Kysymyksiä ja vastauksia
Mitä Reilu kauppa tarkoittaa?
Onko muu kaupankäynti sitten epäreilua?
Ovatko Reilun kaupan tuotteet kalliimpia kuin muut tuotteet?
Paljonko viljelijä yleensä saa kaupassa myydyn tuotteen hinnasta, esimerkiksi kahvipaketin hinnasta?
Meneekö Reilun kaupan järjestelmän takaama lisätulo varmasti perille viljelijöille, ja kuka sitä valvoo?
Mistä tuotteita voi ostaa?
Mitä Reilun kaupan tuotteita on olemassa?
Miten Reilun kaupan merkki eroaa muista eettisistä sertifikaateista?
Maksavatko viljelijät Reilun kaupan merkin käytöstä, ja jos maksavat, niin kuinka paljon?
Miten maitotuotteessa, esimerkiksi jogurttissa, voi olla Reilun kaupan sertifiointimerkki?
Onko Reilun kaupan vaatteita olemassa?
Mikä on Repu ja miten se eroaa Reilusta kaupasta?
Työpaikkamme haluaa ruveta käyttämään Reilun kaupan tuotteita. Mistä saamme lisätietoa?
Kuuluuko Reilun kaupan periaatteisiin suosia mahdollisimman pitkälle kehitysmaissa jalostettuja tuotteita?
Mistä kaikkialta Suomeen tulee Reilun kaupan tuotteita?
Miksi Reilun kaupan järjestelmässä on mukana myös monikansallisia yrityksiä?
Kannattaako valita kotimainen vai Reilun kaupan tuote?
Onko Reilu kauppa markkinointikikka?
Mitä Reilu kauppa tarkoittaa?
Reilun kaupan merkkijärjestelmä on luotu parantamaan kehitysmaiden pienviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden asemaa kansainvälisessä kaupankäynnissä. Tuotteiden tuotannossa noudatetaan seuraavia periaatteita:
– Kehitysmaiden pienviljelijät saavat tuotteestaan vähintään Reilun kaupan takuuhintaa. Se kattaa kestävän tuotannon kustannukset.
– Suurtilojen työntekijät saavat vähintään lakien mukaista ja asteittain nousevaa palkkaa, asialliset työolot ja oikeuden liittyä ammattiyhdistyksiin.
– Osa Reilun kaupan lisätuloista käytetään yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin.
– Lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty.
– Tuotannossa noudatetaan tiukkoja ympäristömääräyksiä.
Reilun kaupan ansiosta kehitysmaiden pienviljelijät ja suurtilojen työntekijät voivat parantaa työ- ja elinolojaan sekä ympäristön hyvinvointia. Kuluttajille Reilun kaupan merkki tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa positiivisesti kehitysmaissa asuvien ihmisten elämään.
Onko muu kaupankäynti sitten epäreilua?
Muu kehitysmaissa tuotetuilla tuotteilla käyty kaupankäynti on usein epäreilua. Kaupankäynnissä pätevät tiukat kysynnän ja tarjonnan lait, jotka eivät ota huomioon kaupankäynnin heikoimpia osapuolia, kuten kehitysmaiden pienviljelijöitä ja suurtilojen työntekijöitä. Miljoonat viljelijät ja työntekijät, jotka tuottavat meidän kuluttamiamme tuotteita (esim. kahvia, teetä ja hedelmiä), elävät köyhyydessä ja tekevät työtä erittäin puutteellisissa oloissa. Usein viljelijät joutuvat myymään tuotteensa niin alhaisella korvauksella, että he eivät pysty kattamaan edes kaikkia tuotantokustannuksiaan, saatikka turvaamaan perheelleen kohtuullista elintasoa. Yksittäisen viljelijän mahdollisuudet hintaneuvotteluissa ovat usein olemattomat.
Reilun kaupan järjestelmän tarkoituksena on parantaa kehitysmaiden tuottajien mahdollisuuksia pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Järjestelmä myös varmistaa, että tuottajille maksetaan tuotteista oikeudenmukainen korvaus.
Reilun kaupan merkki ei tarjoa vastausta kaikkiin kauppaan liittyviin ongelmiin, mutta se tukee konkreettisesti viljelijöitä ja työntekijöitä, jotka ovat järjestelmässä mukana. Reilun kaupan hyötyjien määrä on yli miljoona perhetuottajaa ja suurtilan työntekijää. Kun otetaan huomioon myös viljelijöiden ja työntekijöiden perheet hyöyjä on moninkertaisesti.
Ovatko Reilun kaupan tuotteet kalliimpia kuin muut tuotteet?
Reilun kaupan tuotteista maksetaan tuottajalle vähintään Reilun kaupan takuuhintaa, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Reilun kaupan takuuhinta saattaa olla tuotteesta ja ajankohdasta riippuen huomattavasti maailmanmarkkinahintaa korkeampi.
Lisäksi maksetaan erillistä Reilun kaupan lisää, joka on tarkoitettu käytettäväksi yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, esimerkiksi koulutarvikkeisiin, yhteisiin maatalouskoneisiin tai terveydenhuoltoon. Kehitysmaiden tuottajien saama lisäkorvaus nostaa tuotteen hintaa hieman, mutta ei paljon.
Läheskään aina Reilun kaupan tuotteet eivät ole muita tuotteita kalliimpia. On hyvä myös muistaa, että esimerkiksi kahvin osalta Reilun kaupan vaihtoehdon valitseminen tulee kuppia kohden vain joitakin senttejä kalliimmaksi kuin niin sanottu tavallinen kahvi.
