Metsäkadon taustat, syyt ja seuraukset

Metsäkato tarkoittaa metsien pysyvää häviämistä. Suurin osa metsäkadosta johtuu maatalouden laajentumisesta, erityisesti soijan, palmuöljyn ja karjankasvatuksen tuotannosta. Myös kahvi ja kaakao ovat merkittäviä metsäkadon aiheuttajia.

Mitä metsäkato tarkoittaa?

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOn määritelmän mukaan metsäkato tarkoittaa metsäpeitteen pitkäaikaista tai pysyvää häviämistä ja metsän muuttumista muuhun maankäyttöön. Metsäkato kattaa metsäalueet, jotka on muutettu esimerkiksi maatalousmaaksi, laidunalueiksi, vesivarastoiksi tai kaupunkialueiksi.

Metsäkadosta on kyse myös silloin, kun metsä ei enää uudistu luonnollisesti eikä sen puupeitto palaudu pitkälläkään aikavälillä. Metsäkatoa on myös se, että metsä heikkenee esimerkiksi tulipalojen tai liikakäytön seurauksena niin voimakkaasti, ettei alueella ole enää metsälle tyypillistä puupeittoa.

Metsäkatoon luetaan myös alueet, joilla esimerkiksi häiriöiden, liikakäytön tai muuttuvien ympäristöolosuhteiden vaikutukset ovat heikentäneet metsää niin paljon, ettei se enää pysty ylläpitämään puupeittoa, joka ylittää 10 prosentin raja-arvon.

Metsäkato ei sisällä alueita, joilta puusto on poistettu hakkuun tai puunkorjuun seurauksena ja joiden odotetaan uudistuvan luonnollisesti tai metsänhoitotoimenpiteiden avulla. Ellei hakkuuta seuraa hakkuualan muuttaminen muuhun maankäyttöön tai avoimen alueen ylläpitäminen jatkuvien häiriöiden kautta, metsä yleensä uudistuu, vaikka usein erilaiseen, niin sanotuksi sekundaariseksi metsäksi.

Metsäkadon rinnalla puhutaan usein myös metsien heikentymisestä. Tällöin metsä ei katoa kokonaan, mutta sen rakenne, lajisto ja hiilensidontakyky heikkenevät merkittävästi.

Tässä tekstissä erotetaan kolme käsitettä: metsäkato (metsän pysyvä häviäminen), metsien heikentyminen (metsän laadun heikkeneminen) sekä puuston menetys, joka voi olla myös tilapäistä.

Metsäkato uhkaa metsiä ja elämää eri puolilla maailmaa

Metsät ovat elintärkeitä elämälle. Ne ylläpitävät luonnon perustoimintoja ja ihmiskunnan elinehtoja. Metsät toimivat hiilinieluina sitomalla hiilidioksidia ilmakehästä ja tarjoavat kodin suurelle osalle maapallon maanpäällisestä biologisesta monimuotoisuudesta. Metsät myös muodostavat elintärkeän tulonlähteen lähes neljäsosalle maailman väestöstä.

Metsät tarjoavat monenlaisia taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia hyötyjä eli ekosysteemipalveluita. Näitä ovat

tuotantopalvelut, kuten puu ja puutuotteet, marjat, sienet ja riista

säätelypalvelut eli esimerkiksi hiilen sitominen ja ilmastonmuutoksen hillintä sekä tulvien ja eroosion ehkäisy

kulttuuripalvelut eli esimerkiksi virkistys ja ulkoilu sekä terveys- ja hyvinvointipalvelut

ylläpitävät palvelut eli tukipalvelut, esimerkiksi ravinteiden kierto ja fotosynteesi.

FAOn Global Forest Resources Assessment 2025 -raportin mukaan maailman metsien kokonaispinta-alan arvioidaan olevan hieman yli 4 miljardia hehtaaria, mikä vastaa lähes kolmannesta (32 %) maapallon maa-alasta.

Maailman metsistä sijaitsee noin

45 % trooppisella

28 % boreaalisella

17 % lauhkealla ja

11 % subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä.

Yli puolet (54 %) maailman metsistä sijaitsee vain viidessä maassa: Venäjällä, Brasiliassa, Kanadassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa.

1,20 miljardia hehtaaria (29 % metsistä) on hallinnoitu ensisijaisesti puu- ja muiden metsätuotteiden tuotantoa varten. Eniten puu- ja metsätuotteiden tuotantoon osoitettua metsäalaa on Euroopassa, jopa 548 miljoonaa hehtaaria.

Metsien kokonaispinta-alan jakautuminen ensisijaisten käyttötavoitteiden mukaan vuonna 2025. Lähde: Global Forest Resources Assessment 2025. FAO

Paljonko metsäkatoa tapahtuu?

