Miten päästään elämiseen riittäviin palkkoihin?
18.10.2017

Reilun kaupan keskustelutilaisuudessa yritykset, järjestöt ja ay-liike olivat samanmielisinä: Tarvitaan laskelmia, lyhyempiä tuotantoketjuja ja kollektiivista neuvottelua, jotta yhä useampi saisi palkkaa, jolla voi elää kunnolla. Global Living Wage Coalitionin uudet laskelmat saivat erityistä kiitosta.

Rauno Merisaari, Sonja Vartiala, Lea Rankinen, Pekka Ristelä ja Elli Ojala Reilun kaupan seminaarissa 16. lokakuuta (kuva: Sakari Piippo)

– Maailmassa on 780 000 000 ihmistä, jotka käyvät töissä, mutta elävät alle kahdella dollarilla päivässä, sanoi Reilun kaupan vaikuttamistyön päällikkö Tytti Nahi salilliselle väkeä 16. lokakuuta Helsingissä.

Paikalle oli kerääntynyt yritys- ja järjestöväkeä pohtimaan, miten päästä lähemmäs elämiseen riittäviä palkkoja – ideaalitilannetta, jossa aikuisten työpanos tuo kaikkialla maailmassa kotiin tulot, joilla katetaan riittävän laadukas asuminen, ruokailu, vaatetus, terveydenhuolto ja koulutus, ja jätetään vielä vähän säästöönkin pahan päivän varalle.

Reilu kauppa on ollut aktiivisesti mukana Global Living Wage Coalition -yhteenliittymän työssä, jossa on laskettu elämiseen riittävä palkka nyt neljällätoista alueella ja sektorilla.

Käytännössä mallin mukaisia elämiseen riittäviä palkkoja maksaa tätä nykyä ani harva. Esimerkiksi Bangladeshin pääkaupungissa Dhakassa ompelija ansaitsee keskimäärin 79 dollaria kuussa, kun elämiseen riittävä palkka olisi 214 dollari kuussa.

”Tarvitaan yhteistä ymmärrystä ja hyviä työkaluja”

– Kauppa auttaa nostamaan ihmisiä köyhyydestä. Tarvitaan työtä, mutta tarvitaan myös riittävää palkkaa, sanoi vastuullisuusjohtaja Lea Rankinen S-ryhmästä.

Rankisen mukaan palkkatasoon kannattaa kiinnittää huomiota vastuullisuusauditoinneissa: tarkastusten yhteydessä auditoijat voivat tarvittaessa kertoa tehtaiden johtajille ja työntekijöille, mitkä työntekijöiden oikeudet ovat, ja mistä puhutaan, kun puhutaan elämiseen riittävistä palkoista. Asian ymmärtäminen on jo ensimmäinen askel. Sen lisäksi tarvitaan käytännöllisiä työkaluja.

– Elämiseen riittävistä palkoista on puhuttu vuosia, ja nyt alkaa olla uusia laskentatapoja siihen, Rankinen kehui.

Se, mitä vielä tarvittaisiin, olisi laskelmien skaalattavuus: jos yrityksellä on kymmeniä tuhansia alihankkijoita ympäri maailman, se ei voi itse laskea jokaiselle tuotteelle ja maakunnalle palkkoja erikseen. Rankisen mukaan laskelmat pitäisikin saada osaksi yleisesti käytössä olevia auditointimalleja.

SA8000 ja BSCI ehkä mukaan?

Tällaisia ”auditointimalleja” ovat esimerkiksi erilaiset käytössä olevat sertifiointijärjestelmät. Reilu kauppa ottaa Global Living Wage Coalitionin laskelmat ensi vaiheessa huomioon banaani- ja kukkatuotannon auditoinneissa.

Myös laajalti käytössä olevaa SA8000-standardia hallinnoiva SAI aikoo ottaa uudet laskelmat käyttöön vaiheittain.

– Onpa hieno kuulla, kommentoi Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala.

– Heidän laskelmansa ovat nimittäin tähän saakka olleet aika huuhaata.

Sen sijaan Global Living Wage Coalitionin laskelmia Vartiala kehuu perinpohjaisiksi. Niitä hän soisi käytettävän jatkossa myös suomalaisyritysten laajalti käyttämässä BSCI-auditointijärjestelmässä, joka nyt jo pohjaa omat palkkalaskelmansa SA8000-standardiin. Eli kun SA8000 päivittää palkkalaskelmansa, BSCI:n tulee seurata mukana.

Lea Rankinen S-ryhmästä sanoi, että asiaa voisi lobata eteenpäin.

