Jaa: Naiset tuottavat merkittävän osan maailman ruoasta, mutta kulttuuriset normit estävät heitä usein omistamasta maata ja käyttämästä päätösvaltaa. Sukupuolten epätasa-arvo on ihmisoikeusongelma, joka heikentää naisten mahdollisuuksia parantaa toimeentuloaan ja selviytyä ilmastonmuutoksen tuomista haasteista. Vieläkö afrikkalainen naisviljelijä esitetään peltoa kuokkivana äitinä, joka kantaa lasta selässään? Kurkistus Googlen kuvahakuun kertoo, ettei vanha mielikuva enää pidä kokonaisuudessaan paikkaansa, ainakaan maailman suosituimmassa hakukoneessa. Kärkitulosten kuvissa ei esimerkiksi näy selkään kiedottuja lapsia. Paljon tuttua kuvastossa silti on. Suuri osa näistä Googlen valitsemista naisista näyttäisi yhä tekevän työtä peltomaahan kumartuneena. Joillakin on kädessään perinteinen työkalu, kuten kuokka, harava tai siivilä. Jos nainen ei ole työnteossa, hän seisoo hyvin hoidetun pellon tai sadon vieressä. Ero eurooppalaisten tai yhdysvaltalaisten naisviljelijöiden kuviin on selkeä. Pohjoisen asukit näytetään lähinnä maatalouskoneiden ja kasvihuoneiden edessä. Harvemmat tekevät töitä kameran edessä, eikä kenelläkään ole työkaluja kädessään. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Mila Sellin mukaan mielikuva afrikkalaisista naisista kuokkimassa peltoja ei välttämättä ole väärä, mutta se on vain osa totuutta. ”Afrikan kohdalla näkee paljon yleistyksiä”, Sell sanoo. Sell on itse asunut Afrikassa ja tutkinut afrikkalaisten naisviljelijöiden asemaa usean vuoden ajan. Hän on vastikään vetänyt EU-hanketta, jossa haastateltiin naisviljelijöitä kymmenessä eri afrikkalaisessa kaupungissa ja kylässä. ”Afrikka on valtava manner, ja siellä maatalouteen sijoittuvilla naisilla voi olla vaikka minkälaisia rooleja. Afrikan maissa on esimerkiksi todella aktiivisia ja innovatiivisia naisyrittäjiä.” Naisviljelijät voivat olla esimerkiksi pienviljelijöitä, perheviljelmien työntekijöitä, osuuskuntien jäseniä, torimyyjiä tai vaikkapa jalostajia. Osa tekee työtä omalla tai perheen maalla, osa taas toisen omistamalla tilalla palkkaa vastaan. Jotkut naiset saavat palkkaa laajoilta plantaaseilta tai suurtiloilta. Vaikka erilaisia tehtäviä on paljon, Sell on tutkimuksissaan suunnannut katseensa yksittäisten tehtävien ohi koko tuotantoketjuun. ”Puhun mielelläni ruokajärjestelmästä, koska kaikki naisiin vaikuttavat asiat ovat vahvasti linkitettyjä toisiinsa.” Laajempi näkökulma paljastaa, että naisviljelijät ovat monissa maissa erityisesti pienviljelyn ja paikallisen ruoantuotannon selkäranka. He kasvattavat ruokaa perheilleen ja myyntiin mutta huolehtivat samalla kotitalouden arjesta. ”Naiset tekevät pitkälti päätökset siitä, mitä syödään. He hankkivat ja valmistavat ruoan. Siksi heillä on tässä ruokajärjestelmässä – ja myös ruokaturvan kannalta – tosi iso rooli, vaikka heidän työnsä jäisi tilastoissa näkymättömäksi”, Sell sanoo. Sellin mukaan keskusteluissa toistuu usein arvio, joka mukaan kehittyvien maiden naiset tuottaisivat jopa 80 prosenttia paikallisesti kulutetusta ruoasta. Myös viralliset tilastot kertovat, että naisten työpanosta tarvitaan ruokajärjestelmissä. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOn mukaan 36 prosenttia maailman työssäkäyvistä naisista saa toimeentulonsa maatalous- ja ruokajärjestelmistä. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa näissä järjestelmissä työskentelee peräti 76 prosenttia työllistetyistä naisista. Naisten työt eivät rajoitu pelloille vaan ulottuvat koko ketjuun, jossa lautaselle päätyvää ruokaa tuotetaan, jalostetaan, myydään ja valmistetaan. Naiset muun muassa viljelevät kahvia, teetä, banaania ja vihanneksia, tekevät plantaasityötä, pakkaavat ja lajittelevat satoa, jalostavat maitoa ja viljaa tai vaikkapa myyvät ruokaa paikallisella torilla. Miksi naisviljelijät kohtaavat enemmän esteitä kuin miehet? Vaikka naiset tekevät suuren osan ruoantuotantoon liittyvästä työstä, heillä on usein miehiä heikommat mahdollisuudet saada tuloja, päätäntävaltaa ja esimerkiksi lainaa. Monessa maassa nainen viljelee maata, mutta maa on miehen nimissä ja myyntitulot menevät tämän tilille. Nainen saattaa myös esimerkiksi tehdä töitä osuuskunnalle miehelleen kuuluvan jäsenyyden kautta. Mistä tämä johtuu? Kun Mila Sellin tutkimushankeessa selvitettiin naisviljelijöiden näkemyksiä Keniassa, Ugandassa, Etiopiassa, Beninissä, Ghanassa ja Sambiassa, ne olivat kovin yhteneväisiä paikasta riippumatta. ”Naiset sanoivat, että vielä on liikaa vanhoja normeja, jotka määrittävät, mitä naiset saavat tehdä ja mitä he eivät saa tehdä. Nämä vähentävät naisten mahdollisuuksia kehittää omaa tuotantoaan ja ansaita rahaa.” Normit saattavat esimerkiksi pakottaa naisen pysymään kotipuutarhassaan, kun taas miehellä on oikeus viljellä rahakasveja myyntiin. Samat normit antavat miehelle valtuudet päättää perheen raha-asioista. Joskus perinteet ohittavat maan virallisen lainsäädännön. Vaikka laki takaisi naisleskelle perintöoikeuden maapalstaan, miehen maa saatetaan antaa hänen suvulleen tai pojilleen, eikä naiselle jää mitään. Näin käy siksi, että ihmiset eivät ole perillä lainsäädännöstä ja omista oikeuksistaan. ”Pohjimmiltaan tässä on kyse syvälle juurtuneista rakenteista ja niihin kytkeytyvästä syrjinnästä. Myös etnisyydellä, koulutustasolla ja ennen kaikkea köyhyydellä voi olla tässä oma vahvistava vaikutuksensa”, Sell sanoo. Miten tällaisia rakenteita on sitten mahdollista purkaa? Sellin haastattelemat naiset toivoivat, että tytöille annettaisiin paremmat mahdollisuudet käydä koulua eikä ketään pakotettaisi naimisiin alaikäisenä niin, että koulu jää kesken. Naiset haluaisivat myös lisää koulutusta laillisista asioista, jotta esimerkiksi maan omistaminen ei karkaisi käsistä pelkän tietämättömyyden vuoksi. Mila Sell kiinnittäisi huomiota myös päättäjiin ja paikallispolitiikkaan. ”Jos aidosti ajetaan muutosta, pitäisi pystyä tekemään yhteistyötä esimerkiksi kyläpäälliköiden ja uskonnollisten johtajien kanssa, jotta hekin näkisivät naisten aseman parantamiseen liittyvät hyödyt ja voisivat sitten vuorostaan vaikuttaa muihin ihmisiin.” Tämän lisäksi naiset tarvitsevat esikuvia, Sell sanoo. Näitä ovat etenkin poliitikot mutta myös yrittäjät ja somevaikuttajat. Naisten kynnys lähteä mukaan esimerkiksi politiikkaan on