Metsäkato vähenee, mutta on edelleen liian suurta. Vuosina 1990–2025 menetettiin arviolta 489 miljoonaa hehtaaria metsäalaa, vaikkakin metsäkadon vuosittainen määrä hidastui Global Deforestation and Loss of Biodiversity -artikkelin mukaan tarkastelujakson aikana vuotuisesta 17,6 miljoonasta hehtaarista (1990–2000) 10,9 miljoonaan hehtaariin (2015–2025).

Myös metsäpinta-alan vuotuinen nettovähenemä, joka huomioi myös metsän lisäyksen, laski 10,7 miljoonasta hehtaarista (1990–2000) 4,12 miljoonaan hehtaariin (2015–2025).

Metsäpinta-ala kasvoi Aasiassa, Euroopassa sekä Pohjois- ja Keski-Amerikassa. Aasiassa kasvu hidastui viime vuosikymmenellä. Metsäpinta-ala väheni merkittävästi Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, vaikka tahti hidastui myös näillä alueilla.

FAO:n Global Forest Resources Assessment 2025 -raportin mukaan vuonna 2025 metsien puuvarannon arvioitiin olevan 630 miljardia kuutiometriä, eli keskimäärin 152 m³/ ha, joista noin kolmannes sijaitsee alkuperäismetsissä. Kasvu painottuu boreaalisiin ja lauhkeisiin metsiin, kun taas trooppisilla alueilla on tapahtunut vähennyksiä.

Missä metsäkatoa tapahtuu eniten?

Valtaosa (88 %) metsäkadosta tapahtuu siis trooppisella ilmastovyöhykkeellä, mutta sielläkin vuotuinen metsäkato on onneksi vähentynyt. Myös subtrooppisella ilmastovyöhykkeellä vuotuinen metsäkato on vähentynyt, mutta kasvanut hieman lauhkealla ja boreaalisella ilmastovyöhykkeellä.

Trooppiset sademetsät ovat keskeisiä maapallon hiilensidonnalle ja luonnon monimuotoisuudelle. Vuonna 2024 trooppiset alueet menettivät alkuperäis- eli luonnontilaista sademetsää ennätykselliset 6,7 miljoonaa hehtaaria, pääosin laajojen tulipalojen seurauksena – enemmän kuin minään muuna vuonna kahteen vuosikymmeneen.

Alkuperäismetsät ovat luontaisesti uudistuneita, alkuperäisistä puulajeista koostuvia metsiä, joissa ei ole selkeästi havaittavia merkkejä ihmisen toiminnasta ja joissa ekologiset prosessit eivät ole merkittävästi häiriintyneet. Alkuperäismetsät, erityisesti trooppiset kosteiden alueiden luonnonmetsät, ovat erittäin lajirikkaita ja monimuotoisia ekosysteemejä, ja niiden pinta-ala on tärkeä ympäristön tilaa kuvaava indikaattori. Vuonna 2024 trooppista alkuperäismetsää katosi 18 jalkapallokentällistä minuutissa, lähes kaksinkertainen määrä vuoteen 2023 verrattuna.

Yli 80 % trooppisesta metsäkadosta keskittyy vain neljään maahan: Brasiliaan, Indonesiaan, Kongon demokraattiseen tasavaltaan ja Malesiaan.

Myös metsien heikentyminen vähentää niiden monimuotoisuutta, toiminnallisuutta ja palautumiskykyä. Heikentymisen syitä ovat muun muassa valikoiva hakkuu, metsäpalot, kuivuus, elinympäristöjen pirstoutuminen ja infrastruktuurin rakentaminen.

Heikentymisestä on kattavaa aineistoa lähinnä trooppisilta alueilta, vaikka myös lauhkeissa ja boreaalisissa metsissä vanhojen metsien hakkuut, voimistuvat metsäpalot ja ilmastonmuutos lisäävät uhkia.

Arviot heikentyneiden trooppisten metsien pinta-alasta vaihtelevat lähteestä riippuen noin 100–500 miljoonan hehtaarin välillä. Viimeaikaiset satelliittitutkimukset viittaavat siihen, että trooppisilla alueilla metsien heikentyminen on ollut laajempaa kuin aiemmin on arvioitu.

Pitkän aikavälin hoitosuunnitelmien kattama metsäalueiden osuus alueittain vuonna 2025. Lähde: Global Forest Resources Assessment 2025, FAO

Mistä metsäkato johtuu?

Satelliittitietojen ansiosta tiedämme, kuinka paljon ja missä metsiä menetetään. World Research Instituten ja Google DeepMindin yhteistyönä kehitetyt ja Global Forest Watch -palvelussa saatavilla olevat tiedot antavat aiempaa tarkemman kuvan puuston häviämisen paikallisista, alueellisista ja globaaleista syistä.

