Uusia työkaluja vastuullisten julkisten hankintojen tekemiseen
28.3.2018

Valtakunnalliset yhteishankintayksiköt Hansel Oy, KL-Kuntahankinnat Oy ja yritysvastuujärjestö Finnwatch ovat kehittäneet uusia työkaluja julkisten riskimaahankintojen vastuullisuuden kohentamiseen. Riskimaista tulee Suomeen esimerkiksi elektroniikkaa, huonekalujen osia, tekstiilejä, elintarvikkeita, terveydenhuollon tarvikkeita ja katukiviä.

Yhteistyö kannatti, sanoivat KL-Kuntahankintojen Antti Tuukkanen, Finnwatchin Sonja Vartiala sekä Hanselin Tero Lehtisaari ja Kalle Hietaranta julkistaessaan pilottiprojektit vastuullisten riskimaahankintojen tekemisestä.

– Nyt pitäisi olla rummunpärinää, sillä meillä alkaa maailman ensi-ilta, kuulutti johtava lakimies Katariina Huikko Kuntaliiton Julkisten hankintojen neuvontayksikön seminaarissa 20. maaliskuuta.

Seminaarissa esiteltiin valikoima työkaluja, joiden avulla julkiset organisaatiot voivat tehdä hankintoja kehitysmaista entistä vastuullisemmin. Työkalut on kehitetty valtion ja kuntien yhteishankintayksiköiden eli Hanselin ja KL-Kuntahankinnan sekä yritysvastuujärjestö Finnwatchin Sanoista tekoihin -yhteistyöprojektissa.

Tuotettuja vastuullisuustyökaluja on pilotoitu Hanselissa tietokoneiden kilpailutuksessa.

– Meillä oli tavoitteena onnistunut hankinta. Aika tiukat vastuullisuuskriteerit me kehitimme – ja saimme hyvän sopimuksen aikaiseksi, iloitsi Hanselin IT-laitteiden kategoriapäällikkö Tero Lehtisaari.

KL-Kuntahankinnat puolestaan pilotoi työkaluja parhaillaan kalusteiden kilpailutuksessa.

– Näitä vastuullisuuteen liittyviä materiaaleja voidaan käyttää minkä tahansa tarjouspyynnön yhteydessä, kannusti KL-Kuntahankintojen hankinta-asiantuntija Antti Tuukkanen.

Miksi riskimaahankinnat?

Sanoista tekoihin -projektissa keskityttiin riskimaahankintojen sosiaaliseen vastuullisuuteen. Riskimailla viitataan maihin, joissa ihmisoikeusloukkausten riski on korkea esimerkiksi vajavaisen ihmisoikeushallinnon vuoksi, kuten esimerkiksi Kiinassa, Intiassa, Brasiliassa ja Keniassa. Muita yleisiä vastuullisuustavoitteita julkisissa hankinnoissa ovat ympäristöystävällisyys, lähituotannon ja innovoinnin kannustaminen, heikosti työllistyvien työllistyminen sekä harmaan talouden torjunta.

Miten riskimaafokukseen päädyttiin?

– Kysyimme pari vuotta sitten asiakkailta ja sidosryhmiltä, mihin meidän pitäisi panostaa. Top kolme oli työ- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, elämiseen riittävät palkat globaaleissa toimitusketjuissa ja oman toiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys, perusteli Lehtisaari.

– Julkisilla organisaatioilla on ihmisoikeuksien turvaamisessa päärooli. Niiden odotetaan kartoittavan ja ehkäisevän ihmisoikeusriskit. Se on iso kakku. Haluamme auttaa pieniäkin hankintayksiköitä hoitamaan sen kunnialla, kertoi Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.

Mitä työkaluja?

Uusia työkaluja on neljä: tarjouspyyntöjen liitteiksi sopivat vastuullisuuden vähimmäisvelvoitteet, vertailukriteerit ja sopimusehdot sekä malli riskimaaperustaisesta lähestymistavasta. Tekstit ja lähestymistapa sopivat minkä tahansa hankintasektorin hankintoihin.

Vastuullisuuden vähimmäisvelvoitteissa eli Code of Conductissa edellytetään tuotantopaikoissa esimerkiksi järjestäytymisvapauden noudattamista, maksimissaan 60 viikkotunnin työaikoja ja toimittajalta vuosittaista vastuullisuusraportointia. Velvoitteiden laatimisessa hyödynnettiin muun muassa Ruotsissa käytössä olevia velvoitteita sekä kansainvälisten toimialajärjestöjen ja OECD:n ohjeistuksia.

Vertailuperusteiksi sopivat vastuullisuuskriteerit käsittelevät elämiseen riittäviä palkkoja, työaikoja ja tuotantoketjun läpinäkyvyyttä: tarjoaja saa pisteitä esimerkiksi kertomalla kokoonpanotehtaiden ja komponenttitoimittajien nimet ja osoitteet. Vastuullisuuskriteerien käyttö vertailuperusteina on ollut Suomessa hyvin harvinaista, mutta Hanselin kokemus niistä oli myönteinen.

– Kyllä vastuullisuuskriteereille saa enemmän huomiota vertailuperusteina kuin pelkkinä sopimusehtoina, tiivisti Lehtisaari.

Sopimusehdoissa linjataan esimerkiksi, että toimittajan pitää säännöllisesti arvioida, minimoida ja raportoida oman toimintansa ja tuotantoketjujensa ihmisoikeusriskejä.

