Perulaisen banaanitilan työntekijä Danny Carranza Huamán

Kysymyksiä ja vastauksia

Olemme keränneet tälle sivulle kysymyksiä, joita meille usein esitetään.

Jos et löydä sivuiltamme vastausta mielessäsi olevaan kysymykseen, ole ihmeessä yhteydessä meihin!

reilukauppa@reilukauppa.fi
045 127 5179

  • Mitä Reilun kaupan tuotteita on olemassa?

    • Suomessa on myynnissä yli 1200 erilaista Reilun kaupan tuotetta. Pelkästään erilaisia Reilun kaupan kahveja on myynnissä yli sata erilaista. Tuotteet-sivulta löydät lisätietoa.

      Maailmanlaajuisesti Reilun kaupan tuotteita on jo noin 30 000.

  • Ovatko Reilun kaupan tuotteet kalliimpia kuin muut tuotteet?

    • Joskus ovat, joskus eivät ole. Volyymien kasvaessa myös logistiikka- ja käsittelykustannusten osuus hinnasta pienenee. Viime vuosina esimerkiksi Reilun kaupan banaanien ja niin sanottujen tavallisten banaanien hinnat ovat olleet Suomessa suhteellisen lähellä toisiaan. Jokainen suomalainen syö banaania keskimäärin 10 kiloa vuodessa, ja siten 30 sentin keskimääräinen hintaero kasvattaa Reilun kaupan banaaneja ostavan kuluttajan ruokalaskua noin kolmella eurolla vuodessa.

      Reilun kaupan tuotteista maksetaan tuottajalle vähintään Reilun kaupan takuuhintaa, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Reilun kaupan takuuhinta saattaa olla tuotteesta ja ajankohdasta riippuen huomattavasti maailmanmarkkinahintaa korkeampi. Lisäksi maksetaan erillistä Reilun kaupan lisää yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, esimerkiksi koulutarvikkeisiin, yhteisiin maatalouskoneisiin tai terveydenhuoltoon. Tuottajien saama lisäkorvaus nostaa tuotteen hintaa hieman.

      Muita tuotteen hintaan vaikuttavia asioita:

      Kuljetuskustannukset: Jos tuotetta tuodaan huonojen yhteyksien takaa vain pieniä määriä, kuljetuksen yksikkökohtaiset kustannukset ovat suuremmat. Kun Reilun kaupan tuotteista tulee valtavirtaa – kuten monen tuotteen kohdalla jo onkin – tuotteet pystytään kuljettamaan yhtä tehokkaasti kuin ns. tavalliset tuotteet.

      Laatu: Bulkkituotteet ovat luonnollisesti halvempia, joten eri tuotteita vertailtaessa kannattaa kiinnittää huomiota myös tuotteen laatuun.

      Kauppojen kate: Kaupat myyvät usein tiettyjä tuotteita, kuten ei-reilua kahvia, ns. sisäänheittotuotteena, eli käytännössä erittäin pienellä katteella tai jopa tappiolla houkutellakseen asiakkaita kauppaansa. Tällöin hintaero Reilun kaupan vaihtoehtoon voi kasvaa. Tilanne olisi eri, jos kauppiaat käyttäisivät myös Reilun kaupan tuotteita sisäänheittotuotteina. Reilun kaupan tuotteiden valtavirtaistuminen ja valikoiman laajeneminen helpottavat hintavertailua.

      Lisenssimaksu: Lisenssisopimuksen tehneet yritykset maksavat Reilu kauppa ry:lle lisenssimaksua sertifiointimerkin käytöstä. Maksu on kuitenkin pieni. Esimerkiksi Reilun kaupan kahvista maksetaan lisenssimaksua noin 20 senttiä kilolta.

      Sertifiointimaksu: Sertifiointimaksun suuruus riippuu organisaation koosta. Sertifiointimaksun maksavat sekä tuottajat että yritykset, jotka prosessoivat tuotetta. Esimerkiksi 300 jäsenen pientuottajien organisaatiossa viljelijä maksaa sertifioinnista ensimmäisenä vuonna 13 euroa ja tulevina vuosina 8,70 euroa/vuosi.

  • Paljonko viljelijä yleensä saa kaupassa myydyn tuotteen hinnasta, esimerkiksi kahvipaketin hinnasta?

    • Sen, mitä tuottaja saa tuotteen loppuhinnasta, pystyy laskemaan Fairtrade Internationalin verkkosivuilta löytyvien tietojen perusteella. Fairtrade Internationalin verkkosivuilta löytyy tiedot Reilun kaupan takuuhinnan – jos sellainen on tuotteelle asetettu – ja Reilun kaupan lisän suuruudesta.