Niiden mukaan 34 prosenttia puuston häviämisestä maailmanlaajuisesti vuosina 2001–2024 johtui todennäköisesti pysyvästä maankäytön muutoksesta. Näitä ovat esimerkiksi puuston poistaminen maataloustuotantoa varten, mineraalien tai metallien louhinta tai energia- tai asutusinfrastruktuurin kehittäminen. Pysyvän maankäytön muutoksen osuus puuston häviämisestä on lähes kaksinkertainen trooppisissa sademetsissä.

Väliaikaista puuston menetystä aiheuttavat tekijät vastasivat maailmanlaajuisesti 66 prosentista puuston vähenemisestä. Syitä, jotka todennäköisimmin aiheuttavat väliaikaista puuston menetystä, ovat metsien kausittainen, valikoiva tai avohakkuu, kiertoviljely, jossa metsät raivataan väliaikaisesti viljelyä varten ja jätetään sitten uudistumaan, sekä metsäpalot ja luonnonkatastrofit, kuten maanvyörymät tai tuhohyönteisten aiheuttamat vahingot.

FAOn Global Forest Resources Assessment -arvioinnissa todetaan, että hyönteiset, kasvitaudit ja sään ääri-ilmiöt aiheuttivat tuhoa noin 41 miljoonassa hehtaarissa metsiä vuonna 2020, pääasiassa lauhkeilla ja boreaalisilla vyöhykkeillä.

Maatalous on merkittävä metsäkadon aiheuttaja

World Research Instituten raportissa, jossa arvioidaan seitsemän tuotteen roolia metsäkadossa, maatalous on ollut merkittävin metsäkadon aiheuttaja kaikkialla paitsi Euroopassa, jossa merkittävin metsäkadon aiheuttaja on kaupungistuminen. Vuosina 2000–2018 lähes 90 prosenttia maailman metsäkadosta johtui maatalouden laajentumisesta: 52,3 prosenttia viljelystä ja 37,5 prosenttia karjan laiduntamisesta.

Palmuöljyn ja soijan tuotanto aiheuttivat suurimman osan maailmanlaajuisesta metsäkadosta vuosina 2000–2015, ja esimerkiksi Etelä-Amerikassa Amazonin metsäkato johtui pääasiassa karjankasvatuksen ja soijan tuotannon laajentumisesta. Noin 75 % soijasadosta käytetään eläinrehuksi. Suomeen tuodusta soijasta käytetään eläinrehuksi arviolta 95 prosenttia. WWF:n mukaan eläinperäisten tuotteiden tuotannon ympäristövaikutukset ovat yleensä moninkertaiset kasvituotteisiin verrattuna.

Yksi metsäkadon juurisyistä on maanviljelijöiden köyhyys. Alhaiset hinnat, matalat viljelijätulot ja arvon epätasainen jakautuminen globaaleissa toimitusketjuissa ovat johtaneet pienviljelijöiden köyhyyteen erityisesti kaakaota ja kahvia tuottavissa maissa. Metsien hävittäminen ja laiton puunkorjuu ovat usein seurausta epätoivosta, ja niitä pahentavat puutteellinen maankäytön suunnittelu sekä heikko metsähallinto.

Kahvin ja teen tuotannossa ilmastonmuutos pakottaa viljelijöitä yhä useammin siirtämään viljelyä korkeammille alueille, joilla ilmasto on vielä viljelylle sopiva. Tämä kiihdyttää metsien raivaamista uusilta alueilta.

Metsäpalot aiheuttivat metsäkatoa paikoin jopa enemmän kuin maatalous

Viimeisten 24 vuoden aikana metsien raivaaminen maatalouskäyttöä varten on ollut suurin syy trooppisten alkuperäismetsien häviämiseen. Vuonna 2024 metsäpalot nousivat kuitenkin maataloutta merkittävämmäksi metsäkadon aiheuttajaksi ja olivat vastuussa jopa lähes puolesta metsien häviämisistä. Metsäpalojen aiheuttamat menetykset eivät rajoittuneet vain trooppisiin alueisiin, vaan ennätystaso saavutettiin myös muualla. Esimerkiksi Kanadan ja Venäjän kaltaisilla boreaalisilla alueilla koettiin poikkeuksellisen voimakkaita metsäpaloja.

World Research Instituten mukaan tulipalot vaikuttavat suuresti sekä metsäkatoon että metsien tilan heikkenemiseen. Keskimäärin 261 miljoonaa hehtaaria maata kärsi tulipaloista vuosittain vuosina 2007–2019, ja lähes puolet tästä alueesta oli metsää. Vuonna 2019 palon vaikutuksista kärsi noin 123 miljoonaa hehtaaria metsää. Lähes kaksi kolmasosaa vaikutusten kohteena olleesta maa-alasta sijaitsi Afrikassa.

