EU:n pakkotyöasetusta aletaan soveltaa joulukuussa 2027 – tätä se tarkoittaa

Euroopan unionin pakkotyöasetus kieltää pakkotyöllä valmistettujen tuotteiden myynnin jäsenmaissa ja viennin unionin ulkopuolelle. Kielto koskee sekä unionin alueella valmistettuja että muualta tuotuja tavaroita.

Kielto ulottuu tuotteen valmistuksen kaikkiin vaiheisiin raaka-aineiden viljelystä tai louhinnasta lopputuotteen valmistukseen. Missään näistä vaiheista ei saa käyttää pakkotyötä. Asetuksesta käytetään englanniksi nimeä Forced Labour Regulation ja lyhennettä FLR. Sitä aletaan soveltaa 14. joulukuuta 2027.

Miksi pakkotyöasetus on tarpeellinen?

Kansainvälisen työjärjestön ILOn tekemän arvion mukaan maailmassa oli lähes 28 miljoonaa pakkotyötä tekevää ihmistä vuonna 2021. Pakkotyön seurauksena syntyneitä tuotteita päätyy myös eurooppalaisten ostoskoreihin. Suomessa on saanut runsaasti julkisuutta myös kotimaisten marjojen poimijoiden pakkotyö, josta yritykset ovat saaneet myös tuomioita.

Uudella asetuksella pyritään ennen kaikkea edistämään ihmisoikeuksia, mutta sen tavoitteena on myös estää yrityksiä saamasta epäreilua kilpailuetua pakkotyön avulla.

Yhteisiä sääntöjä tarvitaan, koska toimitusketjut ja tavaroiden kauppa ylittävät jäsenmaiden rajat. Siksi kielto koskee koko EU:n aluetta.

Miten pakkotyö määritellään ja mistä sen voi tunnistaa?

ILOn määritelmän mukaan pakkotyö on rangaistuksen uhalla tehtyä tahdonvastaista työtä. Myös vapaaehtoisesti alkanut työsuhde voi muuttua pakkotyöksi, jos työntekijä ei voi lopettaa sitä ilman esimerkiksi väkivallan tai ansaitun palkan menettämisen uhkaa. Kyse on harvoin suoranaisesta kahlitsemisesta, mikä voi tehdä hyväksikäytön havaitsemisesta vaikeaa.

Tunnistamisessa auttavat ILOn laatimat tunnusmerkit. Työntekijä on esimerkiksi voinut velkaantua maksaessaan työpaikan saamisesta, eikä hän pääse lähtemään ennen velan maksamista. Työntekijän lähtöä voidaan estää myös ottamalla hänen passinsa pois tai pidättämällä hänen palkkaansa. Tämän lisäksi häntä voidaan uhkailla viranomaisilla tai työluvan menettämisellä. Muita hälytysmerkkejä ovat luvattua huonommat työehdot ja ylipitkät työpäivät ilman asianmukaista korvausta tai lepoa. Tilannetta on kuitenkin arvioitava kokonaisuutena: yksittäinen merkki ei aina tarkoita pakkotyötä.

Pakkotyö voi olla myös valtiojohtoista. Reilun kaupan riskikartan mukaan Turkmenistanissa, Tadžikistanissa ja Kiinan Xinjiangin alueella on dokumentoitu pakkotyötä puuvillantuotannossa. Asetuksen tuotekielto koskee myös tällaista tuotantoa.

Mitkä tuotteet ovat erityisen alttiita pakkotyölle?

Pakkotyötä esiintyy niin maataloudessa, teollisuudessa, kaivostoiminnassa kuin kalastuksessakin. Yhdysvaltain työministeriön vuonna 2024 laatimassa luettelossa (pdf) pakkotyöhön yhdistettyjä tuotteita ovat esimerkiksi Malesiassa valmistetut vaatteet ja elektroniikka, Intiassa tuotetut tiilet sekä Perussa louhittu kulta.

Samassa luettelossa vaatealan pakkotyötä on merkitty kymmeneen maahan, tiilien yhdeksään ja puuvillan seitsemään. Kala, kulta ja sokeriruoko ovat puolestaan kytköksissä kuuteen maahan kukin, ja nautakarja viiteen.

