Kehitysyhteistyö perustuu yhä vankemmin ihmisoikeuksiin

Reilun kaupan uusi kehitysyhteistyön ohjelma painottaa ihmisoikeuksia enemmän kuin koskaan. Se ei riitä, että osa viljelijöistä koulutetaan, vaan ajattelun pitää muuttua koko tuotantoketjussa, sanoo Reilu kauppa ry:n ohjelmapäällikkö Teemu Sokka.

Reilun kaupan kehitysyhteistyöohjelma vuosille 2018–2021 perustuu ihmisoikeuksille. Se voi tuntua itsestäänselvyydeltä, sillä Reilu kauppa keskittyy lähtökohtaisesti ihmisten oikeuksiin.

– Ihmisoikeudet ovat toki perusvaatimus kaikessa meidän toiminnassa, myös kehitysyhteistyössä, sanoo Reilu kauppa ry:n ohjelmapäällikkö Teemu Sokka.

– Uskonnonvapaus, kokoontumisvapaus, syrjimättömyys – kaikkea tätä on kunnioitettava.

Reilu kauppa ry on tehnyt kehitysyhteistyöhankkeita vuodesta 2014 lähtien. Hankkeissa kehitetään esimerkiksi työntekijöiden oloja ja kehitetään tuottajajärjestöistä tehokkaampia. Nyt entistä ”ihmisoikeusperustaisemmin”, kuten kehitysyhteistyössä on tapana sanoa.

Perinteisesti Reilun kaupan ajatuksena on muuttaa kauppajärjestelmää oikeudenmukaiseksi, mutta kehitysyhteistyössä pyritään muuttamaan yhteiskuntia. Tehdään paljon vaikuttamistyötä, vahvistetaan ammattiyhdistysliikettä, keskitytään ilmastonmuutokseen, ja niin edelleen.

Kokonaisvaltainen ajattelun muutos

Sokka antaa esimerkin.

– Ajatellaan vaikka kahvia. Ei riitä, että mennään johonkin maahan, koulutetaan joku porukka ihmisoikeuksista ja kuvitellaan, että homma on hoidossa. Tarvitaan sitä, että kuluttajat Suomessa haluavat yrityksiltä ihmisoikeuksia ja että yrittäjät osaavat ajatella koko ketjunsa vaikutukset ihmisoikeuksiin. Kansalaisyhteiskunnan Suomessa ja etelässä pitää vaatia vastuunkantoa.

– Ja siellä etelässä viljelijän on ymmärrettävä, että kahvinkeruuseen palkatut kausityöntekijät eivät ole vain menoerä. Tyytyväiset työntekijät tekevät parempaa laatua, mistä on lopulta hyötyä viljelijöillekin. Ja sitten pitää vielä osata ajatella, että jos muutoksista on kustannuksia – ja usein niitä on – niin tuotannon pitää kattaa kustannukset.

Tällaisen muutoksen aikaansaaminen on hidasta ja haasteellista. Nimenomaan työntekijöiden oikeuksissa riittää tekemistä, sillä työnantajat ovat usein köyhiä itsekin. Tietotaito on yleensä viljelyssä, eikä henkilöstöjohtajia tiluksilla tunneta. Monesti ay-liikkeen ja työnantajien suhteet ovat tulehtuneet.

Lupaavia tuloksia on jo saatu pilottihankkeissa.

– Aina voitaisiin lisätä sääntöjä ja valvontaa, mutta me olemme lähteneet piiskan sijaan porkkanalinjalle. Esimerkiksi Perussa tehtiin osuuskuntien henkilöstöhallinnon kehittämishanke yhdessä paikallisen yliopiston kanssa. Tavoite oli, että osapuolet ymmärtäisivät olevansa samassa veneessä: että on kaikkien etu, jos firmalla menee hyvin.

– Etiopiassa taas on tehty niin, että muokataan koko ketjua, ja kaikki hyötyvät muutoksista. Tuottajat hyötyvät siitä, että viljelyä, tuotantotapoja ja tuotteiden laatua parannetaan, työntekijät taas työoikeuksien paranemisesta. Kun kaikki voittavat, asiat menevät paremmin läpi ja tulokset ovat kestävämpiä.

Suomen ulkoministeriö linjaa taustalla

Reilu kauppa ry:n kehitysyhteistyön ihmisoikeusperustaisuus on osa suurempaa suunnan muutosta Suomessa.

Kehitysyhteistyötä tekevät järjestöt ovat joutuneet jo jonkin aikaa perustelemaan ulkoministeriölle, onko niiden toiminta ihmisoikeuksien kannalta sensitiivistä, progressiivista vai jopa transformatiivista.

Vierasperäisten sanojen takana piilee logiikka: sensitiivinen toiminta ottaa huomioon ihmisoikeudet, progressiivinen edistää niitä ja transformatiivinen muuttaa yhteiskuntaa ihmisoikeuksien kannalta parempaan suuntaan.

Teemu Sokan mielestä Reilu kauppa ry on hyvä havainnollistus: sen ydintoiminta on progressiivista, siinä edistetään viljelijöiden oikeuksia. Yhdistyksen kehitysyhteistyö on transformatiivista: tehdään aktiivista vaikuttamistyötä toimintaympäristön ja yhteiskunnan muuttamiseksi.

– Se on aina tulkintakysymys, onko työ progressiivista vai transformatiivista. Jokainen kehitysyhteistyötä tekevä järjestö varmasti pyrkii kohti yhä transformatiivisempaa työtä – niin mekin. Se tsemppaa oikeastikin miettimään, miten työ voisi olla vaikuttavampaa.

Linjan muutos näkyy Sokan mielestä myös toimintamaissa.

– Kun suunnitteluvaiheessa puhutaan paljon ihmisoikeuksista, niin se muuttaa vähitellen sitä, mitä halutaan tehdä. Minusta se ei ole päälle liimattua puhetta, vaan muuttaa vähitellen ajattelua ja toimintaa.

Toinen iso muutos kehitysyhteistyössä on ollut tulosperustaisuuden korostaminen. Sitä ulkoministeriö on painottanut paljon ihmisoikeuksien ohella.

– Sekin muuttaa aidosti toimintaa. Kun rahoittaja alkaa korostaa jotain, niin jokainen joutuu miettimään, että mitenhän tämä meidän tulosohjausjärjestelmä toimii. Kyllä se muuttaa tekemistä.

Teksti: Esa Salminen