Vuonna 2024 tulipalot tuhosivat jo viisi kertaa enemmän trooppista alkuperäismetsää kuin vuonna 2023. Vaikka tulipalot ovat luonnollinen ilmiö joissakin ekosysteemeissä, trooppisissa metsissä ne ovat lähes aina ihmisen aiheuttamia. Usein tulipalot sytytetään maatalousmaan raivaamiseksi, mutta yhä kuumemmat ja kuivemmat olosuhteet ovat muuttaneet monet kulotukset hallitsemattomiksi ja tuhoisiksi metsäpaloiksi. Erityisesti Brasiliassa maastopalot tuhosivat vuonna 2024 metsää huomattavasti aiempaa voimakkaammin, ja yli puolet menetyksistä johtui nimenomaan tulipaloista. Toiseksi suurin tulipalojen aiheuttama metsäkato tapahtui Boliviassa, jossa lähes 12 % maan pinta-alasta paloi.

Myös lauhkeilla ja boreaalisilla alueilla metsäpalot olivat merkittävin puuston menetyksen syy: ne aiheuttivat selvästi yli puolet puuston menetyksestä Venäjällä, Aasiassa, Australiassa ja Oseaniassa. Pohjois-Amerikassa metsäpalot ja hakkuut vastasivat menetyksestä suunnilleen saman verran.

Vaikka metsät voivat toipua tulipalojen jälkeen, ilmastonmuutos ja metsien muuntamisen muihin maankäyttömuotoihin vaikeuttavat tätä toipumista ja kasvattavat maasto- ja metsäpalojen riskiä tulevaisuudessa.

Millaisia vaikutuksia metsäkadolla on?

Metsäkato uhkaa merkittävästi olemassaoloamme. Se johtaa muun muassa luonnon ekosysteemien häiriöihin, ilmaston lämpenemisen kiihtymiseen, maaperän heikkenemiseen ja sademäärien muutoksiin.

Metsäkato kiihdyttää ilmastonmuutosta

Metsät ovat keskeisessä roolissa ilmastonmuutoksen hillinnässä, todetaan esimerkiksi FAOn The State of the World’s Forests 2022 -raportissa. Metsäkadon pysäyttäminen on yksi kustannustehokkaimmista toimista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Metsät sisältävät 662 miljardia tonnia hiiltä, mikä on yli puolet maaperän ja kasvillisuuden hiilivarastoista. Vuonna 2022 metsäkadon aiheuttamat bruttopäästöt kasvoivat 6 prosenttia ja olivat yhteensä 4 miljardia tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Hiilinielut ovat kasvaneet eli hiiltä sitoutuu metsiin ja muihin ekosysteemeihin aiempaa enemmän lauhkeilla alueilla (noin 30 %) ja trooppisissa uudistuvissa metsissä (noin 29 %), koska metsien pinta-ala on näillä alueilla lisääntynyt, kerrotaan artikkelissa Global Deforestation and Loss of Biodiversity. Hiilinielut ovat sen sijaan pienentyneet boreaalisissa metsissä (noin 36 %) ja trooppisissa koskemattomissa metsissä (noin 31 %).

Maatalous, metsätalous ja muu maankäyttö muodostavat yhdessä lähes neljänneksen ihmisen aiheuttamista maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä. FAOn The State of the World’s Forests 2022 -raportin mukaan maankäytön muutoksista syntyvät päästöt johtuvat siitä, että luonnontilainen kasvillisuus, erityisesti metsät, sitoo ja varastoi enemmän hiiltä kuin viljely- tai laidunmaat. Kun maata raivataan, etenkin polttamalla tai hiilirikkailta alueilta, kuten turvemailta, ilmakehään vapautuu merkittäviä määriä kasvihuonekaasuja. Raivauksen jälkeen päästöjä syntyy edelleen maaperästä ja karjataloudesta.

Erityisesti trooppiset metsät viilentävät maapalloa yli asteen, mutta lämpenevä ja kuivuva ilmasto kohdistaa niihin kasvavaa painetta. Palokaudet pitenevät, kuivuus voimistuu ja metsäpalot yleistyvät alueilla, joilla ne olivat aiemmin harvinaisia.

Metsäkato tuhoaa elinympäristöjä

Metsät ovat elinympäristö 80 prosentille maapallon maaperän biologisesta monimuotoisuudesta, mutta monet niiden tunnetuimmista lajeista ovat vaarassa hävitä. Metsien biologinen monimuotoisuus vaihtelee metsän tyypin, sijainnin, ilmaston, maaperän ja ihmisen toiminnan mukaan. Lauhkeiden alueiden metsät tukevat harvempia, laajalle levinneitä lajeja, kun taas trooppiset vuoristo- ja saarimetsät, esimerkiksi Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa, sisältävät paljon kapealle levinneitä lajeja.

