Vastuullista rakkautta tänä ystävänpäivänä

Suklaa ja kukat symboloivat rakkautta ja kiintymystä ja ovat siksi suosittuja ystävänpäivälahjoja. Näiden ihanien tuotteiden globaaleihin toimitusketjuihin liittyy kuitenkin vakavia ihmisoikeus- ja ympäristöriskejä, jotka eivät sovi rakkauden, ystävyyden ja välittämisen päivään. 

Yli kolmen vuosikymmenen ajan Reilu kauppa ja monet muut järjestöt ovat työskennelleet estääkseen, lieventääkseen ja korjatakseen globaalien toimitusketjujen ihmisoikeus- ja ympäristöhaittoja. Näillä toimilla on saatu aikaan merkittäviä parannuksia monien viljelijöiden ja työntekijöiden elämässä, mutta vääryyksiä esiintyy silti edelleen.  

Työntekijöitä riistetään, ympäristöä tuhotaan ja monet viljelijät elävät äärimmäisessä köyhyydessä. 

Voidaksemme torjua kaakaontuotannon lapsityövoimaa ja metsäkatoa sekä kukkateollisuuden huonoja työoloja, sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja saasteita meidän on siirryttävä syyttelystä ja sormella osoittelusta kohti ihmisoikeus- ja ympäristövaikutusten huolellisuusvelvoitetta.  

Huolellisuusprosessiin kuuluu, että yritykset vähittäiskauppiaista pienviljelijöiden osuuskuntiin toimivat yhdessä tunnistaakseen ja ratkaistakseen arvoketjujensa suurimmat ongelmat. 

Tämä työ perustuu neljään keskeiseen periaatteeseen: 

1. Vuoropuhelu oikeudenhaltijoiden kanssa. Ihmisten on voitava vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD toteaa, että yritysten pitää kuunnella oikeudenhaltijoita huolellisuusvelvoitteen jokaisessa vaiheessa. Alueilla, joilla ihmisoikeus- tai ympäristöongelmat ovat yleisiä, paikalliset toimijat usein työskentelevät jo niiden ratkaisemiseksi. Yritykset voivat saada enemmän vaikutusta aikaan, jos he tukevat ja vahvistavat käynnissä olevaa työtä. 

2. Ihmisoikeuksien keskinäinen riippuvuus. Ihmisoikeudet ovat jakamattomia ja toisiinsa kietoutuneita. Jos oikeus ihmisarvoiseen elintasoon jää toteutumatta, muistakaan ihmisoikeus- ja ympäristöongelmista ei päästä eroon. Tämä tarkoittaa, että jos haluaa kitkeä esimerkiksi lapsityövoimaa, on puututtava elämiseen riittämättömiin tuloihin ja palkkoihin sekä edistettävä työehtosopimusneuvotteluja.

3. Kustannusten oikeudenmukainen jakaminen. Huolellisuusprosessista aiheutuvat kustannukset on jaettava oikeudenmukaisesti. Monissa pitkissä toimitusketjuissa alkutuottajille jää vain hyvin pieni osa tuotteen arvosta. Miljoonat viljelijät elävät köyhyydessä, eikä heillä ole juurikaan mahdollisuuksia investoida kestäviin tuotantotapoihin. Jotta viljelijät voisivat panostaa huolellisuusvelvoitteen toimeenpanoon, he tarvitsevat parempia hintoja, pitkäkestoisempia liiketoimintasuhteita ja yhdessä rahoitettuja investointeja.

4. Jatkuva parantaminen. Kunnianhimoinen sääntely ja liiketoimintakäytäntöjen jatkuva kehittäminen ovat välttämättömiä. Niiden, joilla on eniten valtaa ja resursseja, on näytettävä mallia vaikuttavan huolellisuusvelvoitteen toimeenpanossa: vähittäiskauppiaiden, brändien ja kansainvälistä raaka-ainekauppaa käyvien yritysten. Jokaisen yrityksen on arvioitava ja kehitettävä hankinta- ja hinnoittelukäytäntöjään, sillä ne usein pahentavat köyhyyttä ja ympäristöhaittoja toimitusketjuissa.

Vaikka monet ongelmat ovat rakenteellisia eikä niihin ole yksinkertaista ratkaisua, ne voidaan korjata – työnteon ja sitoutumisen myötä. 

Vetoan yrityksiin, poliittisiin päättäjiin, kansalaisyhteiskunnan järjestöihin ja oikeudenhaltijoihin: tehdään huolellisuusvelvoitteesta meidän kaikkien yhteinen asia.  

Sillä sitä se on. 

Tytti Nahi on Fairtrade Internationalin Kansainvälisen ihmisoikeustyön johtaja.