Luvut kertovat, kuinka monessa maassa kyseisten tuotteiden tuotantoon on yhdistetty pakkotyötä, eivät hyväksikäytön laajuudesta. Ne eivät myöskään tarkoita, että kaikki mainituista maista tulevat kyseiset tuotteet olisi valmistettu pakkotyöllä.

Miten pakkotyö näkyy globaalissa maataloustuotannossa?

Maataloustuotantoon liittyy merkittäviä pakkotyöriskejä. Reilun kaupan riskikartta kuvaa niitä muun muassa kaakaon, kahvin, teen, sokeriruo’on, hedelmien ja puuvillan tuotannossa.

Riskikartan mukaan esimerkiksi Länsi-Afrikan kaakaotilojen työntekijät voivat joutua ottamaan lainaa kattaakseen rekrytoinnista, työvälineistä ja perustarpeista aiheutuvia kuluja. Brasiliassa, Guatemalassa ja Meksikossa on puolestaan raportoitu kahviviljelmien pakkotyötapauksista, joissa välittäjät huijaavat työntekijöitä ja ottavat heidän henkilöpaperinsa pois.

Kansainvälisen työjärjestön ILOn vuonna 2024 julkaiseman Joining forces to end forced labour -raportin mukaan siirtotyöntekijät ovat erityisen alttiita pakkotyölle. Maataloudessa siirtotyöntekijöitä ja vuokratyöntekijöitä käytetään paljon kausiluontoiseen työhön, kuten sadonkorjuuseen. Kaakaon ja kahvin viljelyssä pakkotyöriski voi koskea myös vuokraviljelijäperheitä, jotka hoitavat toisen omistamaa pienviljelmää. Epämuodolliset sopimukset ja työstä saatava olematon korvaus voivat altistaa heidät hyväksikäytölle.

Pakkotyö ei synny tyhjiössä. Sen taustalla vaikuttavat yhteiskunnalliset ja taloudelliset tekijät, kuten alkutuottajien ja työntekijöiden köyhyys, syrjintä, puutteellinen lukutaito ja työlainsäädännön heikko valvonta.

Riskiä lisää myös se, että raaka-aineiden ostajat painavat tuottajille maksettavia hintoja jatkuvasti alaspäin. Kun viljelijöiden ansiot tai työntekijöiden palkat eivät riitä elämiseen, he ovat alttiimpia velkaloukuille ja muulle hyväksikäytölle.

Pitkät rekrytointi- ja alihankintaketjut sekä työn tekeminen syrjäisillä alueilla voivat puolestaan vaikeuttaa hyväksikäytön havaitsemista.

Mitä pakkotyöasetuksella tarkalleen kielletään?

Asetus kieltää tuotteen saattamisen EU:n markkinoille, sen myynnin ja jakelun sekä viennin unionin ulkopuolelle, jos sen valmistuksessa on käytetty pakkotyötä. Kielto kattaa valmistuksen kaikki vaiheet raaka-aineen viljelystä tai louhinnasta valmiiseen tuotteeseen. Myös tuotteen osan tai komponentin valmistuksessa käytetty pakkotyö voi johtaa kieltoon.

Asetuksella ei automaattisesti kielletä kokonaisten valtioiden tai tiettyjen tavara- tai raaka-ainetyyppien tuontia. Kiellot perustuvat tapauskohtaiseen viranomaistutkintaan ja koskevat päätöksissä yksilöityjä tuotteita. Kielto koskee näitä tuotteita myös silloin, kun niitä myy tai vie jokin muu taho kuin tutkinnan kohteena ollut yritys.

Milloin pakkotyöasetus tuli voimaan ja milloin sitä aletaan soveltaa?

EU:n pakkotyöasetus tuli voimaan 13. joulukuuta 2024. Tuotekiellon soveltaminen ja sen valvonta alkavat kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen, 14. joulukuuta 2027.

Yritysten ei kuitenkaan pidä jäädä odottamaan vuoden 2027 joulukuuta, sillä toimitusketjujen läpivalaisu on pitkä prosessi. Euroopan komissio on jo julkaissut ohjeita ja työkaluja, jotka auttavat valmistautumaan uusiin vaatimuksiin.

Miten pakkotyöasetus liittyy yritysvastuudirektiiviin?