Tiheästi asutuilla ja maatalousvaltaisilla alueilla, kuten Euroopassa, Intiassa ja Pohjois-Amerikassa, biologinen monimuotoisuus on heikentynyt, samoin joillain alueilla Brasiliassa, Madagaskarilla ja Etelä-Afrikassa. Metsäeläinpopulaatioiden indeksi, joka seurasi 455 populaatiota 268 metsälajista, laski 53 % vuosina 1970–2014, eli noin 1,7 % vuodessa, mikä korostaa lajien kasvavaa uhanalaisuutta.

Latinalainen Amerikka on maailmanlaajuisesti keskeinen luonnon monimuotoisuuden alue. Vaikka se kattaa alle 15 prosenttia maapallon maa-alasta, siellä sijaitsee yli 40 prosenttia maailman biodiversiteetistä. Alueella sijaitseva Amazonin sademetsä on maailman suurin trooppinen metsä, ja yksi planeetan monimuotoisimmista ekosysteemeistä sisältäen kymmeniä tuhansia kasvi- ja eläinlajeja.

Myös Pohjois-Amerikan koskemattomat boreaaliset metsät tarjoavat suojapaikan monille villieläimille, mukaan lukien lohi, mustakarhu ja jänis, ja toimivat pesimäalueena yli kolmelle miljardille linnulle. Boreaaliset metsät ylläpitävät myös monipuolista kasvillisuutta, kuten mäntyjä, lehtikuusia, koivuja, kuusia ja haapoja, ja muodostavat maapallon hiilipitoisimman maaympäristön.

Metsäkato hävittää luonnollisen kasvillisuuden ja aiheuttaa merkittävää biodiversiteetin vähenemistä tuhoamalla elinympäristöjä, pirstomalla ekosysteemejä ja häiritsemällä ekologisia prosesseja. Elinympäristöjen menetys johtaa monien lajien sukupuuttoon, ja pirstoutuminen vähentää geneettistä monimuotoisuutta, mikä tekee jäljelle jääneistä populaatioista haavoittuvampia. Ihmisen toiminnan seurauksena maailmanlaajuinen biologinen monimuotoisuus on heikentynyt, ja elinympäristöjen kato on tunnustettu lajien sukupuuton ja populaatioiden voimakkaiden vähenemisten yleisimmäksi syyksi viime vuosikymmeninä.

Metsäkato uhkaa miljardien ihmisten elinkeinoja

Yhteiskunnat ovat erittäin riippuvaisia metsien palveluista. Lähes kuusi miljardia ihmistä käyttää tai saa elantonsa ei-puuperäisistä metsätuotteista, esimerkiksi metsämarjoista. Lähes puolet heistä ovat maaseudun asukkaita globaalissa etelässä.

Noin joka toinen maailman väestöstä hyödyntää luonnonvaraisina kerättäviä lajeja, ja valtaosa maailman köyhistä on riippuvaisia luonnonvaraisista lajeista ravinnon, lääkkeiden, energian, toimeentulon ja muiden tarpeiden osalta. Erityisesti Afrikassa ja Aasiassa naisilla on keskeinen rooli ei-puuperäisten metsätuotteiden tuotannossa ja pienimuotoisessa kaupankäynnissä. Metsien vähentyminen ja pirstoutuminen ovat vaikeuttaneet myös muiden kuin puuperäisten metsätuotteiden käyttämistä ja elannon ansaitsemista.

Miten metsäkatoa voi ehkäistä?

Metsien tilaa ja metsäkatoa seurataan monella tavalla. Yksi keino on mitata tilannetta satelliittikuvien avulla ja kaukokartoituksella. Satelliitit, jotka kiertävät maapalloa, pystyvät mittaamaan sen pinnan eri ominaisuuksia ja pintaa peittäviä elementtejä, kuten merijäätä, metsiä ja maaperää.

Nämä mittaukset ovat keskeisiä ilmastonmuutoksen, luonnonkatastrofien ja muiden globaalien ympäristöilmiöiden ymmärtämisessä. Satelliittien lähettämät kuvat ja tiedot mahdollistavat muun muassa metsien tarkan seurannan. Saadun tiedon avulla voidaan analysoida ja ratkaista kriittisiä ympäristökysymyksiä, kuten metsäkatoa ja ilmastonmuutosta.

Maat tuottavat kansallisia raportteja ja virallista tietoa metsien pinta-alasta sekä metsäkadon ja metsien uudistumisen määrästä. Näitä raportteja hyödynnetään esimerkiksi FAOn raporteissa. FAO on myös määritellyt tarkasti, mitä metsällä tarkoitetaan – puiden tiheys, korkeus, ala ja niin edelleen – mikä mahdollistaa maiden ja vuosien välisten tietojen vertailun.

FAO:n raportin mukaan ympäristön heikkeneminen lisää ilmastonmuutosta ja biodiversiteetin vähenemistä. Metsillä ja puilla voi olla keskeinen rooli näiden kriisien torjumisessa ja siirryttäessä kohti kestäviä talouksia. Kolme metsien ja puiden käyttöön liittyvää suunnitelmaa voivat tukea taloudellista ja ympäristöllistä elpymistä. Nämä ovat:

metsäkadon pysäyttäminen ja metsien säilyttäminen
heikentyneiden alueiden ennallistaminen ja peltometsäviljelyn laajentaminen sekä
metsien kestävä käyttö ja vihreiden arvoketjujen rakentaminen.

