Sokeri

Reilun kaupan sokeri ja sokerinviljely

Suomessa viljellään sokerijuurikasta, mutta sen tuotanto ei riitä kattamaan sokerin kulutusta. Suomeen tuodaan n. 50 % maassa käytetystä sokerista. Reilun kaupan sokeri on ruokosokeria ja sitä tuottavat osuuskunnat 19 maassa, ja mukana on noin 55 000 viljelijää. Perinteisten käyttötarkoitusten rinnalla sokeria voidaan hyödyntää esimerkiksi biopolttoaineisiin ja biomuoveihin.

Sokeria viljellään pientiloilla ja plantaaseilla ympäri maailman yli 130 maassa. Tropiikissa sokeria tuotetaan sokeriruo’osta, kylmemmässä ilmanalassa sokerijuurikkaasta. Reilu kauppa puuttuu erityisesti sokeriruo’on pienviljelijöiden haasteisiin kehittyvissä tuottajamaissa.

Euroopan unioni on maailman johtava juurikassokerin tuottaja, jonka osuus sen kokonaistuotannosta on noin 50 %. Juurikassokerin osuus maailman sokerintuotannosta on kuitenkin vain 20 %, ja loput 80 % tuotetaan sokeriruo’osta. Ruokosokerin tuottamisessa on paljon haasteita sen viljelijöille.

Suomessa kotimainen sokerijuurikas täyttää vajaan puolikkaan kotimaisesta sokerin kysynnästä. Yli puolet sokerista tuodaan joko raakaruokosokerina kehitysmaista tai valkosokerina Saksasta, Tanskasta ja Ruotsista.

Reilun kaupan sokeri ei kilpaile kotimaisen, juurikkaasta tuotetun sokerin kanssa, vaan se tarjoaa vastuullisen vaihtoehdon silloin, kun suomalaista sokeria ei ole tarjolla tai se ei sovellu käyttötarkoitukseen.

Toisin kuin useimmille Reilun kaupan tuotteille, Reilun kaupan sokerille ei ole määritelty takuuhintaa. Päätökseen on päädytty yhdessä sokerin pienviljelijöiden kanssa. Taustalla vaikuttavat sokerin monimutkaiset ja maasta toiseen vaihtelevat hinnoitteluperusteet – ja se, että varsinaisen sokerin arvo on huomattavasti korkeampi kuin sokeriruo’on. Jos sokeriruo’osta maksettaisiin takuuhinta, se olisi aina sama, mutta nyt viljelijät saavat yleensä jatkojalostajilta tuotteestaan sitä paremman hinnan, mitä pidemmälle sitä jalostetaan.

Reilun kaupan sokeri on usein myös niin sanottu massabalanssituote, eli jalostusvaiheessa Reilun kaupan sokeri ja tavallinen sokeri sekoittuvat, eikä lopputuotetta voi jäljittää tietylle tilalle. Tuotteiden pitäminen erillään tehtaassa on niin kallista, ettei tuottajilla ole siihen varaa – eivätkä kuluttajat maksaisi niin korkeaa hintaa. Näin pienviljelijät hyötyvät mahdollisimman paljon. Vapaaehtoinen jäljitettävyys on kuitenkin lisääntymässä yritysten ottaessa osaa sen vaatimiin kustannuksiin. Lue lisää massabalanssista Reilussa kaupassa.

Sokeriruoko ei ole vain sokerin lähde. Sitä käytetään myös elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden valmistuksessa. Reilu kauppa on kiinnostunut sokeriruo’on ja sokerin vaihtoehtoisista käyttömahdollisuuksista ja markkinoista perinteisten ratkaisujen rinnalla ja tutkii markkinoiden laajentamista sokerin sivutuotteille, kuten rommin, cocktailien, tuoksujen ja biomuovien valmistukseen. Tämä houkuttelee uusia ostajia ja avaa uusia mahdollisuuksia vastuulliseen tuotantoon lisäten vaikutusta alkuperämaissa.

Sokeriruoko on myös ilmastonmuutoksen ”mallikasvi”. Sillä on poikkeuksellinen kyky sitoa hiilidioksidia ja muuntaa se biomassaksi, se on erittäin tehokas veden ja ravinteiden käytössä ja sopeutuu paremmin ilmastonmuutokseen. Etanolia ja bagassia (sokeriruokomassaa) voidaan käyttää sähkön tuotannossa uusiutuvina energianlähteinä. Tulevaisuudessa tuottajamaissa halutaan täyttää biopolttoaineiden vaatimukset asianomaisten sidosryhmien kanssa ja käyttää Reilun kaupan etanolia teollisuuden tekemiseksi vihreämmäksi ja kestävämmäksi.

Sokerintuotannon haasteita

Sokerin maailmanmarkkinahinta vaihtelee suuresti, ja ajoittain kehittyvien tuottajamaiden pienviljelijät eivät saa edes tuotantokustannuksia katettua. Esimerkiksi vuosina 2012–2015 sokerin hinta puolittui. Pienviljelijöitä ajaa entistä ahtaammalle se, että rikkaammat maat tukevat omaa sokeriteollisuuttaan, ja sokerin vienti on erittäin vaikeaa. Myös keinotekoisten makeutusaineiden käyttö on haaste sokerinviljelijöille.

Lisäksi sokerin pienviljelijät ovat tuotantoketjun pohjimmaisina: he ovat yleensä täysin riippuvaisia tehtaista, jotka jalostavat sokeriruo’on edelleen sokeriksi.