppa? -paneelissa pohdittiin askeleita siihen, miten Reilusta kaupasta saadaan entistä vahvempi globaalien haasteiden ratkaisija. ”Olemme vertailleet useita auditointi- ja sertifiointijärjestelmiä, ja näistä puutteellista järjestelmistä Reilu kauppa on vähiten puutteellinen”, totesi yritysvastuujärjestö Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Finér keskiviikkona järjestetyssä Toimiiko Reilu kauppa? -paneelikeskustelussa. Finnwatchin Kaalimaan vartijat -raportissa Reilu kauppa todettiin parhaimmaksi sertifiointijärjestelmäksi. Hyvähenkisessä tilaisuudessa käytiin avointa keskustelua Reilun kaupan järjestelmän kehittämisestä. Finérin mukaan Reilun kaupan merkittävin haaste on hänen näkökulmastaan läpinäkyvyys. ”Esimerkiksi parjattu palmuöljysertifiointi RSPO julkistaa tilojen auditointiraportit, mutta Reilussa kaupassa vastaavia tietoja ei saada yksittäisiltä tiloilta tai osuuskunnista”, Finér huomauttaa. ”Reilun kaupan läpinäkyvyys voi kasvaa – ja meidän toimistomme puhuu usein sen puolesta, että tulevaisuudessa saisimme lisää auditointitietoja julkisuuteen”, sanoi vastuullisuuspäällikkö Tytti Nahi. Avoimuus vaatii myös yrityksiltä sitoutumista Se, miksi läpinäkyvyys ja avoimuus lisääntyvät hitaasti, liittyy Nahin mukaan Reilun kaupan perusrakenteeseen: viljelijät ja plantaasit omistavat puolet järjestöstä. Siksi heidän näkökulmaansa on kuunneltava. ”Tuottajia pelottaa. Jos he kertovat, että meidän pelloiltamme on löytynyt lapsityövoiman hyväksikäyttöä, niin kuka takaa, että ostajat eivät kaikkoa ja vaihda viereiseen plantaasiin?” Nahi kysyi. ”Vaikka järjestöt ovat pitkään puhuneet boikotointia vastaan, cut and run -ajattelu on edelleen voimissaan. Useiden suomalaisyritysten vastuullisuusraporteista saa lukea suoranaisia lupauksia, että toimittajaa vaihdetaan heti, jos ongelmia ilmaantuu”, Nahi muistutti. Janne Sivonen avasi paneelissa Reilun kaupan toimintatapoja. Kuva: Topias Hirvonen Toiminnanjohtaja Janne Sivonen lisäsi, että auditoinnin tulokset ovat sitä helpompia julkaista, mitä vähemmän sertifiointijärjestelmässä vaaditaan. ”Jos on kunniahimoiset vaatimukset ja niitä vielä valvotaan muutenkin kuin auton ikkunasta kurkkaamalla, on tiedon julkaiseminen huomattavasti vaikeampi ja sensitiivisempi kysymys.” Vastuullisuus vaatii useita sertifiointeja Finér eläytyi hetkeksi yritysten asemaan ja pohti sertifiointien hyödyntämistä. Vastuullisuuteen pyrkivien yritysten kannalta on hankalaa, että tuotantoketjun eri vaiheille – esimerkiksi pelloille ja tehtaille – tarvitaan eri sertifioinnit ja auditoinnit. Janne Sivonen, Sonja Finér, Teivo Teivainen ja Tytti Nahi. Kuva: Topias Hirvonen Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASKin toiminnanjohtajan Janne Ronkaisen mielestä se, että vain osa tuotantoketjuista kuuluu Reilun kaupan sertifikaatin alle, on ongelmallista myös kuluttajalle. ”Jos ihminen ostaa, vaikka Reilun kaupan jogurtin, hän kuvittelee, että koko jogurtti on reilua”, Ronkainen huomautti. Suurin huoli ei hänen mielestään kuitenkaan ole se, että kuluttaja ei ehkä täysin ymmärrä, mitä ostaa, vaan se, että arvoketjussa voi olla mukana palasia, jossa tapahtuu alipalkkausta tai suoranaista riistoa, esimerkiksi kuljetuksessa, jota Reilu kauppa ei sertifioi. Sertifioinnin laajentaminen nostaa hintaa ”Ei tämä auditointien palapeli meidänkään etumme ole. Reilu kauppa onkin tehnyt yli vuosikymmenen töitä, jotta kokonaisia tekstiiliketjuja pellolta kauppaan asti saataisiin Reilun kaupan kriteerien piiriin. Intiassa on koulutettu, käyty dialogia, tehty tarkastuksia ja korjattu