Jaa: Kuluttajat odottavat banaanintuottajilta ja myyjiltä yhä kestävämpää toimintaa. Ongelma on, että hinnat eivät nouse vaatimusten mukana. Lokakuussa 2018 ecuadorilaiset banaanintuottajat ja -viljelijät olivat saaneet tarpeekseen. He kirjoittivat yhdessä avoimen kirjeen eurooppalaiselle kauppaketjulle, joka oli viikkoa aikaisemmin ilmoittanut leikkaavansa banaanien ostohintaa tuntuvasti vuonna 2019.[1] Banaanialan organisaatioiden mukaan alennetut hinnat pakottaisivat tuottajat myymään banaanit alle Ecuadorin virallisen tuottajahinnan ja luopumaan kestävistä tuotantotavoista. “Jos maksetaan alle virallisen hinnan, tuhotaan kaikki työ, jota alalla on saavutettu viime vuosien aikana, ja periaatteessa peräännytään kaikista tämänhetkisistä ponnisteluista kestävyyden eteen. Näin ollen se vaikuttaisi suoraan työntekijöihin, ympäristötoimiin ja nollaisi kaikki viljelijöiden voitot.” Myös Kolumbian, Costa Rican ja Guatemalan banaaniala protestoi hinnanalennusta vastaan.[2] Voimakkaasta vastustuksesta huolimatta kauppaketju pysyi päätöksessään. Sen banaanintoimittajat eivät pystyneet vastaamaan uuteen hintapyyntöön, joten kauppaketju vaihtoi toimittajia. Banaanintuottajat ahtaalla Ecuadorin tapaus kertoo paljon siitä, miten kansainvälinen banaanikauppa toimii. Ruokakaupat pystyvät vaikuttamaan voimakkaasti siihen, millä hinnalla ne ostavat banaaneja, ja muut joutuvat mukautumaan kauppojen toimintaan.[3] Tuottajan taskuun jää usein laiha palkkio. Monesti tuottajahinta ei kata edes banaanin tuotantokustannuksia.[4] “Kukaan banaanialalla ei tienaa paljon rahaa. Puhutaan senteistä per banaanilaatikko. Paine on todella kova koko tuotantoketjussa”, sanoo Silvia Campos, Reilun kaupan banaaniasiantuntija. Hintojen kehittyminen viime vuosina on ajanut tuottajat entistä ahtaammalle. Euroopan unionissa kuluttajahinnat pysyivät lähes paikallaan vuosina 2001–2014.[5] Samaan aikaan tuontihinnat laskivat 20 prosenttia, mikä tarkoittaa, että banaanin tuottajamaihin jää aiempaa vähemmän tuotteen arvosta. Banaanintuottajien on hyvin vaikeaa vaikuttaa hintoihin, joilla he joutuvat myymään banaaninsa. He ovat niin kutsuttuja “hinnanottajia”, selittää Reilun kaupan asiantuntija Wilbert Flinterman. “Heidän pitää periaatteessa hyväksyä hinta, jota heille tarjotaan. Banaanin maailmanmarkkinoilla on liikatarjontaa. Se ei tietenkään tue tuottajien neuvotteluasemaa.” Monesti banaanintuottajat eivät pysty vaihtamaan elinkeinoa tai löytämään parempaa ostajaa. Tuottajalla saattaa olla vain yksi myyntikanava, joten hän suostuu mihin hyvänsä, selittää Tuija Kopra, Reilu kauppa ry:n kaupallisen työn päällikkö. “Onhan se ‘mitä hyvänsä’ parempi kuin ei mitään. Tämä tekee vallankäytön mahdolliseksi ja vaikuttaa hintatasoon.” Reilu kauppa puolustaa viljelijöitä ja työntekijöitä Globaalien tuotantoketjujen paineessa Reilu kauppa tarjoaa viljelijöille ja työntekijöille tärkeää taloudellista turvaa. Reilun kaupan banaaneista maksetaan aina vähintään Reilun kaupan takuuhinta. Jos markkinahinta on korkeampi, viljelijät tietenkin pyytävät sen. Reilun kaupan takuuhinta luo banaanituottajille turvaa markkinahintojen heilahtelulta. Kuva: Jasper Carlberg Takuuhinta pyritään asettamaan tasolle, joka kattaa luonnon ja ihmisoikeuksien kannalta kestävän tuotannon kustannukset niin, että tuote silti myy. “Sertifikaatti valvoo sitä, että viljelijän ei tarvitse mennä hinnassa alaspäin”, sanoo Kopra. Jos ostaja haluaa Reilun kaupan merkillä varustettuja banaaneja, hänen on maksettava niistä vähintään takuuhinta. Myyntihinnan lisäksi banaaneista maksetaan Reilun kaupan lisä suoraan pienviljelijöiden osuuskunnalle tai plantaasien työntekijöille. Vuonna 2019 banaaneista maksettiin Reilun kaupan lisää yli 38 miljoonaa euroa.