Jaa: Uudet, perinpohjaiset laskelmat elämiseen riittävästä palkkatasosta näyttävät, minkä suuruinen kuilu nykyisten ja ihmisarvoisten palkkojen välillä on. Laskelmat on tehty 14 ympäristöstä Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa ja Afrikassa. Laskelmat auttavat yrityksiä parantamaan tuotantoketjujensa vastuullisuutta. – Monet yritykset maksavat palkkoja, joilla työntekijät saadaan vain pysymään hengissä. Se ei riitä. Esimerkiksi Koillis-Intian Uttar Pradeshissa matonkutoja ansaitsee 73 dollaria kuussa, kun elämiseen riittävä palkka olisi 133 dollaria kuussa, sanoo Reilu kauppa ry:n vaikuttamistyön päällikkö Tytti Nahi. Elämiseen riittävällä palkalla tarkoitetaan ansioita, jotka kattavat työntekijän ja hänen perheensä perustasoisen ruoan, asumisen, vaatteet, terveydenhoidon ja koulunkäynnin kustannukset. Lisäksi palkasta pitää jäädä hiukan säästöön pahan päivän varalle. – Suomessakin myydään paljon nälkäpalkoilla tehtyjä tekstiilejä, ruokaa ja elektroniikkaa. Kansainvälisen työjärjestö ILO:n mukaan joka kymmenes ihminen maailmassa elää jopa alle kahdella dollarilla päivässä, vaikka käy töissä, Nahi jatkaa. Työkalu yrityksille Muutama suomalaisyrityskin tunnustaa vastuullisuusraporteissaan, että elämiseen riittävä palkka on ihmisoikeus. Koska tuotteiden ja jopa raaka-aineiden hankintaketjut ovat pitkiä ja monipolvisia, aniharva yritys tietää, millaisia palkkoja kaikissa tuotantoon osallistuvissa tehtaissa, pelloilla ja kaivoksissa maksetaan. Lisäksi yrityksen pitäisi tuntea paikallista hintatasoa ja sosiaalisia normeja, jotta se pystyisi arvioimaan palkan riittävyyttä. Laskelmat on tehnyt Global Living Wage Coalition, jonka perustajajäsen Reilu kauppa on. Laskelmissa otetaan huomioon, montako lasta ja työntekijää paikallisissa perheissä yleensä on. Elinkustannukset selvitetään paikallisesti. Esimerkiksi ravitsevan, paikallisille ihmisille tyypillisen ruokakorin hinta selvitetään keskustelemalla ihmisten kanssa ja tekemällä hintavertailuja paikallisilla toreilla. Laskelmia tehdessä keskustellaan myös paikallisten ammattiyhdistysten kanssa. Esimerkiksi vaatteiden ompelijat Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa ansaitsevat tyypillisesti 79 dollaria kuussa, kun elämiseen riittävä palkka olisi uusien laskelmien mukaan 214 dollaria kuussa. Etelä-Vietnamissa Ho Chi Minh Cityssä tekstiilityöntekijät ansaitsevat keskimäärin 217 dollaria kuussa, kun elämiseen riittävä palkka olisi 290 dollaria kuussa. – Yhä useammat yritykset tuntevat ihmisoikeusvastuunsa. Ne tunnistavat, että ihmisarvoiset ansiot ovat sekä ihmisoikeus että fiksu bisnesratkaisu. Matalat ansiothan ruokkivat työntekijöiden vaihtuvuutta, syövät tuottavuutta ja tuotteiden laatua ja ruokkivat yhteiskunnallista epävakautta, Nahi toteaa. – Pelkät laskelmat eivät tietenkään ole taikatemppu palkkojen paranemiseksi. Mutta ne tuovat yrityksille tärkeää tietoa. Toivomme, että laskelmat lisäävät yritysten, ammattiyhdistysten, julkisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen yhteistyötä ihmisarvoisten palkkojen saavuttamiseksi. Reilu kauppa tavoittelee elämiseen riittäviä palkkatasoja Reilun kaupan sertifioimilla tiloilla maksetaan vähintään laillista minimipalkkaa sekä alueen ja tuotantosektorin keskipalkkaa, ja palkkaa tulee nostaa asteittain kohti elämiseen riittävää palkkaa. Edes Reiluun kauppaan kuuluminen ei silti tarkoita automaattisesti sitä, että pienviljelijä tai suurtilan työntekijä olisi taloudellisesti turvassa. – Elämiseen riittävän palkkatason saavuttaminen on mahdollista vain, jos toimitusketjussa on riittävästi arvoa palkkojen nostamiseen. Siksi palkka-asioissa tarvitaan yhteistyötä ja panostusta sekä yrityksiltä että kuluttajilta. Tällä hetkellä vain pieni osa Reilun kaupan tuotteita kasvattavista tiloista pystyy myymään koko tuotantonsa Reilun kaupan määrittelemillä ehdoilla, Nahi muistuttaa. Lue lisää aiheesta.