kuitenkin suuri, sillä julkisuuden valokeilassa he kohtaavat paljon vihapuhetta ja seksuaalista häirintää. ”Tämä on globaali ilmiö, ja se näkyy myös Afrikassa.” Vihapuhetta ja häirintää esiintyy myös tavallisten ihmisten arjessa. Kun naisyrittäjä hankkii lava-auton viedäkseen vihanneksia lähiseudun torille, kuljetusalaa hallitsevat miehet saattavat halventaa häntä ja estää hänen pääsynsä markkinoille. ”Tämän vuoksi tarvitsemme myös miehiä tämän muutoksen viestinviejiksi. Miehiä, jotka ymmärtävät, että parempi tasa-arvo hyödyttää kaikkia, myös heitä itseään ja heidän lapsiaan.” ”Ja paljonhan tällaisia miehiä jo on.” Mitä Reilu kauppa tekee naisviljelijöiden aseman vahvistamiseksi? ”Asenteet eivät muutu vain naisille puhumalla”, vahvistaa puolestaan Fairtrade International -järjestön asiantuntija, kenialainen Lilian Maina. ”Jos nainen saa ylimääräistä rahaa, hän yleensä alkaa välittömästi ajatella perheensä ruokkimista ja lasten koulunkäyntiä.” ”Joidenkin miesten käytös voi sen sijaan olla hyvinkin erilaista. Kun esimerkiksi teentuottajat saavat lisätuloja, miehet saattavat kadota ja palata kotiin vasta kun taskut ovat tyhjät.” Mainan esimerkki tulee Reilun kaupan koulutuksiin osallistuneilta naisilta. Maina itse toimii kansainvälisessä järjestössä sosiaalisen suojelun johtavana asiantuntijana. Vaikka Reilun kaupan kriteereissä kielletään syrjintä, pyritään puuttumaan häirintään ja edellytetään naisten äänen kuulemista, Mainan mukaan on tärkeää tiedostaa, että pelkällä sertifioinnilla ei yksin muuteta sukupuolirooleja, maanomistusta tai vallanjakoa. Tästä syystä Reilu kauppa tukee myös naisten kouluttautumista ja johtajuutta. ”Paras esimerkki tästä on Naisten johtajuuskoulu (Women’s School of Leadership)”, Maina sanoo. Hän on itse ollut mukana kehittämässä koulun toimintaa. Johtajuuskouluun osallistuminen ei ole varsinainen Reilun kaupan sertifiointiin kuuluva vaatimus, vaan se on ylimääräinen ohjelma, joka parantaa naisten vaikutusvaltaa osuuskunnissa, työpaikoilla ja kotitalouksissa. Ohjelman tyypillisiä osallistujia voivat olla esimerkiksi kahviosuuskunnan jäsenet tai vientikukkia valmistavan yrityksen työntekijät. Johtajuuskoulu käynnistettiin vuonna 2017 Norsunluurannikon kaakaosektorilla, ja sitä on sen jälkeen laajennettu kukkien, kaakaon ja muiden tuotteiden tuotantoketjuihin. Vaikka johtajuuskoulun nimi viittaa naisiin, mukana on myös miehiä, koska viljelymaat ovat usein heidän hallussaan ja myös tulot saattavat tulla yksinomaan heille. Koulussa miehet ja naiset keskustelevat normeista, joiden takia omaisuus ja valta ovat perinteisesti jääneet miesten käsiin. Miesten osallistaminen on tärkeää myös Reilun kaupan omasta näkökulmasta, sillä noin kolme neljäsosaa sen piirissä olevista tuottajista on miehiä. Mainan mukaan ohjelman kautta on saatu jo konkreettisia tuloksia: jotkut naiset ovat edenneet vastuullisempiin tehtäviin ja toisille on syntynyt uusia tulonlähteitä. Yhteensä koulu on tavoittanut jo yli 34 000 ihmistä. Hän muistuttaa kuitenkin, että naisten asemaa ei paranneta pelkästään sillä, että he istuvat mukana päättävissä elimissä. ”Oleellista on se, kuinka