      Reilun kaupan kahvin ostajien tulee maksaa pestystä Arabica-kahvipavusta perheviljelijöiden yhteisöille vähintään Reilun kaupan takuuhintaa eli 1,40 Yhdysvaltain dollaria naulalta (n. 454 g) ja pesemättömästä Arabica-pavusta 1,35 dollaria. Reilun kaupan luomukahvista maksetaan ylimääräinen 30 sentin korvaus. Takuuhinnan lisäksi Reilun kaupan tuottajayhteisöt saavat erillistä Reilun kaupan lisää 20 senttiä naulalta. Tämä lisä käytetään yhteisöjen elinoloja tai toimeentulomahdollisuuksia parantaviin hankkeisiin. Täytyy tosin muistaa, että mitä laadukkaampi kahvi, sen enemmän siitä tietysti maksetaan eli nämä ovat vain minimihintoja.

      Esimerkiksi pestystä Arabica-kahvista (ei luomu) tuottajat saavat siis valuuttakurssista riippuen vähintään noin 2,21 euroa kilolta Reilun kaupan takuuhintaa ja noin 0,32 euroa Reilun kaupan lisää. Yhteensä tuottajat saavat siis vähintään 2,53 euroa kilosta kahvipapuja. Puolen kilon pakettiin paahdettua kahvia tarvitaan 580 grammaa kahvipapuja, sillä kahvin paahtohävikki on noin 14 %. Jos Reilun kaupan kahvipaketti maksaa kaupassa esimerkiksi 4,85 euroa, jää tuotannon alkupäähän noin 30 prosenttia kahvin myyntihinnasta. Eli yhteen kahvipaketilliseen tarvittavasta 580 grammasta kahvipapuja viljelijäperhe saa 1,47 euroa.

      Valtaosa Suomessa myytävistä Reilun kaupan banaaneista tulee Perusta. Siellä Reilun kaupan banaanien takuuhinta 18,14 kilon luomubanaanilaatikosta on 8,90 dollaria. Sen lisäksi banaanilaatikosta maksetaan viljelijäosuuskunnalle 1 dollari Reilun kaupan lisää. Nämä hinnat ovat olleet voimassa vuoden 2018 alusta. Tuotannon alkupäähän jää noin 0,49 dollaria kilolta ja siihen lisätään vielä dollari Reilun kaupan lisää laatikolta. Suomessa Reilun kaupan banaanin kilohinta on noin 2 euroa eli tuotteen loppuhinnasta noin 22 prosenttia menee banaaninviljelijöille.

  • Mitä tarkoitetaan tuotteen jäljitettävyydellä ja massabalanssilla?

    • Useimmat Reilun kaupan tuotteet ovat jäljitettäviä. Esimerkiksi banaanitertussa tai kukkakimpussa on merkintä (FLO-ID -numero), josta näkee, miltä tilalta banaanit tai kukat ovat tulleet. Myös kahvi on jäljitettävissä, mutta useimmissa kahvipaketeissa on kahvia niin monesta kahviosuuskunnasta ja jopa niin monesta maasta, että kaikkia alkuperätietoja ei yleensä merkitä paketin kylkeen.

      Lisäksi Reilun kaupan tuotteissa on sellaisia, joiden alkuperä ei ole kaikissa tapauksissa jäljitettävissä. Niiden valmistuksessa on käytetty niin sanottua massabalanssin periaatetta. Mehut, kaakao, sokeri ja tee ovat massabalanssituotteita.

      Reilun kaupan toiminnan lähtökohtana on, että viljelijät hyötyvät mahdollisimman paljon – tämä ajatus on myös massabalanssin taustalla.

      Esimerkki: kaakao

      Kaakaon pienviljelijät muodostavat osuuskuntia, jotka harvoin omistavat omaa makeistehdasta, joten he myyvät kaakaomassan ja kaakaovoin tuotantolaitoksille, joissa Reilun kaupan kaakao sekoittuu tavalliseen kaakaoon.

      Jos Reilu kauppa edellyttäisi, että saadakseen suklaapatukan pakkaukseen Reilun kaupan sertifiointimerkin, patukan valmistukseen käytettävien kaakaopapujen tulisi olla jäljitettävissä, kaakaon tuotantolaitoksen pitäisi keskeyttää muiden kaakaopapujen käsittely siksi aikaa ja puhdistaa tuotantolinjat, ennen kuin se voisi alkaa valmistaa Reilun kaupan tiloilta tulevista kaakaopavuista valmistettuja tuotteita. Tämä tulisi niin kalliiksi, ettei Reilun kaupan kaakao-osuuskunnilla olisi siihen varaa, eivätkä kuluttajat olisi valmiita maksamaan suklaasta niin korkeaa hintaa.