On tärkeää erottaa toisistaan pakkotyöasetus (FLR) ja yritysvastuudirektiivi (CSDDD). Ensimmäinen perustuu tuotekieltoon. Se ei luo yrityksille uusia huolellisuusvelvoitteita eli vaatimuksia ottaa käyttöön tietynlaisia riskien tunnistamisen ja ehkäisemisen prosesseja.

Yritysvastuudirektiivi puolestaan velvoittaa soveltamisalaansa kuuluvat suuret yritykset tunnistamaan ja ehkäisemään toimintansa ihmisoikeus- ja ympäristöhaittoja sekä puuttumaan niihin.

Käytännössä nämä kaksi säädöstä täydentävät toisiaan. Toimiva huolellisuusprosessi auttaa yritystä tunnistamaan ja ehkäisemään pakkotyötä sekä puuttumaan havaittuihin ongelmiin. Jos yritys pystyy osoittamaan toimiensa poistaneen perustellun huolen pakkotyöstä, viranomainen ei aloita varsinaista tutkintaa. Pelkkä prosessin olemassaolo ei kuitenkaan suojaa yritystä tutkinnalta tai tuotekiellolta.

Yritysvastuudirektiivi tuli voimaan heinäkuussa 2024. Sitä muutettiin muun muassa maaliskuussa 2026 voimaan tulleella Omnibus I -pakettiin kuuluvalla direktiivillä. Huolellisuusvelvoitteita aletaan soveltaa 26. heinäkuuta 2029.

Miten valvonta ja viranomaisyhteistyö käytännössä toimivat?

Euroopan komission Forced Labour Single Portal -verkkosivustolle kootaan tietoa ja palveluja asetuksen toimeenpanon tueksi:

• Ohjeistukset: Sivustolla on asetuksen soveltamisohjeita yrityksille ja viranomaisille.
• Riskitietokanta: Tietokannan tarkoituksena on tarjota tietoa tuotteista ja maantieteellisistä alueista, joilla on tunnistettu pakkotyöriskejä. Tietokanta lisätään sivustolle vuoden 2027 aikana.
• Ilmoituskanava: Kuka tahansa voi ilmoittaa viranomaisille luottamuksellisesti epäilemästään pakkotyöstä kanavan avauduttua 14. joulukuuta 2027.

Viranomaiset arvioivat tutkinnan tarvetta ilmoitusten ja muun saatavilla olevan tiedon perusteella. Jos pakkotyötä epäillään tapahtuneen EU:n ulkopuolella, tutkintaa johtaa Euroopan komissio. Jäsenmaissa vastuu on puolestaan kansallisilla viranomaisilla.

Suomessa valvontaviranomaiseksi on ehdotettu Lupa- ja valvontavirastoa. Se tekisi yhteistyötä Tullin kanssa, joka valvoo tuotekieltojen noudattamista tuonnissa ja viennissä.

Koskeeko asetus kaikkia yrityksiä ja tuotteita?

Kyllä. Asetus koskee kaikenkokoisia yrityksiä, jotka myyvät tai jakelevat tuotteita EU:n markkinoilla tai vievät niitä unionin ulkopuolelle. Se ulottuu siis myös pk-yrityksiin ja kattaa kaikki tuotteet niiden alkuperämaasta riippumatta.

Vaikka tuotekielto koskee kaikenkokoisia yrityksiä, viranomaisten on alustavia tutkimuksia kohdentaessaan otettava huomioon yritysten koko ja taloudelliset voimavarat sekä toimitusketjujen monimutkaisuus. Tuotteen myynti ja vienti unionin ulkopuolelle voidaan kieltää myös silloin, kun yrityksen alihankkija on käyttänyt pakkotyötä sen valmistuksessa, työstämisessä tai käsittelyssä. Jos esimerkiksi mattoja valmistava yritys ostaa maton värjäyksen toiselta yritykseltä ja värjäyksessä käytetään pakkotyötä, matto voi joutua tuotekieltoon.

Miten palveluissa tapahtuva pakkotyö huomioidaan asetuksessa?

Palvelut on lähtökohtaisesti rajattu asetuksen ulkopuolelle. Esimerkiksi kuljetus-, varastointi- ja logistiikkapalvelut eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan.

Mitä asetus tarkoittaa yrityksille?