paljon näillä naisilla on todellista valtaa. Jos naiset ovat mukana johtokunnissa vain teenkeittäjinä, emme ole onnistuneet.” Johtajuuskoulun lisäksi Reilun kaupan kriteerien mukaisissa tuotantoketjussa on niin sanottuja tasa-arvokomiteoita. Niitä käytetään palkkasektorilla, erityisesti suurilla vientiin keskittyvillä plantaaseilla, joilla saattaa työskennellä satoja tai tuhansia ihmisiä. Reilun kaupan kriteerit edellyttävät, että suurtiloilla on käytössä seksuaalisen häirinnän kielto. Tasa-arvokomitea ottaa vastaan työntekijöiden mahdollisesti tekemiä sukupuolittuneeseen häirintään tai väkivaltaan liittyviä valituksia, jotka se käsittelee ja joista se raportoi yrityksen edustajalle. Komitean perimmäisenä tavoitteena on varmistaa, että kieltoa noudatetaan ja asioita viedään parempaan suuntaan. Mitä sitten tapahtuisi, jos naisille rakennettuja esteitä purettaisiin? Yhden esimerkin tarjoaa Reilun kaupan sertifioima kenialainen kahviosuuskunta, jossa havahduttiin vuosia sitten siihen, että naiset tekivät suuren osan työstä, mutta eivät olleet jäseniä eivätkä juurikaan saaneet omia tuloja. Tähän alettiin hakea muutosta Women in Coffee -toiminnalla, jossa miehiä kannustettiin siirtämään osa kahvipensaistaan vaimojensa ja tyttäriensä nimiin. Ajatus oli yksinkertainen: jos naiset omistaisivat edes pienen osuuden kahviviljelmästä, he voisivat liittyä osuuskunnan jäseniksi. Pienellä muutoksella oli suuri vaikutus. Naisten omistamat kahvipensaat menestyivät muita pensaita paremmin, ja Women in Coffee kasvoi lopulta täysin omaksi toiminnakseen. Hankkeesta syntyi myös kaupoissa myytävä Zawadi-brändi eli naisten tekemä kahvi. ”Olen itsekin ollut heidän asiakkaansa jo monen vuoden ajan”, Maina sanoo. Miksi ilmastonmuutos kurittaa eniten juuri naisviljelijöitä? Viljelijöistä ja maataloustuotannosta ei voida puhua tarkastelematta ilmastonmuutoksen vaikutuksia. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAOn mukaan ilmastonmuutos heikentää afrikkalaisten viljelijöiden satoja ja lisää maataloustuotannon epävarmuutta. Planeetan lämpeneminen aiheuttaa myös suurempia tulonmenetyksiä ja kasvavaa ruokaturvattomuutta. Kovin paine kohdistuu maaseudun köyhiin viljelijöihin ja naisvaltaisiin kotitalouksiin. FAOn laskelmien mukaan keskilämpötilan nouseminen yhdellä asteella on kytköksissä peräti 34 prosentin pudotukseen naisjohtoisten kotitalouksien kokonaistuloissa, kun niitä verrataan miesten johtamiin kotitalouksiin. Mikä tekee naisviljelijöiden asemasta niin heikon? Jos naisella on valmiiksi miehiä vähemmän maata, rahaa ja päätösvaltaa, hänen on vaikeampi suojautua kuivuudelta, helteeltä tai rankkasateilta. Hän ei ehkä pysty ostamaan uusia siemeniä, rakentamaan kastelujärjestelmää tai kehittämään viljelyä kestävämpään suuntaan, vaikka näkisi, että vanhat keinot eivät enää riitä. Kun sateet viivästyvät tai jäävät kokonaan tulematta, sato vaarantuu, ruokaa on vähemmän ja polttopuita ja vettä on haettava kauempaa. Kun nainen käyttää yhä suuremman ajan ajastaan perusasioiden hoitoon, hän saattaa joutua jäämään pois osuuskunnan toiminnasta, ruokkimaan perhettään aiempaa yksipuolisemmin tai