      Tästä syystä Reilu kauppa hyväksyy massabalanssin eli Reilun kaupan kaakaonviljelijöiden kaakao menee tehtaassa sekaisin tavallisen kaakaon kanssa ja käynnissä olevaan tuotantoon sekoittuu Reilun kaupan kaakaota.

      Olennaista on tarkastaa, kuinka paljon Reilun kaupan kaakaonviljelijät ovat tuottaneet kaakaota, jotta he saavat heille kuuluvat taloudelliset ja sosiaaliset hyödyt. Eli jos viljelijäosuuskunta myy tuotantolaitokselle 1000 kiloa kaakaota, voi tuotantolaitos käyttää Reilun kaupan merkkiä siinä määrässä tuotteita, johon 1000 kiloa riittää, vaikka kyseessä ei olekaan sama kaakao.

      Esimerkki: appelsiinimehu

      Sama koskee appelsiininviljelijöitä. He muodostavat yhdessä osuuskuntia, jotka harvoin omistavat omaa mehutehdasta. Jotta osuuskunta saa valmistettua tuottamistaan appelsiineista mehua, niiden on annettava hedelmät prosessoitavaksi tehtaaseen, jossa valmistetaan myös tavallista appelsiinimehua.

      Jos Reilu kauppa edellyttäisi, että jokaisen Reilun kaupan appelsiinimehuun käytettävän appelsiinin pitää olla jäljitettävissä, tehtaan pitäisi keskeyttää muiden appelsiinien käsittely siksi aikaa ja puhdistaa tuotantolinjat, ennen kuin se voisi alkaa valmistaa Reilun kaupan tiloilta tulevista appelsiineista valmistettua mehua. Tämä tulisi niin kalliiksi, ettei Reilun kaupan appelsiiniosuuskunnilla olisi siihen varaa, eivätkä kuluttajat olisi valmiita maksamaan mehusta niin korkeaa hintaa.

      Tästä syystä Reilu kauppa hyväksyy massabalanssin eli Reilun kaupan appelsiininviljelijöiden appelsiinit menevät tehtaassa sekaisin tavallisten appelsiinien kanssa ja käynnissä olevaan appelsiinimehutuotantoon sekoittuu Reilun kaupan appelsiineja.

      Olennaista on tarkastaa, kuinka paljon Reilun kaupan appelsiininviljelijät ovat tuottaneet appelsiineja mehun valmistusta varten ja kuinka paljon niistä on saatu mehua. Vain tätä vastaava määrä tehtaan tuottamasta mehusta voidaan myydä Reilun kaupan merkillä.

      Viljelijän näkökulmasta olennaista on, että hän saa juuri ne edut, mitä hänelle kuuluu eli saa myymästään sadosta vähintään Reilun kaupan takuuhintaa ja sen päälle maksettavaa Reilun kaupan lisää yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin.

      Kuluttajan näkökulmasta olennaista on, että kaikesta hänen ostamastaan Reilun kaupan merkillä varustetusta appelsiinimehusta menee Reilun kaupan appelsiinien viljelijöille taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä, vaikka juuri heidän viljelemänsä appelsiinit eivät olisi päätyneet siihen kuluttajan ostamaan tölkkiin.

  • Mitä eroa on Reilun kaupan ympäristökriteerien mukaisella maanviljelyllä ja luomuviljelyllä?

    • Luomu tarkoittaa viljelijöille kaikkien tehdaslannoitteiden ja kemikaalien kieltoa.

      Monella Reilun kaupan tuotteella on luomusertifiointi. Reilun kaupan luomutuotteista maksetaan viljelijöille korkeampaa takuuhintaa kuin tavallisista Reilun kaupan tuotteista. Luomun ja Reilun kaupan yhdistäminen on viljelijöille usein hyödyllistä, sillä samat kuluttajat haluavat suosia sekä luomua että Reilun kaupan tuotteita.

      Aina luomuviljely ei ole Reilun kaupan tuotteiden viljelijöille kannattavaa tai mahdollista. Luomusertifioinnin esteenä voi olla esimerkiksi se, että useassa viljelymaassa ilmasto ei ole suotuisa luomuviljelylle ja siksi luomuviljely tulee hyvin hankalaksi ja kalliiksi.

