Jaa: Suomessa rakastetaan kahvia, mutta myös hävikki on suurta: ruokahävikistä 13 prosenttia syntyy kahvista. Kahvin keittäminen kulutuksen mukaan on tärkein keino hävikin hillitsemiseen – katso myös muut vinkit. Kun on aika keittää kahvia, on täysi pannullinen monelle oletusasetus, josta on vaikea luopua. Haittapuolena on se, että juomatonta kahvia valuu Suomessa vuosittain alas viemäreistä noin 2,5 litraa henkeä kohden. Luonnonvarakeskus Luken yhteistyössä Pauligin kanssa vuonna 2020 tekemän tutkimuksen mukaan kahvi muodostaa noin 13 prosenttia kotitalouksien kaikesta ruokahävikistä – ja osaltaan vaikuttaa ilmaston kuormitukseen ja lämpenemiseen. ”Ruoasta syntyvä hävikki on ehkä jotenkin konkreettisempaa kuin viemäriin kaadettu kahvi, jota ei ole ajateltu niin selvästi osana kokonaishävikkiä”, arvelee kahvin markkinoinnista Pauligilla vastaava Emmi Kinnunen. Luke ja Paulig ovat käynnistäneet yhteisen ruokahävikkikampanjan, joka auttaa hahmottamaan oman ruokahävikin määrää ja kannustaa sen vähentämiseen. Kampanjaan kuuluu ruokahävikkilaskuri, jonka avulla voi arvioida sekä oman hävikin määrän että rahallisen arvon ja hiilijalanjäljen. Arvosta raaka-ainetta ja kahvin vaatimaa työtä Kinnunen on pohtinut paljon syitä siihen, miksi kahvia ei välttämättä mielletä osaksi ruokahävikkiä. Mielikuva syntyy ehkä osin kahvin arkisuudesta: se on hyödyke, jota kulutamme päivittäin – vähän kuin vettä. Toisaalta kahvi on raaka-aineena meille kaukainen. ”Vaikka suomalaiset ovat kahvikansaa ja rakastamme kahvia, kasvaa kahvi kaukana. Aina ei ehkä ihan ymmärretä, kuinka pitkän matkan päästä kahvi tuleekaan ja kuinka monta vaihetta vaaditaan pavusta kuppiin”, Kinnunen sanoo. Kun kahvia kaadetaan pois, myös sen viljelyyn ja jalostukseen käytetty energia ja työ valuvat hukkaan. Paulig lisää kuluttajien tietoisuutta niin kahvista raaka-aineena kuin sen vaatimasta työstä kertomalla kahviensa alkuperästä, sertifikaateista ja brändeistä. ”Tuomme esille kahvin tarinaa ja matkaa esimerkiksi kahvipaketeissa. Sillä, mitä kahvia juo, on väliä: miltä se maistuu, miten se on paahdettu ja mistä se tulee. Kuluttajan kannattaa suosia sellaisia paahtimoita ja toimijoita, jotka tekevät työtä kahvin vastuullisuuden eteen. Pauligille ruokahävikin vähentäminen on tärkeää, ja yhtenä vastuullisuusohjelmamme tavoitteena on puolittaa Pauligin arvoketjussa syntyvä ruokahävikki vuoteen 2030 mennessä.” Yksi keino varmistaa kahvin vastuullisuus on ostaa Reilu kauppa -sertifioitua kahvia. Reilun kaupan kahvinviljelijät saavat aina kahvistaan vähintään Reilun kaupan takuuhinnan ja heitä tuetaan järjestäytymään ja siten neuvottelemaan parempia kauppaehtoja. Lisäksi Reilun kaupan kahvi on ilmastoteko: viljelijöiden kanssa kehitetään esimerkiksi vastustuskykyisempiä kahvilajikkeita ja heitä ohjataan varjelemaan maaperää ja vesivaroja sekä käyttämään uusiutuvaa energiaa. Keitä kulutuksen mukaan – ja keskity kahvihetkeen Selkein syy suomalaistalouksien suureen kahvihävikkiin on alussa mainittu ”täyden pannun syndrooma”, eli kahvia ei keitetä tarpeen mukaan, vaan turhan reilulla kädellä. Tärkein vinkki hävikin välttämiseen on siis tunnistaa todellinen kulutus ja valmistaa kahvia sen mukaan. ”Jos kahvia keittää vain itselleen, hyvä vaihtoehto perinteiselle kahvinkeittimelle voi olla käsinsuodatuslaite, kuten vaikka pressopannu”, Kinnunen sanoo. ”Kun keskittyy tekoprosessiin, sillä yhdellä kupillisella on ihan erilainen merkitys.” Ja kun kahvia keittää suuremman määrän, se kannattaa heti siirtää pannusta termosastiaan, jossa kahvi säilyy kuumana pitkään – ja sen voi nauttia sopivan hetken tullen. ”Joskus voi myös haastaa itsensä ja ottaa kahvin nauttimisen läsnäoloharjoituksena: keskittyä oikeasti kahvin juomiseen sen sijaan, että puuhastelee kaikkea muuta ja kahvi jäähtyy kupissa.” Tavan vai nautinnon vuoksi? Kaffecentralenin myymälävastaava Päivi Kyröläinen on Kinnusen kanssa samoilla linjoilla. Hän kannustaa jokaista kahvinjuojaa tarkastelemaan omaa kulutustaan: onko kahvitauossa aina kyse kahvista ja sen tarpeesta vai pikemmin vain automaattisesti toistetusta tottumuksesta? ”Moni ei välttämättä mieti laittaessaan esimerkiksi aamukahvia valumaan, että haluaako sitä kahvia oikeasti vai ei. Tai tekeekö kahvitauolla mieli kahvia vai sittenkin jotain muuta. Kahvinjuonti voi olla vain tapa.” Kyröläisestä olisi tärkeää keskittyä nauttimisen ohella entistä enemmän laatuun. ”Tarvitseeko aina juoda, vaikka kolmea kuppia vai voisiko nauttia kupillisen hyvälaatuista kahvia – jonka tekemiseen käyttää hyviä, puhtaita välineitä”, hän ehdottaa. Kyröläinen kehottaa kaikkia kuulostelemaan omaa kahvikäyttäytymistä myös sen takia, että löytyisi se kaikkein maistuvin kahvi, josta todella nauttii. ”Kukaan toinen ei voi sanoa, mikä on kenellekin hyvää kahvia: yksi tykkää tummasta, toinen vaaleasta – tai joku haluaa kahvinsa hapokkaana, siinä missä joku toinen pitää ei lainkaan hapokkaasta. Itselle paras löytyy vain maistelemalla.” Teksti: Sanna Jäppinen Kuva: Liisa Takala Hävikki Ilmastonmuutos Kaffecentralen Kahvi Kahvihävikki Kestävä kehitys Paulig Reilu kahvi Reilun kaupan kahvi Vastuullisuus