tinkimään lasten koulumaksuista. Koska ilmastonmuutoksen kielteiset vaikutukset näkyvät Afrikan maataloudessa jo nyt, yhteisöt etsivät kuumeisesti ratkaisuja, jotka helpottaisivat sopeutumista uudenlaisiin olosuhteisiin. Reilun kaupan ilmastoselvityksessä viljelijät kertovat esimerkiksi taimitarhoista, varjopuista, vedenhallinnasta ja peltometsäviljelystä, joilla satoa yritetään suojata kuumuudelta ja rankkasateilta. Joissain yhteisöissä on otettu käyttöön biokaasujärjestelmiä, jotka tuottavat muun muassa ruoanlaittoon tarvittavaa kaasua kotitalouksien jätteestä ja eläinten lannasta. Tällaiset menetelmät vähentävät polttopuun tarvetta ja helpottavat samalla erityisesti naisten arkea. Lisäksi Reilulla kaupalla on lähes 300 työntekijää tuottajamaissa kouluttamassa viljelijöitä muun muassa tuotannon kehittämisessä ja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa. FAOn mukaan sukupuolten tasa-arvon edistyminen maatalous- ja ruokajärjestelmissä on pysähtynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Siksi olisi erityisen tärkeää saada ruokaturvasta huolehtivien naisten asemaa jälleen vahvistettua, jotta yhteisöjen kyky selvitä ilmastonmuutoksen aiheuttamista sään ääri-ilmiöistä paranisi. Kansainvälinen naisviljelijöiden vuosi 2026 tuo näkyvyyttä tärkeälle työlle FAOn viestiä vahvistaa se, että YK viettää parhaillaan kansainvälistä naisviljelijöiden vuotta 2026. Juhlavuoden tarkoituksena on lisätä näkyvyyttä naisten työlle, vauhdittaa toimia sukupuolierojen kaventamiseksi, ohjata lisää investointeja naisten toimeentuloon ja johtajuuteen sekä tukea naisia ilmastonmuutoksen keskellä. Vuotta on juhlistettu eri puolilla maailmaa pidettävillä seminaareilla ja verkkotilaisuuksilla. Myös Suomen Reilu kauppa ry on viestinyt naisten merkittävästä asemasta maataloudesta ja epätasa-arvoisten rakenteiden purkamisen tärkeydestä. Miten naisten tekemä tärkeä työ sitten saisi enemmän näkyvyyttä, myös Suomessa? Tutkija Mila Sellin mukaan suomalaisessa kaupassa olevaa kahvipakettia ja teerasiaa ei ylipäänsä kannattaisi kohdella niin arkisina tuotteina kuin mitä ne ovat nyt. ”Olisi tärkeää tajuta, että joka ikinen kahvin papu tai teen lehti on jonkun ihmisen poimima, ja niillä on aidosti arvoa. Joku on oikeasti seissyt auringon alla viljelemässä niitä, ja sen jälkeen ne on rahdattu koko pitkän matkan tänne Suomeen saakka.” Lilian Maina puolestaan muistuttaa, että tuon arvokkaan työn tekee yleensä nainen. ”Esimerkiksi teeviljelmän maat ja pensaat kuuluvat miehelle. Mutta se, joka herää aina aamuisin poimimaan teen lehtiä ja silmuja, on nainen”, Maina sanoo. Mainan mukaan tämän asetelman muuttaminen vaatii lisää kuluttajia, jotka ovat valmiita maksamaan esimerkikis teepaketista hieman ylimääräistä viljelijänaisten tukemiseksi. Ja tämä voi toteutua tietenkin vain silloin, jos tuotteita on tarjolla kauppojen hyllyillä. ”Se on käytännön tasa-arvotyötä, jota suuri osa meistä voi tehdä.” Mitä tasa-arvoon liittyviä asioita Reilun kaupan kriteerit edellyttävät? Reilun kaupan kriteerit velvoittavat tuottajaorganisaatioita kehittämään toimintaansa tasa-arvoisemmaksi. Kriteereihin kuuluvat