Käytännössä asetuksen noudattaminen edellyttää, että yritykset tuntevat toimitusketjunsa ja tuotannon pakkotyöriskit myös ketjun alkupään raaka-ainetuotannossa. Riskien kartoittaminen ja toimitusketjujen seuranta auttavat tunnistamaan ongelmia ja puuttumaan niihin. Viranomaiset voivat myös pyytää tutkinnassa tietoja tuotteiden alkuperästä ja valmistusoloista.

Ongelmien tunnistaminen edellyttää myös työntekijöiden kuulemista. Heillä pitäisi olla mahdollisuus kertoa epäkohdista turvallisesti ja ymmärtämällään kielellä.

Koska köyhyys altistaa pakkotyölle, yritysten kannattaa tarkastella myös omia hankintojaan: tukevatko ostohinnat ja sopimusehdot tuottajien toimeentuloa ja elämiseen riittävien palkkojen maksamista? Vastuullisuuden kustannuksia ei pidä jättää yksinomaan tuotantoketjun alkupään kannettaviksi.

Yritysten on syytä myös muistaa, että tietämättömyys pakkotyön käytöstä ei suojaa tuotekielloilta ja hävittämismääräyksiltä.

Millaisia seuraamuksia yritykselle voi tulla?

Jos viranomaistutkinnassa todetaan tuotteen valmistuksessa käytetyn pakkotyötä, sen myynti koko EU:n alueella ja vienti unionin ulkopuolelle kielletään. Tulli voi pysäyttää kiellon piiriin kuuluvat tavaraerät rajalle. Yritys määrätään poistamaan tuotteet markkinoilta päätöksessä annetussa määräajassa. Kuluttajille jo myytyjä tavaroita ei kuitenkaan kerätä takaisin.

Yritys vastaa myös hävittämisestä omalla kustannuksellaan. Tämä tarkoittaa ensisijaisesti kierrättämistä tai, jos se ei ole mahdollista, tuotteiden tekemistä käyttökelvottomiksi. Pilaantuvat tavarat on lähtökohtaisesti lahjoitettava hyväntekeväisyyteen tai yleisen edun mukaisiin tarkoituksiin.

Tällaiset seuraamukset voivat aiheuttaa yritykselle huomattavia taloudellisia menetyksiä ja mainehaittaa. Viranomaispäätöksen noudattamatta jättämisestä voidaan lisäksi määrätä kansallisen lainsäädännön mukaisia seuraamuksia. Suomessa valmisteltavaan lakiin on ehdotettu seuraamusmaksua.

Asetukseen sisältyy myös kannustin korjaaviin toimiin. Jos yritys osoittaa noudattaneensa päätöstä ja poistaneensa pakkotyön kyseisten tuotteiden tuotannosta, viranomaisen on kumottava kielto.

Mitä pakkotyöasetus tarkoittaa kuluttajille?

Kuluttajille asetus tuo lisää turvaa arjen ostopäätöksiin, olipa kyseessä elektroniikan, vaatteiden tai hedelmien hankinta. Kun valvonta alkaa, viranomaiset voivat määrätä pakkotyöllä valmistettuja tuotteita pois myynnistä. Tämä ei kuitenkaan takaa, että kaikki kaupoissa olevat tavarat olisivat aina vapaita hyväksikäytöstä.

Kuluttajat voivat ilmoittaa pakkotyöepäilyistään viranomaisille Euroopan komission verkkosivuston kautta, kun ilmoituskanava avautuu joulukuussa 2027.

Miten pakkotyöstä on säädetty muualla maailmassa?

EU:n pakkotyöasetus on osa kansainvälistä kehitystä, jossa yritysten toimitusketjuihin kohdistuu yhä enemmän sääntelyä. Britanniassa ja Australiassa Modern Slavery Act -nimiset lait velvoittavat soveltamisalaansa kuuluvia yrityksiä raportoimaan toimistaan modernin orjuuden torjumiseksi. Nämä raportointivelvoitteet eivät itsessään aseta tuotekieltoja.

Yhdysvalloissa Tariff Act kieltää pakkotyöllä valmistettujen tavaroiden tuonnin. Sitä täydentävä UFLPA-laki lähtee oletuksesta, että Kiinan Xinjiangin alueella kokonaan tai osittain valmistetut tuotteet on tehty pakkotyöllä. Niiden maahantuonti edellyttää selvää ja vakuuttavaa näyttöä siitä, ettei pakkotyötä ole käytetty.