      Reilun kaupan kriteerien mukainen viljely on ympäristöystävällistä ilman erillistä luomusertifiointiakin. Reilulla kaupalla on tiukat ympäristökriteerit. Monet kemikaalit on täysin kiellettyjä ja monien kemikaalien suhteen on tarkkoja rajoituksia. Kemikaalien säilyttämiselle on tarkat ohjeistukset ja kemikaaleja käsittelevien ihmisten pitää saada koulutusta, jotta he osaavat suojata itsensä ja ymmärtävät, miksi suojaaminen on tärkeää. Reilu kauppa valvoo, että esimerkiksi kukkatiloilla ruiskuttajilla on kunnon varusteet eikä ruiskutettavassa tilassa saa samaan aikaan olla ketään, jolla ei ole varusteita.

      Lisäksi Reilun kaupan järjestelmässä mukana olevien viljelijöiden tulee noudattaa mm. kasteluveden tehokkaaseen käyttöön, jätteiden käsittelyyn ja energiankulutukseen liittyviä ohjeita.

      Geenimuunneltujen siementen ja taimien käyttäminen on Reilun kaupan tiloilla kiellettyä.

  • Miksi Reilun kaupan järjestelmässä on mukana myös monikansallisia yrityksiä?

    • Mitä enemmän Reilun kaupan tuotteita myydään, sitä suurempia ovat Reilun kaupan hyödyt kehitysmaiden viljelijöille ja suurtilojen työntekijöille. Siksi yritysten poissulkeminen koon perusteella ei olisi Reilusta kaupasta hyötyvien viljelijöiden ja työntekijöiden edun mukaista.

      Reilu kauppa ei sertifioi yrityksiä, vaan yksittäisiä tuotteita. Niin suuret kuin pienetkin yritykset saavat käyttää Reilun kaupan merkkiä vain silloin, kun ne viestivät valikoimissaan olevista Reilun kaupan tuotteista. Merkin asianmukaista käyttöä myös valvotaan, ja kaikki materiaalit, joissa merkki esiintyy, tulee hyväksyttää etukäteen.

      Yksittäinen kuluttaja voi toki valita myös Reilun kaupan tuotteensa juuri niiltä yrityksiltä, joiden tuotteita hän haluaa ostaa. Reilu kauppa ry ei tue yritysten boikotointia esimerkiksi koon perusteella, sillä on tärkeää, että aivan kaikkien yritysten valikoimissa olevat tuotteet on valmistettu asiallisissa oloissa. Myös useimmat yritysten eettisyyttä vahtivat kansalaisjärjestöt ovat samalla linjalla.

  • Kilpaileeko Reilu kauppa kotimaisen maataloustuotannon kanssa? Miksi Reilu kauppa ei sertifioi suomalaista maataloutta?

    • Reilun kaupan merkillä myydään lähinnä kahvin, banaanin, kaakaon, teen ja puuvillan kaltaisia tuotteita ja raaka-aineita, jotka eivät kasva Suomen ilmastossa. Siksi Reilu kauppa ei kilpaile kotimaisen tuotannon kanssa, ja käytännössä tyypilliset Reilun kaupan tuotteiden kuluttajat valitsevat mielellään myös lähellä kasvatettuja kotimaisia tuotteita.

      Päällekkäistä tuotantoa on vain muutamassa tuoteryhmässä kuten leikkoruusuissa ja hunajassa. Näiden kohdalla kotimainen tuotanto ei kata kulutusta ja osa tuotteista tuodaan joka tapauksessa ulkomailta. Tässäkin tapauksessa Reilu kauppa tarjoaa vaihtoehdon sellaisille kehitysmaatuotteille, jotka on tuotettu ihmisten tai ympäristön kannalta epäasiallisissa oloissa.

      Reilu kauppa ei sertifioi kotimaisia maataloustuotteita, sillä järjestelmä on saanut alkunsa kehitysmaiden viljelijöiden aloitteesta. Siksi tuotannolle säädetyt vaatimukset on räätälöity ratkomaan kehitysmaiden viljelijöille tyypillisiä haasteita. Kehitysmaissa paikallinen lainsäädäntö on usein heikkoa tai sitä ei noudateta, ja siksi sertifiointia voidaan tarvita moniin sellaisiin asioihin, jotka ovat Suomessa itsestäänselvyyksiä. Suomessa ei tarvitse valvoa esimerkiksi sitä, tekevätkö maatilatilan lapset niin paljon maatöitä, etteivät he pysty käymään koulua.

      Myös kotimaisilla tuottajilla voi olla vakavia vaikeuksia, joista jotkut voivat olla samoja kuin kehitysmaissa. Suomessakin on keskusteltu paljon esimerkiksi kotimaisten viljelijöiden toimeentulosta. On selvää, että jokaisella on oikeus tulla omalla työllään toimeen myös täällä.