Jaa: Yritysten pitäisi tehokkaammin ehkäistä ja kitkeä lapsityötä koko toimitusketjussaan, mutta siinä on toivomisen varaa – myös Suomessa. Lapsityön käyttö on vähentynyt maailmassa puoleen vuosituhannen vaihteeseen verrattuna. Siitä voidaan kiittää sosiaaliturvan, koulutuksen ja peruspalvelujen kehitystä sekä yritysten vastuullisuuden vahvistumista. Tästä huolimatta lasten työnteko on edelleen yleistä. Unicefin ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n raportin mukaan jopa 138 miljoonaa lasta työskentelee yhä tavalla, joka uhkaa heidän koulunkäyntiään, terveyttään ja tulevaisuuttaan. Olemme auttamattomasti myöhässä YK:n Agenda 2030 -ohjelman tavoitteesta: lapsityö oli määrä lopettaa kaikissa muodoissaan vuoteen 2025 mennessä. Yrityksillä on yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK-periaatteiden sekä lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan velvollisuus selvittää, esiintyykö niiden toimitusketjuissa lapsityötä, ja toimia lapsityön ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Yritysten prosesseissa on kuitenkin suuria puutteita – myös Suomessa. Unicefin selvityksen mukaan vain 21 prosentilla suomalaisista suuryrityksistä on politiikka lapsityön estämiseksi sekä omassa toiminnassaan että toimitusketjuissaan. Vaikka yritykset osaavat nimetä lapsityölle riskialttiita aloja, valtioita ja raaka-aineita, ne eivät näytä löytävän lapsityötä omista toimitusketjuistaan. Yritykset eivät myöskään välttämättä tunnista rooliaan ongelman ratkaisemisessa. Lapsityö on yleistä kahvin, kaakaon ja sokerin tuotannossa Lapsityöllä tarkoitetaan työtä, joka on vaarallista lapsen terveydelle ja kehitykselle tai vaatii liikaa työtunteja tai työtä, jota tekee liian pieni lapsi. Yleisintä lapsityö on maataloudessa, esimerkiksi kaakaon, kahvin ja sokerin tuotannossa. Lapsityötä esiintyy paljon myös kotitaloustyön ja markkinoilla tapahtuvan tavaramyynnin kaltaisissa palveluissa sekä teollisuudessa. Suklaantuotanto rakentuu yhä lasten tekemän työn varaan. Suomessa myytävien suklaiden, suklaajäätelöiden ja muiden kaakaotuotteiden raaka-aineesta valtaosa on peräisin Länsi-Afrikasta, jossa viljellään noin 70 prosenttia maailman kaakaosta. Norsunluurannikon ja Ghanan kaakaoviljelmien työvoimasta kolmasosa on lapsia: viljelmillä työskentelee 1,5 miljoonaa lasta – usein raskaissa ja vaarallisissa oloissa. Monissa viljelijäyhteisöissä puolet lapsista joutuu haitalliseen työhön, ja pakkotyö on yleistä. Taustalla on köyhyys. Kun viljelijät eivät saa kaakaosta riittävästi tuloa elättääkseen perheensä ja palkatakseen aikuisia viljelmilleen, he turvautuvat lastensa työpanokseen. Tuore selvitys kertoo, että kaakaota käyttävissä suomalaisissa yrityksissä ei ole tehty koko toimitusketjun kattavia vaikutusarvioita. Suomalaisyritykset eivät ole myöskään suunnitelleet toimenpiteitä, jotka turvaisivat viljelijöille elämiseen riittävät ansiot ja lapsille mahdollisuuden käydä koulua. Lapsityön kitkeneet ja vastuulliseen toimintaan investoineet tuottajat menettävät asemiaan hintakilpailussa. Kaakaota ostavat yritykset osallistuvat vain harvoin vastuullisuustyön kustannusten kattamiseen. Eräs ghanalainen kaakaonviljelijöiden osuuskunta kertoo saavansa kansainväliseltä suklaajätiltä vain kolmanneksen siitä hinnasta, jonka viljelijöiden riittäviin ansioihin sitoutunut pienempi yritys maksaa. Tilanne on siis epäreilu myös raaka-aineita ostaville yrityksille. EU:n yritysvastuudirektiivi auttaa torjumaan lapsityötä globaaleissa toimitusketjuissa. Direktiivi velvoittaa suuret yritykset puuttumaan haitallisiin ihmisoikeusvaikutuksiin siellä, missä ne ovat vakavimpia. Jokaisen yrityksen on syytä perehtyä direktiivin perustana oleviin YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskeviin ohjaaviin periaatteisiin ja kehittää niiden avulla toimintatavat, joilla huolehditaan lapsen oikeuksista koko tuotantoketjussa. Vastuullisiin toimitusketjuihin panostavat yritykset toimivat helpoimmin ennustettavassa ympäristössä, tunnistavat riskinsä ajoissa ja varautuvat paremmin häiriöihin. Lapsityön kitkeminen vaatii tekoja ja rakenteellisia muutoksia. Jokaisella lapsella on oikeus koulutukseen ja turvalliseen lapsuuteen – myös niissä maissa, joista kulutustuotteemme tulevat. Kirjoittajat: Reilu kauppa ry:n vastuullisuusjohtaja Josetta Nousjoki ja Suomen Unicefin yritysyhteistyön johtaja Johanna Talvela. Teksti on ilmestynyt alun perin Helsingin Sanomien Vieraskynä-kirjoituksena 11.12.2025.