Miten Reilun kaupan kriteereissä huomioidaan pakkotyö?

Reilun kaupan kriteerit kieltävät pakkotyön ja velkaorjuuden. Työntekijöille on myös kerrottava pakkotyön kiellosta. Työnantaja ei saa esimerkiksi pidättää palkkaa tai henkilöpapereita pakottaakseen työntekijän pysymään työssä.

Hyväksikäyttöä ehkäisevät myös muut työoloja koskevat vaatimukset. Palkat on maksettava säännöllisesti ja maksut dokumentoitava. Väkivalta, uhkailu ja häirintä on kielletty. Työntekijän työsuhteen tai asunnon ehtona ei saa olla se, että myös hänen puolisonsa työskentelee samalla työnantajalla.

Palkkatyövoimaa käyttäviä tiloja ja yrityksiä koskevat lisäksi tarkemmat vaatimukset esimerkiksi rekrytoinnista, ylitöistä ja vuokrista. Ylitöiden on oltava vapaaehtoisia, ja niiden määrää rajoitetaan. Kun yritys rekrytoi työntekijöitä toiselta alueelta tai toisesta maasta, sen on maksettava rekrytointi- ja viisumimaksut sekä alle vuoden työsuhteissa myös matkat työntekijän kotialueelta työpaikalle ja takaisin. Tämän lisäksi palkattujen työntekijöiden vuokrien ja työsuhde-etujen tulee olla linjassa alueen yleisen hintatason kanssa.

Jos pakkotyötä havaitaan, pelkkä sen lopettaminen ei riitä. Kriteerit edellyttävät myös hyväksikäytön kohteeksi joutuneiden ihmisten turvallisuuden takaamista ja toimintatapojen muuttamista, jotta uusia hyväksikäyttötapauksia ei syntyisi.

Miten Reilu kauppa auttaa yrityksiä ehkäisemään pakkotyötä?

Reilu kauppa tukee yrityksiä toimitusketjujen pakkotyöriskien tunnistamisessa ja hallinnassa. Reilun kaupan kriteerit, valvonta, valituskanavat ja yhteistyö tuottajien kanssa auttavat ehkäisemään hyväksikäyttöä ja pakkotyötä ja puuttumaan havaittuihin ongelmiin. Viljelijöitä ja tuottajaorganisaatioita myös koulutetaan tunnistamaan ja vähentämään pakkotyöriskejä ja muita ihmisoikeusriskejä.

Pelkät kiellot eivät poista ilmiön taustalla olevia syitä, kuten köyhyyttä. Siksi pakkotyön vastaisissa toimissa on perusteltua painottaa alkutuottajien toimeentulon vahvistamista. Useimmille Reilun kaupan tuotteille on määritelty takuuhinta, joka suojaa hintojen laskulta Reilun kaupan ehdoin tehdyissä kaupoissa. Lisäksi tuottajille maksetaan Reilun kaupan lisää, jolla viljelijät ja työntekijät voivat kehittää toimintaansa ja yhteisöjään.

Sertifiointi ei takaa, etteikö väärinkäytöksiä koskaan tapahtuisi, mutta se tarjoaa keinoja niiden tunnistamiseen ja käsittelyyn. Jos pakkotyötä havaitaan, Reilu kauppa tukee hyväksikäytön kohteeksi joutuneita ihmisiä ja auttaa tuottajaorganisaatioita korjaamaan epäkohtia sekä hyvittämään ihmisille aiheutuneita haittoja yhteistyössä paikallisten viranomaisten ja järjestöjen kanssa.

Reilun kaupan riskikartta kokoaa tietoa eri tuotteiden tuotannossa tunnistetuista pakkotyöriskeistä. Sertifiointia täydentävissä kehitysyhteistyöhankkeissa keskitytään myös pakkotyöriskien tunnistamiseen ja hallintaan. Esimerkiksi kaakaonviljelijöitä tuetaan seuraamaan ja vähentämään pakkotyön ja lapsityön riskiä, auttamaan haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä sekä tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa.

Lue lisää Reilun kaupan kriteereistä.