muun muassa seuraavat vaatimukset: Sukupuoleen perustuva syrjintä on kielletty. Seksuaalinen häirintä ja sukupuolittunut väkivalta on kielletty. Raskaustestejä ei saa tehdä rekrytointien yhteydessä. Epäasialliseen kohteluun pitää puuttua, ja valituksille pitää olla käsittelytapa. Naisten osallistumista johtamiseen ja päätöksentekoon tulee pyrkiä lisäämään. Naisten ja miesten asemaa pitää seurata myös sukupuolen mukaan eritellyllä tiedolla. Lisäksi erillistä tuottajaorganisaatiolle tai suurtilojen työntekijöiden yhteisölle maksettavaa Reilun kaupan lisää voidaan käyttää hankkeisiin, jotka tukevat naisten asemaa käytännössä. Tasa-arvoa edistäviä kohteita ovat olleet esimerkiksi äitiysklinikat ja imetys- ja lastenhoitotilat. Usein kysyttyjä kysymyksiä Miksi kehittyvien maiden naisviljelijöillä on vähemmän maata ja valtaa kuin miehillä? Monissa maissa naiset tekevät suuren osan viljelytyöstä, mutta maa on miehen nimissä ja myyntitulot menevät hänen hallintaansa. Taustalla ovat perintöä, maanomistusta, koulutusta, lainansaantia ja päätöksentekoa rajoittavat normit sekä se, että naisille kasaantuu paljon palkatonta hoiva- ja kotityötä. Siksi naisilla on usein vähemmän mahdollisuuksia kehittää tuotantoaan, liittyä paikalliseen osuuskuntaan omissa nimissään tai vaikuttaa siihen, miten tuloja käytetään. Mitä suomalaisille tuttuja tuotteita naisviljelijöiden työ koskee? Naisviljelijöiden työ koskee sekä paikallisia että vientituotteita. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi kahvin, teen, kaakaon, banaanien, vihannesten, riisin, viljojen, kukkien, puuvillan ja sokeriruo’on tuotantoa. Miten naisten asema vaikuttaa ruokaturvaan? Monissa maissa naiset kasvattavat ruokaa omille perheilleen ja paikallisille markkinoille sekä päättävät pitkälti siitä, mitä kotona syödään. Kun naisilla on enemmän maata, tuloja, koulutusta ja päätösvaltaa, ruokaa on yleensä paremmin saatavilla ja perheiden mahdollisuudet selvitä kriiseistä vahvistuvat. Jos taas naisten asema on heikko, vaikutus näkyy nopeasti ruokaturvan heikkenemisenä. YK on arvioinut, että ruokajärjestelmissä vallitsevan sukupuolten välisen kuilun kaventaminen parantaisi 45 miljoonan ihmisen ruokaturvaa. Mitä Reilu kauppa tekee naisviljelijöiden hyväksi? Reilu kauppa tukee naisia kahdella tasolla: kriteereillä ja käytännön ohjelmilla. Kriteerit kieltävät syrjinnän ja seksuaalisen häirinnän, edellyttävät valitusmekanismeja ja ohjaavat siihen, että myös naisten ääni kuuluu päätöksenteossa ja Reilun kaupan lisän käytössä. Suurtilojen tasa-arvokomiteat ottavat vastaan työntekijöiden mahdollisesti tekemiä sukupuolittuneeseen häirintään tai väkivaltaan liittyviä valituksia, jotka se käsittelee ja joista se raportoi yrityksen edustajalle. Lisäksi Reilu kauppa tukee naisten johtajuutta ja toimeentuloa esimerkiksi Women’s School of Leadership -ohjelmalla. Myös Suomen Reilun kaupan kehitysyhteistyöohjelmaan kuuluu hankkeita, joissa edistetään tasa-arvoa. Mitä tavallinen kuluttaja voi tehdä naisviljelijöiden aseman parantamiseksi? Tavallinen kuluttaja voi suosia esimerkiksi Reilun kaupan tuotteita, koska niiden tuotannossa