Jaa: Seuraavaan hallitusohjelmaan kirjataan, että Suomessa aletaan valmistella ihmisoikeuksia vahvistavaa yritysvastuulakia – ainakin, jos Reilun kaupan vaalipanelistit pääsevät asiaan vaikuttamaan. Sanansa antoivat Tuula Haatainen, Juhana Vartiainen, Matti Vanhanen, Mari Holopainen, Matti Putkonen ja Paavo Arhinmäki. Halvat vaatteet, halpa ruoka ja kiinalaiset halpatuotteet. Siinä esimerkkejä, jotka ovat saaneet kansanedustajaehdokkaat pohtimaan tavaroiden tuotantoketjua – ja epäilemään, että jossain vaiheessa lienee tapahtunut vilunkia. ”Ensimmäisenä tulee mieleen vaatemyynti. Kyllä siinä miettii, mitä palkkaa tästä on maksettu, miten tekstiilit on tuotettu ja mitä väriaineita on käytetty”, totesi SDP:n Tuula Haatainen puhuessaan Reilu kauppa 20 vuotta -messujen yritysvastuuta käsittelevässä vaalipaneelissa 27. maaliskuuta. Keskustan Matti Vanhanen puolestaan törmää asiaan lähes päivittäin ruokakaupassa. ”Jos parilla eurolla saa melkein kassillisen ruokaa, tietää että se on tuotu lentokoneella tai rahtilaivalla, aiheuttanut pohjanveden kulutusta ja eroosiota, eikä ravinnekierto toteudu. Ja todennäköisesti on käytetty Afrikasta laittomasti tullutta työvoimaa, jonka olosuhteet ovat hyvin heikot.” ”Minun ei ole vaikea hyväksyä yritysvastuulakia, mutta se vaatii tarkan valmistelun”, totesi Matti Vanhanen. Huomio yrityksiin ja valtioon kuluttajan sijaan Vaalipaneelin taustalla oli yli 130 yrityksen ja järjestön yhteinen #ykkösketjuun-kampanja, joka haluaa Suomeen ihmisoikeuksia koskevan yritysvastuulain. Tavoitteena on työolojen ja ihmisoikeuksien parantaminen ympäri maailman, mutta myös se, että kaikki Suomessa toimivat yritykset saataisiin samalle viivalle. Nyt ihmisoikeuksista huolehtiminen tuotantoketjuissa on yrityksille vapaaehtoista – ja se, joka polkee oikeuksia, voi saada kilpailuetua. ”#ykkösketjuun-kampanja on tosi hieno juttu. Olen sitä mainostanut, ja tulen mainostamaan”, Tuula Haatainen lupasi. Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen mielestä yhtenäinen, valtion valvoma linja olisi reilua myös kuluttajien kannalta. ”Jokaisella ihmisellä pitää olla mahdollisuus osallistua tähän, ei vain niillä, joilla on varaa tai riittävästi ymmärrystä. Myös niillä, jotka etsivät kaupassa punaisia hintalappuja – emme voi olettaa, että he tekevät erityisen eettisiä valintoja, vaikka haluaisivat. Siksi yhteiskunnan ja valtion pitää huolehtia yritysvastuusta.” ”Nähdäkseni on meneillään globaalisti valtava myönteinen kehitys, jota tällaisilla lakiesityksillä avitetaan”, totesi Juhana Vartiainen yritysvastuulain merkityksestä. Kokoomuksen Juhana Vartiainen huomautti, että on aika hurja oletus, että kuluttajan pitäisi esimerkiksi hinnan perusteella pystyä päättelemään suoraan tuotantoketjun ongelmat, ja siksi tarvitaan mediaa ja kansalaisjärjestöjä tuottamaan tietoa. ”Kansainvälinen talousjärjestelmä kuitenkin yllättää, ja tuo joskus tavallisen ihmisen ulottuville ihan uskomattomia tavaroita kohtuuhintaan. Kuluttajan on aika vaikea arvioida, mikä on kohtuutonta ja mikä ei.” Vihreiden Mari Holopainen kaipasi myös suoraan yrityksiltä enemmän tietoa vastuullisten ostopäätösten tueksi. ”Täällä haetaan enemmän sellaista vastuuta, että kuluttajan ei tarvitsisi miettiä. Olisi hyvä, että vaikka olisi minimistandardi, niin sen lisäksi saisimme tietää, että tietty tuote on erityisen hyvin tehty ja sillä on erityisen alhainen hiilijalanjälki.” ”Isot muutokset lähtevät liikkeelle jostain ihan muualta kuin eduskunnasta, siellä ollaan vain ympäröivän yhteiskunnan tulkkeja”, Mari Holopainen totesi. Missä EU, siellä ratkaisu? Samalla kun panelistit kannattivat kansallisen lainsäädännön tärkeyttä, korostivat useimmat vaikuttamista myös EU-tasolla. ”Suomen pitää olla etunenässä valmistelemassa kansallista lainsäädäntöä, koska se tulee edesauttamaan sitä, että EU-tasollakin saataisiin lainsäädäntö – se on tavoite, johon pitää