Merkittävä osa metsäkadon ja maankäytön muutosten aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä liittyy kansainväliseen kauppaan, jossa kuluttajamaiden kysyntä siirtää ympäristö- ja ilmastovaikutuksia tuottajamaihin.

Kestävä ratkaisu edellyttää suurten tuontimaiden aktiivista roolia parempien tuotanto- ja hankintatapojen kehittämisessä. Näin voidaan tukea tuottajamaita kestävän kehityksen ja ilmastotavoitteiden saavuttamisessa sekä siirtyä kohti uusiutuvampia ja kestävämpiä maatalouden ja maankäytön käytäntöjä sekä vastuullista kansainvälistä kauppaa.

Metsät ja niiden kestävä hoito voivat olla tärkeässä roolissa biotalouteen siirtymisessä, sillä metsät tuottavat uusiutuvia materiaaleja ja ekosysteemipalveluja, parantavat biologista monimuotoisuutta sekä tukevat elinkeinoja ja tulonmuodostusta, ja puulla on keskeinen rooli tässä siirtymässä.

Politiikat ja kansainväliset aloitteet metsien suojelemiseksi

Kestävän metsätalouden toteutuminen edellyttää, että kestävä kehitys on määritelty kansallisissa politiikoissa sektorit ylittäväksi yleiseksi tavoitteeksi. Tämä korostuu metsätaloudessa, jossa toiminta kohdistuu uusiutuviin luonnonvaroihin ja kilpailee maankäytöstä. Tavoitteiden toteutuminen vaatii, että niitä tukevat, oikeudellisesti sitovat lait ja asetukset ovat johdonmukaisia.

Kestävää metsätaloutta tukevia kansallisia politiikkoja ja lainsäädäntöä on käytössä 192 maassa ja alueella, jotka kattavat yli 95 prosenttia maailman metsäalasta. Suhteellisesti korkein kattavuus on Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa, joissa noin 90 prosenttia maiden ja alueiden kokonaismäärästä raportoi tällaisten politiikkojen ja säädösten voimassaolosta. Nämä maat ja alueet edustavat noin 48 prosenttia maailman metsäalasta.

Linjausten korkea kattavuus selittyy osittain viime vuosikymmenten politiikka- ja lainsäädäntötyöllä, jonka tavoitteena on ollut tapaoikeudellisten käytäntöjen muodollistaminen ja parempi huomioiminen lainsäädännössä. Politiikkoihin ja säädöksiin on tuotu uusia teemoja kestävän metsätalouden edistämiseksi sekä kansainvälisten metsäsitoumusten täyttämiseksi, esimerkiksi ilmastonmuutos ja sukupuolinäkökulma.

Noin 40 prosentilla maista ja alueista (95 maata ja aluetta) on käytössä alueellisia tai aluetason foorumeita. Vaikka osalla maista ja alueista ei ole metsätalouden sidosryhmien osallistumista edistäviä virallisia foorumeita, toimivaltaiset viranomaiset ovat vuorovaikutuksessa laajan toimijajoukon kanssa eri kanavien kautta kansallisten metsäpolitiikkojen valmistelussa.

Vuonna 2025 maaperän ja vesivarojen suojeluun oli osoitettu 386 miljoonaa hehtaaria metsää, mikä on 123 miljoonaa hehtaaria enemmän kuin vuonna 1990. Suojeluun osoitettu metsäala on kasvanut kiihtyvällä tahdilla, erityisesti viimeisimmän vuosikymmenen aikana.

Yli puolta metsistä koskevat nyt pitkän aikavälin metsänhoitosuunnitelmat, ja noin viidennes metsistä sijaitsee virallisesti suojelluilla alueilla. Metsäekosysteemit kohtaavat kuitenkin edelleen merkittäviä haasteita maailmanlaajuisesti, sillä metsäkadon nykyinen vuotuinen määrä, 10,9 miljoonaa hehtaaria, on yhä liian korkea.

Metsätuotteiden jäljitettävyys on maailmanlaajuisesti yleistyvä kehityssuunta, jossa viranomaiset ja kuluttajat edellyttävät luotettavaa seurantaa metsätuotteille, joita markkinoidaan erilaisten laillisuus- ja kestävyysväittämien perusteella. Jäljitettävyys voi edistää lainsäädännön noudattamista, toiminnan muodollistumista ja laittomien puumarkkinoiden torjuntaa sekä lisätä avoimuutta ja huolellisuusvelvoitteiden toteutumista.