Riskimaaperustaista lähestymistapaa ollaan soveltamassa KL-Kuntahankintojen kalustekilpailutuksessa: tarjoajilta pyydetään selvityksiä tuotanto-oloista vain riskimaissa sijaitsevien tuotantoyksiköiden osalta. Käytännössä tarjoajilta pyydetään todiste, että nämä yksiköt ovat läpäisseet sosiaalisen vastuun auditoinnin (esimerkiksi Amfori BSCI tai SA8000-auditoinnin).

– Jos tuotanto on vähäriskisessä maassa, ei aiheuteta ylimääräistä hallinnollista taakkaa. Jos ei, sinne selvitysvelvollisuus, kiteytti Tuukkanen.

Markkinavuoropuhelulla suuri arvo

Viidentenä työkaluna voidaan pitää Hanselin tietokonekilpailutuksesta ja KL-Kuntahankintojen kalusteiden kilpailutuksesta nousevia vinkkejä markkinavuoropuheluun.

Kummassakin kilpailutuksessa vuoropuhelu auttoi kohdentamaan vastuullisuuskriteerit järkevästi ja paransi tarjoajien valmiuksia antaa vastuullisuusselvityksiä. Vuoropuhelun aikana elektroniikkatoimittajat loivat yhteyksiä organisaatioidensa tai brändiyritysten ulkomaisiin vastuullisuusyksiköihin ja kalusteiden valmistajat perehtyivät toimitusketjuihinsa.

KL-Kuntahankinnat lähetti potentiaalisille tarjoajille sähköpostia lähes ensitöikseen. Ennalta tiedettiin jo kalusteiden loppukokoonpanon tapahtuvan usein Euroopassa, mutta yrityksiltä kysyttiin verhoilukankaiden, metalliosien ja moottorien tuotantopaikoista ja vastuullisuusvalvonnasta. Vastausten perusteella riskit arvioitiin suurimmiksi verhoilukankaiden kutomoilla ja sähkömoottoreiden kokoonpanolaitoksilla – ja vastuullisuuskriteerit päätettiin rajata niihin.

Myös Hansel kysyi heti aluksi, oliko potentiaalisten tarjoajien tuotantolaitoksiin tehty vastuullisuusauditointeja. Myöhemmin yrityksiltä pyydettiin peräti neljään otteeseen kommentteja vastuullisuuden vähimmäisvelvoitteiden, vertailuperusteiden ja sopimusehtojen toimivuuteen.

Hankinta-asiantuntijat saattavat hyötyä myös Finnwatchin aiemmasta raportista, jossa vertaillaan eri sertifiointeja.

– Kunnolliset sertifioinnit ovat hyvä työkalu pienille hankkijoille. Meidän Kaalimaan vartijat -raporttimme kertoo, millaisia eroja sertifiointien kriteereissä ja sitä kautta vaikuttavuudessa on, tiivisti Finnwatchin Vartiala.

Seuraavia askeleita

Riskimaahankintojen sosiaalisen vastuullisuuden kohentamisessa on vielä monta askelta edessäpäin: Finnwatch arvelee raportissaan, että vastuullisuusselvitysten antaminen oli elektroniikka- ja kalusteyrityksille uusi kokemus, sillä moni selvitys jäi hyvin yleiselle tasolle.

Yksi tärkeä kehityskohta on vastuullisuuden todentaminen sopimuskauden aikana.

– Pohdimme parhaillaan yhteishankintana tehtävää auditointisopimusta, paljasti Hanselin Lehtisaari.

Vastuullisuuskriteereitä pitää myös ulottaa syvemmälle tuotantoketjuihin. Pilottihankinnoissa kriteerit koskivat lähinnä ensimmäisen alihankintavaiheen tuotantolaitoksia.

Uudet työkalut ja kumppanuudet ovat kuitenkin iso harppaus eteenpäin.

– Tulipa todistettua, että vastuullisuuden huomiointi on riskimaahankinnoissakin mahdollista, totesi Lehtisaari.

– Ilman Finnwatchin apua vastuullisuusnäkökulmia ei olisi niin hyvin tullut huomioitua meidän kilpailutuksessamme, se on ihan varma, huomasi Tuukkanen.

– Tukea on tarjolla muillekin. Finnwatch ei ehdi kaikkea, mutta asiantuntemusta on muissakin kansalaisjärjestöissä: meillä on 15 järjestön yhteinen kampanja vastuullisten riskimaahankintojen tukemiseksi, kertoi Vartiala.

– Meille jäi hankkeesta sellainen palo, että tässä asiassa pitää päästä eteenpäin. Vuoropuhelu tietokoneyritysten kanssa siis jatkuu – ja ainakin meillä Hanselissa tämä Code of Conduct tulee käyttöön muissakin hankinnoissa, innosti yksikön päällikkö Kalle Hietaranta.

Vastuullisuustyökaluista löytyy lisätietoa Finnwatchin Sanoista tekoihin -raportista.


Finnwatchin osallistumista pilottihankkeisiin ovat tukeneet Kepa ja Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus (SASK).

Kansalaisjärjestöjen kampanjaa riskimaahankintojen vastuullisuuden tukemiseksi koordinoi Reilu kauppa ry. Yhteydenotot: Reilu kauppa ry:n vastuullisuuspäällikkö Tytti Nahi.