pyritään vahvistamaan naisten asemaa käytännössä: puuttumaan syrjintään ja häirintään, tukemaan naisten koulutusta ja johtajuutta sekä ohjaamaan yhteisiä varoja myös naisten tarpeisiin. Kuluttaja voi myös kysyä yrityksiltä, miten ne huolehtivat naisten oikeuksista, turvallisuudesta ja vaikutusvallasta omissa tuotantoketjuissaan. Mitä yritykset voivat tehdä naisviljelijöiden aseman parantamiseksi? Yritykset voivat vaikuttaa siihen, millaisia vaatimuksia ja kannusteita niiden toimitusketjuissa käytetään. Ne voivat suosia hankintamalleja ja sertifiointijärjestelmiä, joissa seurataan naisten asemaa, puututaan mahdolliseen syrjintään ja häirintään sekä tuetaan naisten osallistumista päätöksentekoon. Lisäksi yritykset voivat kysyä omilta tavarantoimittajiltaan, miten naisten oikeudet, turvallisuus ja vaikutusvalta toteutuvat käytännössä. Tutustu Reilun kaupan kriteereihin. Lue lisää Reilu kauppa ry:n kehitysyhteistyöhankkeista. Teksti Jukka Aronen. Kirjoittaja toimii konsulttina Diippimedia-yrityksessä. Lähteet Clements, Rebecca ja Pacha, Maria José (2024) – Exploratory Study Into Climate Change Adaptation Plans and Measures in the FairTrade System. https://www.fairtrade.net/en/get-involved/library/exploratory-study-into-climate-change-adaptation-plans.html Fairtrade International (2019, v2.9) – Fairtrade Standard for Small-scale Producer Organizations. https://www.fairtrade.net/en/why-fairtrade/how-we-do-it/standards.html Fairtrade International (2020) – Women’s access, equity and empowerment: Analysis of the impact of Fairtrade on gender-related aspects on producers https://www.fairtrade.net/content/dam/fairtrade/global/why-we-do-it/gender-equality/ge-pdfs/2020-womens-access-equity-and-empowerment-study.pdf Fairtrade International (2024) – Fairtrade Standard for Hired Labour. https://www.fairtrade.net/en/why-fairtrade/how-we-do-it/standards.html Fairtrade International (2026) – Fairtrade’s Women’s School of Leadership builds confidence, skills, and opportunity https://www.fairtrade.net/en/get-involved/news/fairtrade-women-school-of-leadership-builds-confidence-skills-opportunity.html Fairtrade International (2026) – Monitoring the scope and benefits of Fairtrade: Overview report, 17th edition https://www.fairtrade.net/en/get-involved/library/monitoring-report-overview-17th-ed.html Fairtrade International – Gender equality https://www.fairtrade.net/en/why-fairtrade/why-we-do-it/gender-equality.html FAO (2018) – The Gender Gap in Land Rights. FAO (2023) – The Status of Women in Agrifood Systems https://www.fao.org/gender/the-status-of-women-in-agrifood-systems/en FAO (2024) – The Unjust Climate https://www.fao.org/socioeconomic-research-analysis/resources/unjust-climate/en FAO (2026) – International Year of the Woman Farmer 2026 https://www.fao.org/woman-farmer-2026/about/en FAO, NRI ja AWARD (2025) – The Status of Women in Agrifood Systems in Sub-Saharan Africa https://www.fao.org/family-farming/detail/en/c/1742063/ Sell, Mila ym. (2025) – Unpacking gender transformation in African food systems: context, barriers, and opportunities https://doi.org/10.1186/s40100-025-00424-z