työolosuhteita, palkkoja ja ympäristötapoja kymmenissä tekstiilitehtaissa”, Nahi kertoi. Reilun kaupan tekstiilistandardiin on kuitenkin lähtenyt mukaan vasta kolme saksalaisyritystä, sillä yritykset pitävät standardointia liian kalliina. ”Meidän tekstiilistandardin mukainen tuotanto nostaisi tuotteen hintaa merkittävästi. Jotta saadaan saman tason vaatimukset koko ketjuun, pitää firmojen olla valmiita tosiaan panostamaan vastullisuuteen ja kuluttajien olla valmiita maksamaan tuotteesta enemmän.” ”Meillä on myös niin sanottu trader-kriteeristö, eli minimivaatimukset kaikille tehtaille ja yrityksille, jotka käyttävät Reilun kaupan raaka-aineita. Nämä kriteerit ovat vielä löyhät, mutta ne uudistetaan pian”, Nahi kertoi. Läpinäkyvyys on ulotettava myös pohjoiseen Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen halusi kiinnittää huomiota siihen, keneltä läpinäkyvyyttä vaaditaan ja keneltä ei, kun tuotantoketju kulkee etelän tuottajalta pohjoisessa sijaitsevaan suuhun. ”Meneekö asia yleensä niin, että kun etelässä olevat tyypit kuivattavat kahvipapuja, niin se tehdään mahdollisimman läpinäkyväksi tänne pohjoiseen?” Teivainen pohdiskeli. Teivo Teivainen haastoi käsitystämme avoimuudesta. Kuva: Topias Hirvonen Onko etelän tuottajilla vastavuoroisesti tietoa siitä, mitä kahvipavuille tapahtuu, kun ne lastataan konttiin ja rahtilaivan kyytiin? ”Eli onko läpinäkyvyysketjussa sellaista ajattelua, että kunpa nuo tuolla etelässä saataisiin noudattamaan läpinäkyvyyttä ja demokratiaa, jotka me täällä jo osataan? Mutta emmehän me nyt toki avaa, vaikka kaupan hinnoitteluperusteita.” Teivaisen mukaan esimerkiksi monet kahvinviljelijät tietävät vain, että heidän kahvinsa laivataan Eurooppaan ja ilmeisesti myydään kalliilla. Sivonen sanoi olevansa vahvasti samoilla linjoilla Teivo Teivaisen kanssa siitä, että läpinäkyvyyden vaade on korostetusti kohdistettu etelään. ”Unelmani on, että saisimme lisää läpinäkyvyyttä siihen, miten arvo jakaantuu ketjussa. Olen kysellyt firmoja pilotoimaan tätä, mutta yksikään ei ole vielä lähtenyt mukaan”, Sivonen kertoi. Sivonen arvioi, että yritykset pitävät katteistaan kertomista markkinalogiikan vastaisena ehdotuksena, mutta sai Teivaiselta kannustavan vastauksen. ”Päinvastoin markkinalogiikkaan kuuluu ajatus, että kaikki relevantti tieto on kaikkien tiedossa. Tällä hetkellä yritykset ovat mustia laatikoita, joista ei saa tietoa ulos. Mutta suurempi läpinäkyvyys olisi täysin markkinalogiikan mukaista.” Olisiko Reilusta kaupasta hyvän yritysvastuuraportoinnin esimerkiksi? Hankenin ja Helsingin yliopiston yritysvastuukeskuksen johtaja Nikodemus Solitander kuunteli tarkalla korvalla Reilun kaupan edustajien vastauksia kritiikkiin, ja hän haastoi perusteluja siitä, miksi auditointiraportit eivät ole julkisia. Solitanderin mukaan sertifiointitalous ei voi toimia ilman radikaalia läpinäkyvyyttä. ”Reilu kauppa on auttanut moraalista mielikuvitustamme siitä, millaista reilumpi maailmankauppa voisi olla. Ehkä Reilu kauppa voisi nyt haastaa sen, mikä on vastuullista raportointia ja mitkä ovat läpinäkyvyyden parhaat käytännöt. Se voisi rekonstruoida yritysraportoinnin rimaa, joka ei ole kovin korkealla”, Solitander toteaa. Teksti: Sanna Jäppinen Toimiiko Reilu kauppa? -paneelikeskustelu järjestettiin Helsingissä 4. syyskuuta. Juttusarjan toisessa osassa käsitellään tuottajien toimeentuloon ja oikeuksiin liittyviä haasteita Reilun kaupan järjestelmässä ja kolmannessa osassa sitä, kuinka Reilu kauppa muuttaa kapitalistista järjestelmää sisältä päin. Koko paneeli myös taltioituna alla.