[6] Lisien avulla on esimerkiksi helpotettu lainojen saamista, hankittu opetus- ja lääkintätarvikkeita sekä rakennettu kouluja, terveysklinikoita ja teitä. Vuosina 2016–2017 plantaasien työntekijät käyttivät 23 prosenttia lisistä asumiseen, 13 prosenttia koulutuspalveluihin ja loput muun muassa lainoihin, terveydenhuoltoon ja käteismaksuihin.[7] Työntekijät voivat jakaa 20 prosenttia lisistä käteisenä, mikä parantaa suoraan heidän toimeentuloaan. Pienviljelijät puolestaan käyttivät 45 prosenttia lisistä osuuskunnan tukemiseen, esimerkiksi sijoittamalla henkilöresursseihin, hallintoon, infrastruktuuriin ja koulutukseen. Lisistä 38 prosenttia käytettiin pienviljelijöiden tuotantoa ja perheitä tukeviin palveluihin, kuten viljelymenetelmien kehittämiseen ja terveyspalveluihin. Lisäksi heinäkuusta 2021 eteenpäin Reilun kaupan banaanitiloilla ympäri maailmaa liikahdetaan kohti elämiseen riittäviä palkkoja. Alalle on määritelty peruspalkat, jotka ovat 70 prosenttia elämiseen riittävästä ansiosta kussakin maassa. Reilu kauppa on haluttu kumppani Reilun kaupan taloudelliset hyödyt voivat olla merkittäviä. Vuonna 2014 tehdyn selvityksen mukaan 96 prosenttia pienviljelijöistä Kolumbiassa koki taloudellisen tilanteensa parantuneen Reiluun kauppaan liittymisen myötä.[8] Pienviljelijöiden toimeentulo oli noussut keskimäärin 34 prosenttia. Saman selvityksen mukaan 91 prosenttia plantaasien työntekijöistä Kolumbiassa sanoi kotitaloutensa varojen lisääntyneen sen jälkeen, kun plantaasi oli liittynyt Reiluun kauppaan. Varat olivat kasvaneet keskimäärin 64 prosenttia. Reilun kaupan taloudelliset hyödyt vetävät mukaan yhä uusia banaanintuottajia. Vuosina 2016–2017 sertifioitujen plantaasien ja pienviljelijöiden osuuskuntien määrä nousi 18 prosenttia.[9] Vuonna 2017 mukana oli noin 25 000 viljelijää ja työntekijää. “Viime vuonna 15 plantaasia Kolumbiasta liittyi Reiluun kauppaan hintapaineen vuoksi. He haluavat jonkunlaisen turvaverkon”, selittää Campos. Banaanituottajilta vaaditaan entistä enemmän Reilun kaupan tuomista eduista huolimatta tuottajilla on paljon paineita myös Reilun kaupan banaanien tuotantoketjuissa. Campos kertoo, että viimeisen vuosikymmenen aikana kuluttajien ja ruokakauppojen odotukset ovat kasvaneet. Nyt halutaan banaaneja, joiden tuotanto kunnioittaa ilmastoa ja käyttää vähemmän muovia ja kemikaaleja. Tuottajia vaaditaan myös näyttämään, miten ihmisoikeuksia, työntekijöiden oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa edistetään tuotannossa. Kuluttajat ja kaupat haluavat nyt vastuullisesti tuotettuja ja kemikaalivapaita banaaneja. Kuva: Johns Hopkins CSSE/Swedenabroad “Banaani on muuttumassa paljon monimutkaisemmaksi tuotteeksi. Enää ei ole kyse vain perusasioista, kuten logistiikasta, laadusta ja saatavuudesta”, Campos sanoo. Reilun kaupan työn kannalta kuluttajien ja ruokakauppojen kiinnostus vastuulliseen banaanintuotantoon on tietysti tervetullutta. Reilun kaupan kriteerit edellyttävät, että tuottajat suojelevat ilmastoa ja luonnon monimuotoisuutta sekä takaavat työntekijöille asialliset työolot ja oikeuden liittyä ammattiyhdistyksiin. Samalla uudet vaatimukset voivat olla raskaita tuottajille, jos banaanien hinnat eivät samalla nouse. Kuluttajat haluavat entistä vastuullisempia banaaneja mutta eivät ole valmiita maksamaan niistä enempää, Campos kertoo. “Yritimme nostaa hintoja Saksassa, mutta kuluttajat reagoivat 10 sentin eroon.” Edes Reilun kaupan banaanien hintaa ei voi nostaa korkeammalle, kuin mitä kuluttajat ja kauppaketjut suostuvat maksamaan. Tuottajat joutuvat siis kamppailemaan ristiriidan kanssa: kuluttajien vaatimukset nousevat mutta hinnat eivät. Lisäksi ilmastonmuutos tekee banaanintuotannosta