Jaa: Pystyykö Reilu kauppa muuttamaan köyhän pienviljelijän maailmaa paremmaksi vai päätyykö se yritysten vastuullisuuskonsultiksi? Tätä pohdittiin Toimiiko Reilu kauppa? -paneelissa. Reilun kaupan järjestelmää pitää kiittää siitä, että se on ruokkinut moraalista mielikuvitustamme ja auttanut hahmottamaan, millaista reilu kauppa voisi olla, totesi Hankenin ja Helsingin yliopiston yritysvastuukeskuksen johtaja Nikodemus Solitander Toimiiko Reilu kauppa? -paneelissa. ”Ennen Reilua kauppaa kuluttajien mielikuva seurasi vallitsevaa ajatusta siitä, että pienviljelijöiden kohtalona on vääjäämättä riisto ja hyväksikäyttö, ja vaurastuminen nojaa aina toiselta ottamiseen.” Paneeliin oli kutsuttu asiantuntijoita antamaan ideoita Reilun kaupan kehittämiseksi, ja kehujen jälkeen Solitander ryhtyi haastamaan Reilun kaupan tavoitteita. Hänen mielestään Reilun kaupan suuri paradoksi on se, että se toimii kritisoimansa järjestelmän – markkinatalouden ja -logiikan – sisällä. ”Voi kysyä, onko Reilulla kaupalla muuta tulevaisuutta kuin retoriikka, joka myy länsimaiselle kuluttajalle unelmia kapitalismin vaihtoehdosta. Se on kuitenkin vapaakaupan jatke, joka ei pysty tarjoamaan uskottavia vaihtoehtoja”, Solitander pohdiskeli. Reformissa piilee vallankumouksen siemen Reilu kauppa ry:n toiminnanjohtaja Janne Sivonen myönsi auliisti, että Reilussa kaupassa on kyse vaikuttamisesta sisältä päin: tavoitteena ei ole korvata nykyistä järjestelmää, vaan muokata sitä edes hieman paremmaksi. ”Reilu kauppa on varsin reformistinen projekti. Jos markkinalogiikka haluttaisiin kokonaan syrjäyttää, soihtu ja talikko olisivat siihen paremmat työkalut kuin kahvipapujen sertifiointi”, Sivonen totesi. Silti reformissakin voi piillä parhaimmillaan vallankumouksen siemen. ”Katsotaan vaikka Reilun kaupan takuuhintaa viljelijöille. Markkinataloudessa yksi pyhä asia on se, että ostaja ja myyjä keskenään sopivat hinnasta ja siihen väliin ei ole sanomista. Se, että hintatason päättämisestä annetaan jotain valtaa kolmannelle osapuolelle – joka on vieläpä kansalaisjärjestö – niin sanoisin, ettei tämä ole ihan pieni asia rakenteiden muuttamisen kannalta”, Sivonen sanoi. Reilu kauppa ry:n vastuullisuuspäällikkö Tytti Nahi muistutti myös siitä, että kansalaisjärjestökentällä Reilu kauppa kulkee suhteessa yrityksiin vastakkaiseen suuntaan kuin valtavirta. ”Kehityspolitiikassa on ollut vallalla viime vuosina kumppanuus- ja ’ilon kautta’ -ajattelu –vahtikoirana olo on vanhanaikaista. Reilussa kaupassa sen sijaan vaikuttamistyö on nostettu nykyisessä strategiassa yhdeksi viidestä päätavoitteesta, ja olemme esimerkiksi monessa maassa mukana kampanjoissa, joissa vaaditaan sitovia yritysvastuulakeja”, Nahi totesi. Sertifikaattitalous pohjoisessa vs. köyhyyden vähentäminen etelässä Solitanderin mielestä Reilun kaupan pitäisi miettiä ennen muuta sitä, haluaako se vähentää köyhyyttä globaalissa etelässä vai pönkittää yritysten sertifikaattitaloutta pohjoisessa – ja etsiä itselleen jatkuvaa kasvua markkinatalouden logiikan mukaisesti. Sertifikaattitaloudella hän viittasi yritysten omiin vastuullisuusjärjestelmiin, joiden pystyttäminen tarkoittaa usein Reilun kaupan jättämistä. Näin kävi taannoin esimerkiksi Sainsbury’sin kauppaketjun kohdalla, ja Solitanderia ihmetyttivät samassa yhteydessä Britannian Fairtrade Foundationin johtajan Mike Kidneyn lausunnot. Kidneyn mukaan Reilun kaupan on etsittävä nykymaailmassa uusia toimintamuotoja yritysten kanssa ja ”autettava niitä olemaan mahdollisimman hyviä”. ”Onko Reilun kaupan kohtalo jonkinlaisen konsultin rooli yritysten sisäisten järjestelmien legitimoijana? Nämä järjestelmät ovat omiaan vahvistamaan tuloeroja, eikä Reilun kaupan ytimessä silloin ole yhteiskunnallinen muutos”, Solitander kritisoi. Janne Sivonen ei allekirjoittanut Solitanderin maaleilemia uhkakuvia. ”Sertifiointia täytyy kehittää, samoin Reilun kaupan tarjoomaa yrityksille. Mutta en missään nimessä näe tulevaisuutta, jossa kolmannen osapuolen sertifiointi korvautuisi konsulttiroolilla, niin että toimisimme yrityksen lähtökohdista. Me asetamme vastuullisuuden riman, ja jos kunnianhimon taso ei kelpaa, yritys voi tehdä jotain muuta”, hän totesi. Sivosen mukaan Reilulla kaupalla on Suomessakin yritysten kanssa toki muutakin yhteistyötä kuin sertifiointi, mutta näitä hankkeita toteutetaan vasta, kun perusasiat ovat kunnossa. ”Emme lähde tekemään muita ohjelmia yhdenkään firman kanssa, jos sen kanssa ei ensin toteuteta Reilun kaupan ydintoimintaa eli sertifiointia”, hän sanoi. ”Mutta kun meillä jo on hyviä yrityskumppaneita, voimme miettiä, mitä muuta tekisimme yhdessä. Kaikkein mieluiten se on sertifiointia täydentävää toimintaa, sillä kaikki tiedämme, että sertifiointi ei yksin ratkaise kaikkia ongelmia tässä ilmastonmuutoksen maailmassa.” Teksti: Sanna Jäppinen Toimiiko Reilu kauppa? -paneelikeskustelu järjestettiin Helsingissä 4. syyskuuta. Juttusarjan ensimmäisessä osassa käsiteltiin Reilun kaupan järjestelmän läpinäkyvyyttä ja toisessa osassa tuottajien työoloja ja -oikeuksia.