Maat ja alueet, jotka raportoivat kestävää metsänhoitoa tukevien politiikkojen olemassaolosta. Lähde: Global Forest Resources Assessment 2025. FAO

Euroopan unionin metsäkatoasetus puuttuu metsäkatoon

Euroopan unionin alueen kulutus aiheuttaa noin 10 prosenttia maailmanlaajuisesta metsäkadosta. Liki 70 prosenttia tästä aiheutuu kahdesta tuotteesta: palmuöljystä ja soijasta.

EU pyrkii parantamaan olemassa olevien metsien terveyttä ja lisäämään merkittävästi kestävää, biologisesti monimuotoista metsäpeitettä maailmanlaajuisesti. Vuonna 2021 Euroopan komissio esitteli uuden Metsästrategia 2030:n, jonka tavoitteena on lisätä EU:n metsien määrää ja laatua ja edistää metsien roolia hiilinieluina. Parlamentti hyväksyi vuonna 2023 metsäkadon vastaisia tuotteita koskevan asetuksen (EUDR).

Euroopan unionin metsäkatoasetuksen tavoitteena on

estää, että eurooppalaisten ostamat, käyttämät ja kuluttamat asetuksessa mainitut tuotteet edistävät metsäkatoa ja metsien tilan heikkenemistä EU:ssa ja maailmanlaajuisesti

vähentää EU:n kulutuksesta ja tuotannosta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä vähintään 32 miljoonalla tonnilla vuodessa

puuttua kaikkeen metsäkatoon, joka johtuu maatalouden laajentumisesta asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden tuotantoa varten, sekä metsien tilan heikkenemiseen

EU:n metsäkatoasetus koskee

puuta,

naudan lihaa ja muita naudan osia,

kahvia,

kaakaota,

soijaa,

öljypalmua ja

kumia, sekä näistä valmistettuja tiettyjä tuotteita.

Euroopan unionin metsäkatoasetus koskee yrityksiä ja toimijoita, jotka tuovat tai vievät EU:n markkinoille edellä mainittuja metsäkatoa aiheuttavia raaka-aineita tai niistä valmistettuja tuotteita. Yritysten on osoitettava, että niiden tuotteet eivät ole aiheuttaneet metsäkatoa 31.12.2020 jälkeen, ne on tuotettu paikallisen lainsäädännön mukaisesti ja että niistä on tehty asianmukainen huolellisuuden vakuutus (Due Diligence Statement, DDS).

Asetuksen soveltaminen alkaa 30.12.2026. Mikro- ja pienyrityksillä soveltaminen alkaa kuusi kuukautta myöhemmin.

Metsäkatoasetus tuo uusia vaatimuksia yrityksille. Yritysten, jotka saattavat asetuksessa mainittuja tuotteita EU:n markkinoille tai vievät niitä Euroopan unionista, tulee suorittaa due diligence -prosessi kaikkien asetuksen piirissä olevien tuotteiden osalta. Sen avulla on varmistettava, että tuotteet ovat ”laillisesti tuotettuja” ja ”metsäkadosta vapaita” ja että niihin liittyy vain vähäinen riski. Due diligence -prosessin on pidettävä sisällään kolme tärkeää elementtiä: tiedonkeruun, riskienarvioinnin sekä riskien vähentämistoimenpiteet.

Nämä yritykset ovat myös velvollisia toimittamaan Euroopan unionin toimivaltaisille viranomaisille asianmukaista huolellisuutta koskevat vakuutukset tuodessaan EUDR:n soveltamisalaan kuuluvia tuotteita.

Reilu kauppa tukee metsien suojelua

Reilu kauppa -sertifioidut kaakao- ja kahviosuuskunnat ovat hyvässä asemassa EU:n metsäkatoasetuksen (EUDR) noudattamisessa, arvioi KIT Royal Tropical Instituten, Chain Collaborativen ja Expressing Originin tutkimus. Yksi tärkeä syy tähän ovat Reilun kaupan tuotteiden tuotantoa säätelevät kriteerit.

Reilun kaupan kriteerit ehkäisevät metsäkatoa

Ympäristöön liittyvät kriteerit muodostavat neljänneksen pienviljelijöiden ja kolmanneksen suurtilojen tuotannolle asetetuista kriteereistä. Niihin kuuluu, että viljelijäorganisaatiot eivät saa aiheuttaa metsäkatoa tai tuhota luonnollista kasvillisuutta. Tuottajien tulee myös välttää haittoja suojelualueilla ja korkean luonnonarvon alueilla. Sertifioinnissa vaaditaan lisäksi, että organisaatioilla on menettelytavat metsäkadon ja kasvillisuuden heikentämisen ehkäisemiseksi.

Kriteerit sisältävät ympäristöjohtamista, maaperän kunnon parantamista ja eroosioriskien vähentämistä koskevia vaatimuksia. Viljelijöitä kannustetaan myös vähentämään fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja lisäämään hiilen sitomista maaperään.