– Voisimme käyttää omaa voimaamme tämän edistämiseen. Me suomalaiset olemme hyvin aktiivisia osallistumaan BSCI:ssä keskusteluihin, vaikka emme tietenkään ainoita.

”Lyhyemmät ketjut, helpompi selvittää”

Finlayson pyrkii pitämään tuotantoketjunsa lyhyinä ja läpinäkyvinä, koska siten vastuullisuutta on helpompi edistää. Finlaysonilla on nelisenkymmentä alihankkijaa.

– Ajatuksemme on olla niin läpinäkyvä kuin mahdollista, Finlaysonin vastuullisuuskoordinaattori Elli Ojala sanoi.

Finlayson teki vuonna 2016 selvityksen käyttämänsä puuvillan alkuperästä, ja selvitys vaikutuksista ihmisoikeuksiin on tulossa ensi vuonna. Siinä elämiseen riippuvat palkat korostuvat, Ojala sanoi.

Finlaysonilla on aikomus tutkia koko tuotantoketju ja verrata Living Wage Coalitionin laskelmia BSCI:n palkkalaskelmiin sekä palkkojen todellisuuteen eri alihankkijoilla.

– Meillä on niin lyhyt ketju, että tämä on mahdollista. Voimme myös käydä keskusteluja suoraan kaikkien alihankkijoiden kanssa.

Ojalan mukaan Finlayson pyrkii tekemään yhteistyötä keskisuurten alihankkijoiden kanssa, suurin piirtein yhtä isojen kuin se itsekin on. Näin alihankkijat ovat riittävän suuria, että ne pystyvät varmoihin toimituksiin, mutta riittävän pieniä, jotta Finlaysonilla on neuvottelupöydässä sananvaltaa esimerkiksi ihmisoikeuksiin ja palkkoihin liittyvissä asioissa.

Onko minimipalkoilla enää väliä?

– Suomen hallituksen pitäisi käyttää kaikki diplomaattiset keinot, jotta maat nostaisivat minimipalkkojaan, sanoi Finnwatchin Sonja Vartiala.

Vaikka minimipalkat ovat usein nälkäpalkkoja, niitä ei saisi sivuuttaa, sanoivat monet muutkin. Ideaalimaailmassa minimipalkka kattaisi elämiseen riittävät ansiot, mutta se ei ole realismia useimmissa kehitysmaissa, eikä aina Euroopassakaan.

– Elämiseen riittävä palkka on erittäin hyvä konsepti, jolla voi keskustella minimipalkan reiluudesta, muistutti kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä SAK:sta.

Vaikka ay-liikkeen näkökulmasta työehtoneuvottelu on ideaali tapa päästä reiluihin palkkoihin, eivät järjestäytymisaste saati vapaudet järjestäytyä käytännössä toteudu monessa köyhemmässä maassa.

– Siksi tällainen ulkopuolinen tieto ikään kuin tavoitetasosta on hyödyllistä. Myös globaalissa tuotantoketjussa elämiseen riittävät palkat ovat hyvä käsite, jolla voi tehdä vaikuttamistyötä, RIstelä lisäsi.

– Minusta elämiseen riittävä palkka on tärkeä myös poliittisena ja moraalisena käsitteenä. Se on tapa ilmaista, että me kaikki jaamme ajatuksen kohtuullisista minimiansioista ja otamme tämän ajatuksen taloudellisten ja poliittisten keskustelujen ytimeen.

”Kaikki samassa veneessä”

Myös Reilulla kaupalla on edelleen kurottavaa, että koko ketjussa päästään nyt laskettuihin elämiseen riittäviin palkkoihin.

– Me olemme kaikki samassa veneessä, korosti Reilu kauppa ry:n toiminnanjohtaja Janne Sivonen.

– Emme mekään voi saavuttaa näitä palkkatasoja yksin. Nyt meillä on onneksi käytössä hyvää matematiikkaa, jota voidaan käyttää kehityksen pohjalla.

Sivosen mielestä olisi tärkeää muistaa, että riittävä toimeentulo on ihmisoikeus. Tätä korosti myös Finnwatchin Sonja Vartiala.

– Metodologiasta voidaan aina keskustella. Mutta pitää huomata, että elämiseen riittävä palkka on ihmisoikeus. Ei siihen vaadita lisää taitoja ja tuottavuutta keneltäkään, vaan kaikilla on oikeus ansioihin, joilla saavuttaa inhimillisen elintason. Lähdetään siitä ajatuksesta, ja kehitetään sen saavuttamiseksi työkalut, jotka on skaalattavissa kaikkeen toimintaan.

teksti: Esa Salminen