päästä”, Haatainen sanoi. Suomen tuleva EU-puheenjohtajuuskausi nähtiin tärkeänä vaikuttamisen paikkana. ”Suomella on erinomainen mahdollisuus toimia suunnannäyttäjänä, jos haluamme, että ihmisoikeuksia kunnioitetaan ihan kaikkialla”, Holopainen sanoi. ”Toistuvat ihmisoikeusongelmat yritysten tuotantoketjuissa ovat osoitus siitä, että vapaaehtoisuuteen perustuvat toimenpiteet eivät riitä, vaan Suomi tarvitsee yritysvastuulain ”, Matti Putkonen totesi. Vanhanen ilmoitti hymyssä suin, että ”yhdessä asiassa olen samaa mieltä Matti Putkosen kanssa. Nimittäin siinä, että missä EU, siellä ratkaisu”. Vanhasen mielestä paras ratkaisu olisi se, että EU:hun tulevat tuotteet ja palvelut täyttäisivät myös Suomen standardit ihmisoikeuksien osalta, eikä yritysten tarvitsisi enää jokaisen kohdalla erikseen tarkistaa vaatimuksia. Perussuomalaisten Putkonen puolestaan piti virheenä sitä, että Pariisin ilmastosopimuksessa Kiinalle annettiin oikeus lisätä päästöjä vuoteen 2030 asti: ”Samalla se polkee ihmisoikeuksia ja tuo meille paljon tuotteita. Jos ei saada taakanjakoa muutettua, pitää pistää hiilitullit EU:n rajoille.” ”Tähän Kiina vastaisi, että onko oikein, että Suomessa ja EU:ssa tuotetaan päästöjä per capita huomattavasti enemmän kuin Kiinassa”, Vanhanen heitti kaimalleen takaisin. Säännöt globaalille markkinataloudelle Arhinmäki nosti EU-tasoakin tärkeämmäksi vielä laajemman kansainvälisen vaikuttamisen. ”Suomi ja EU eivät valitettavasti ole olleet YK:ssa tarpeeksi aktiivisia yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevan maailmanlaajuisen sopimuksen neuvotteluissa.” ”Kun ensimmäiset Reilun kaupan banaanit tulivat, olen heilunut banaanipuvussa”, Paavo Arhinmäki kertoi aktivistiajoistaan. Arhinmäki korosti myös kansainvälisen aktivismin voimaa, ja Reilun kaupan messuilla kun oltiin, hän toi useaan otteeseen esille oman taustansa Reilun kaupan aktiivina vuosituhannen alussa. ”Se toiminta oli osa laajempaa globalisaatiokriittistä liikettä. Yritimme nostaa esille suurten yritysten valtaa ja tapaa toimia niin, että ihmisoikeudet ja ympäristökysymykset sivuutetaan. Tämä on ollut pitkä prosessi, jossa asiat ovat nousseet mielenosoituksista ja kansalaisaktivismista eduskuntapuolueiden keskustelunaiheeksi, ihan samalla tavalla kuin ilmastonmuutos.” Globalisaatiokriitikoksi paneelissa tunnustautui myös Vartiainen, joka totesi taloustieteilijänä tunteneensa piston sydämessä, koska globalisaatio on edennyt liikaa suurten yritysten ehdoilla. Vartiaisesta on hyvä, että vihdoin alkaa syntyä globaaleja standardeja. Samalla Vartiainen korosti, että köyhilläkin mailla on oltava oikeus omiin kasvustrategioihin. ”Moni köyhä maa, Suomikin, on alun perin päässyt liikkeelle niin, että se on asettanut etusijalle talouskasvun. Meilläkin ensin vedet pilattiin, ja sitten kun oltiin vähän vauraampia, Päijänne alkoi taas kirkastua.” Laki on saatava – mutta mitä se koskisi? Jokainen panelisti lupasi toimia sen eteen, että seuraavaan hallitusohjelmaan tulee kirjaus siitä, että ihmisoikeuksia vahvistavaa yrityslakia aletaan valmistella. Panelisteja kuitenkin mietitytti se, mitä kaikkea lain piiriin kuuluisi. Erityisesti Vanhanen korosti tarkkaan rajattua lakia, jotta yritykset tietävät täsmälleen, miten toimia. Vanhasen mielestä Suomi ei voi ottaa mallia suoraan esimerkiksi Ranskasta, jolla jo on yritysvastuulaki. ”Ranskalaiset direktiivit ovat puitelakeja, Suomessa oikeuskäytäntö on erilainen, ja meillä odotetaan, että laki on selkeä.” Useissa puheenvuoroissa arveltiin, että vaikka yritysvastuulaki parantaisi esimerkiksi työoloja, ei sillä pystytä puuttumaan palkkatasoon köyhissä maissa. Tässä vaiheessa puheeseen puuttui Reilun kaupan vastuullisuuspäällikkö Tytti Nahi. ”Puhumme myös palkkatasosta. Elämiseen riittävät ansiot ovat ihmisoikeus.” Teksti: Sanna Jäppinen Kuvat: Topias Hirvonen Vaalipaneeli alkaa YouTube-tallenteen kohdasta 27:15 ja kestää tunnin.