Vuonna 2024 päivitetyt kahvin ja kaakaon kriteerit sisältävät vaatimuksia siitä, ettei tuotteiden tuotanto ole saanut aiheuttaa metsäkatoa asetetun määräpäivän jälkeen. Seurantamenetelmien ja investointien kautta pyritään myös puuttumaan metsäkadon juurisyihin.

Kriteereiden lisäksi Reilun kaupan järjestelmä ehkäisee metsäkatoa myös esimerkiksi koulutuksella, yhteistyöllä ja erilaisilla ohjelmilla. Reilun kaupan tuottajille järjestetään koulutusta ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen. Koulutuksissa käydään myös läpi käytänteitä, jotka vähentävät tarvetta puiden kaatamiseen. Reilun kaupan tuottajille maksettavilla erillisillä Reilun kaupan lisillä viljelijät voivat investoida kestävään maatalouteen ja metsien suojeluun.

Reilu kauppa tekee yhteistyötä muun muassa satelliittiseurantaa tarjoavien toimijoiden kanssa, jotta metsäkadon riskejä voidaan kartoittaa ja vähentää aiempaa paremmin. Myös erilaiset Reilun kaupan toteuttamat ilmastoprojektit tukevat metsäystävällisiä ratkaisuja ja vaihtoehtoisia tuotantotapoja.

Reilu kauppa tekee paljon metsien suojelemiseksi ja istuttamiseksi:

Arvokkaan metsän kaatokielto
Reilun kaupan kriteereissä kielletään kaatamasta metsää, jolla on korkea suojeluarvo.

Reilun kaupan lisällä lisää puita
Pienviljelijöiden osuuskunnat saavat päättää, mihin Reilun kaupan lisää käytetään. Monet ovat päättäneet ohjata tuottoja puiden istuttamiseen.

Kaakaolle ja kahville tarkemmat kriteerit
Kaakao ja kahvi ovat tuotteita, joita helposti istutetaan kaadetun metsän tilalle. Kaakaota ja kahvia ei Reilun kaupan kriteereiden mukaisesti saa istuttaa vuoden 2018 jälkeen kaadetun metsän tilalle.

Euroopan unionin asetukseen vaikuttaminen
EU:lla on kunnianhimoinen metsäkatoasetus. Reilu kauppa on vaikuttanut sen valmisteluun ja tekee vaikuttamistyötä, jotta sen toimeenpanossa huomioidaan kaikkein köyhimpien ihmisten tarpeet ja todellisuus.

Puiden suojelua kehitysyhteistyöllä
Reilun kaupan kehitysyhteistyöohjelmilla suojellaan metsiä ja ehkäistään luontokatoa monin keinoin. Mukana on esimerkiksi metsitysohjelmia, peltometsäviljelyä, energiaa säästäviä liesiä ja jopa päästökauppaa.

Yhteistyötä satelliittiyritysten kanssa
Kansainvälinen Fairtrade International tekee yhteistyötä satelliittiyritys Satelligencen kanssa, jotta metsäkatoa voidaan seurata yhä tarkemmin kaakaon ja kahvin tuotannossa.

Reilu kauppa tukee yrityksiä metsäkatoasetuksen vaatimusten täyttämisessä

Fairtrade International on saanut EU-rahoituksen, jonka avulla se tukee pk-yrityksiä EU:n metsäkatoasetuksen (EUDR) vaatimuksiin valmistautumisessa. Kolmivuotinen LIFE FAIRTHRIVE: Empowering Businesses to Thrive Fairly Under the EUDR -hanke käynnistyi kesäkuun 2025 alussa. Sen rahoitus tulee EU:n LIFE-ohjelmasta, joka tukee ympäristö-, luonnonsuojelu- ja ilmastotoimia. 

EU:n metsäkatoasetus velvoittaa yrityksiä varmistamaan tuotteidensa olevan metsäkadosta vapaita ennen niiden tuomista Euroopan unionin markkinoille. Tämä voi muodostaa merkittävän haasteen etenkin pienille ja keskisuurille yrityksille, kun on kyse esimerkiksi raaka-aineiden jäljitettävyydestä tai metsäkatoriskien arvioinnista ja hallinnasta.

Hanke tarjoaa yrityksille koulutusta, ohjeistuksia, webinaareja ja pilottiratkaisuja, joiden avulla asetuksen vaatimukset voidaan toteuttaa. Hanketta koordinoi Reilun kaupan kattojärjestö Fairtrade International, ja toteuttajina toimivat Reilun kaupan yhdistykset Saksassa, Ranskassa, Belgiassa, Italiassa ja Suomessa.

Lue lisää, mitä Reilu kauppa tekee metsäkadon ehkäisemiseksi (englanniksi).

Teksti: Jatta Makkula

Lähteet:

Life - Euroopan unionin osarahoittama