entistä haastavampaa, koska se lisää tauteja ja tekee vedensaannista epävarmempaa. Nyt banaanisatoja uhkaa myös TR4, panamantaudin uusi muunnos. “Vastuullisuus vaatii uutta osaamista, toimintatapoja ja resursseja, mutta hinta pysyy samana”, Campos toteaa. Vähemmän kemikaaleja, vähemmän päästöjä Tuottajien hankalassa tilanteessa Reilun kaupan tuella on iso rooli. Se pyrkii tarjoamaan tuottajille työkaluja, jotta he pystyvät kehittämään tuotantoaan ja vastaamaan markkinoilta tuleviin vaatimuksiin. Hyviä tuloksia on saatu esimerkiksi maaperän terveyden parantamisessa. Kaikkein vaarallisimmat kemikaalit on kielletty Reilun kaupan tuotannossa, mutta banaaninviljelyssä käytetään silti paljon kemikaaleja. Niillä torjutaan tuholaisia, sieniä ja tauteja, joille banaanin yksipuolinen tuotanto on haavoittuvainen. Pitkällä aikavälillä kemikaalien runsas käyttö vaikuttaa maaperän mikrobitasapainoon ja johtaa pienempiin satoihin ja suurempiin kustannuksiin. Lisäksi kemikaalit aiheuttavat paljon ilmastopäästöjä. Monet kemikaalit ovat huolimattomasti käytettyinä haitallisia myös banaanitilojen työntekijöiden terveydelle. Pahimmillaan torjunta-aineita levitetään lentokoneella samaan aikaan, kun työntekijät ovat pelloilla. Latinalaisen Amerikan ja Karibian Reilun kaupan verkosto CLAC aloitti vuonna 2014 hankkeen, joka pyrki kohentamaan maaperää ja vähentämään kemikaalien käyttöä pienviljelijöiden tuotannossa hyödyntämällä fermentaatiota ja luonnonmukaisia lannoitteita.[10] Hankkeen ansiosta kemikaalien käyttö ja kastelu vähenivät selvästi. Kahden vuoden jälkeen viljelijöiden tuottavuus oli noussut keskimäärin 29 prosenttia, mikä nosti viljelijöiden sekä heidän perheidensä toimeentuloa ja elämänlaatua.[11] Hyvien tulosten vuoksi hanketta jatketaan yhteistyössä Reilun kaupan ja pienviljelijöiden osuuskuntien kanssa. Se pyörii nykyisin kahdeksassa eri maassa. Banaaninviljelyä tarvitaan Kestäviin tuotantotapoihin sijoittaminen on tärkeää, jotta banaanintuotanto voi jatkua myös tulevaisuudessa. Banaaniala työllistää paljon ihmisiä maaseudulla, monesti paikoissa, joilla on väkivaltainen historia, selittää Silvia Campos. Jos nämä työpaikat katoavat, monien vaihtoehdot ovat vähissä. “Banaani on ainoa tuote, joka myy joka viikko, jolla on sato joka viikko, joka tarjoaa työpaikkoja ja palkkaa joka viikko.” Maaseudun talouden, yhteisöjen ja perheiden vuoksi banaanintuotantoa on suojeltava, Campos sanoo. Se edellyttää, että maahantuojat, ruokakaupat ja kuluttajat ymmärtävät, mitä tuotantoketjun toisessa päässä tapahtuu ja mitä haasteita tuottajat kohtaavat. Ennen kaikkea tulee ymmärtää, että kestävillä banaaneilla on hintansa, Campos muistuttaa. Teksti: Anni Piiroinen [1] Fresh Plaza, 17.10.2018, ”Ecuadorian Banana Industry opposes German retailer Aldi in open letter”. [2] BananaLink, 31.10.2018, ”Aldi facing mounting pressure from LatAm banana supply countries over price cut plans”. [3] BASIC, 2015, Banana value chains in Europe and the consequences of Unfair Trading Practices. [4] Reilu kauppa et al., 2018, Vinkkejä vastuullisten kehitysmaahankintojen tekemiseen. [5] BASIC, 2015, Banana value chains in Europe and the consequences of Unfair Trading Practices. [6] Fairtrade International, 2019, Monitoring the Scope and Benefits of Fairtrade: Bananas. [7] Fairtrade International, 2019, Monitoring the Scope and Benefits of Fairtrade: Bananas. [8] CODER, 2014, An Evaluation of Fairtrade Impact on Smallholders and Workers in the Banana Sector in Northern Colombia. [9] Fairtrade International, 2019, Monitoring the Scope and Benefits of Fairtrade: Bananas. [10] Fairtrade International, 2018, Monitoring the Scope and Benefits of Fairtrade. [11] CLAC, 2017, Banana Newsletter.