Viime aikoina Reilun kaupan banaanien ja niin sanottujen tavallisten banaanien hinnat ovat olleet Suomessa suhteellisen lähellä toisiaan, ja Reilun kaupan banaanien markkinaosuus on noussut noin 17 prosenttiin. Jokainen suomalainen syö banaania keskimäärin 10,6 kiloa vuodessa, ja siten 30 sentin keskimääräinen hintaero kasvattaa Reilun kaupan banaaneja ostavan kuluttajan ruokalaskua noin 3,2 eurolla vuodessa.
Tuotteiden hintaan vaikuttaa moni muukin asia kuin tuottajien saama korvaus. Muita tuotteen hintaan vaikuttavia asioita ovat:
- Kuljetuskustannukset: Jos tuotetta tuodaan huonojen yhteyksien takaa vain pieniä määriä, kuljetuksen yksikkökohtaiset kustannukset ovat suuremmat. Kun Reilun kaupan tuotteista tulee valtavirtaa - niin kuin monen tuotteen kohdalla jo onkin - tuotteet pystytään kuljettamaan yhtä tehokkaasti kuin ns. tavalliset tuotteet. Tämä näkyy niiden hinnassa.
- Laatu: Bulkkituotteet ovat luonnollisesti halvempia, joten eri tuotteita vertailtaessa kannattaa kiinnittää huomiota myös tuotteen laatuun.
- Kauppojen kate: Kaupat myyvät usein tiettyjä tuotteita, kuten kahvia, tappiolla houkutellakseen asiakkaita kauppaansa. Tällöin hintaero Reilun kaupan vaihtoehtoon voi kasvaa. Kuluttajana voit kuitenkin ehdottaa kauppiaallesi myös Reilun kaupan tuotteen käyttämistä sisäänheittotuotteena. Liian suurten katteiden asettaminen Reilun kaupan tuotteille on kaupoille vaikeaa, sillä kuluttajat ovat hintatietoisia ja Reilun kaupan tuotteiden valtavirtaistuminen helpottaa hintavertailua. Sama tuote löytyy yleensä monesta kaupasta, ja jos hinta on jossakin kaupassa korkeampi, kuluttaja voi vertailla hintoja ja valita halvemman vaihtoehdon. Tällöin kalliimpi tuote jää myymättä, ja kiertämättömän tuotteen hyllyssä pitäminen on kaupoille tappiollista toimintaa.
Paljonko viljelijä yleensä saa kaupassa myydyn tuotteen hinnasta, esimerkiksi kahvipaketin hinnasta?
Reilun kaupan järjestelmässä kauppasuhteet solmitaan viljelijöiden kanssa mahdollisimman suoraan, ja välikäsien määrää tuotantoketjussa pyritään vähentämään. Tämä kasvattaa osuutta, jonka viljelijä saa tuotteen loppuhinnasta.
Viljelijä saa normaalikaupankäynnissä tuotteen loppuhinnasta vain murto-osan. Kansainvälinen kahvijärjestö ICO on esimerkiksi arvioinut, että normaalisti kahvinviljelijät saavat 8 - 15 prosentin osuuden kahvin loppuhinnasta. Reilun kaupan kahvin viljelijän korvaus on Suomessa yleensä 20 - 35 prosenttia tuotteen loppuhinnasta.
Reilun kaupan kahvin ostajien tulee maksaa pestystä Arabica-kahvipavusta perheviljelijöiden yhteisöille vähintään Reilun kaupan takuuhintaa eli 1,25 Yhdysvaltain dollaria naulalta (n. 454 g) ja pesemättömästä Arabica-pavusta 1,20 dollaria. Reilun kaupan luomukahvista maksetaan ylimääräinen 20 sentin korvaus. Takuuhinnan lisäksi Reilun kaupan tuottajayhteisöt saavat erillistä Reilun kaupan lisää 10 senttiä naulalta. Tämä lisä käytetään yhteisöjen elinoloja tai toimeentulomahdollisuuksia parantaviin hankkeisiin.
Esimerkiksi pestystä Arabica-kahvista, ei luomu viljelijät saavat siis yhteensä 1,35 dollaria naulalta (454 g) eli noin 1,49 dollaria 500 grammasta. Tämä on noin 1,17 euroa valuuttakurssista riippuen. Jos 500 gramman kahvipaketti maksaa kaupassa esimerkiksi 3,95 euroa, jää tuotannon alkupäähän noin 30 prosenttia kahvin myyntihinnasta.
Ecuadorissa, josta tulee valtaosa Suomessa myytävistä Reilun kaupan banaaneista, Reilun kaupan banaanien takuuhinta 18,14 kilon banaanilaatikosta on 8,20 dollaria eli noin 5,70 euroa. Sen lisäksi maksetaan 1 dollaria eli noin 0,70 euroa erillistä Reilun kaupan lisää. Tuotannon alkupäähän jää siis 6,40 euroa 18,14 kilon laatikosta eli noin 0,35 euroa kilolta. Jos Reilun kaupan banaanien on kilohinta esimerkiksi 1,99 euroa, jää tuotannon alkupäähän noin 17,6 prosenttia tuotteen loppuhinnasta. Muut kuin Reilun kaupan viljelijät saavat pahimmillaan banaanilaatikosta korvausta vain muutaman dollarin.
Meneekö Reilun kaupan järjestelmän takaama lisätulo varmasti perille viljelijöille, ja kuka sitä valvoo?
Reilun kaupan kriteerien valvonnasta vastaa FLO-CERT-yhtiö, jolla on tarkastustehtävissä eri puolilla maailmaa yli 100 henkeä. Kaikki tuottajat ja tuotantoketjuun osallistuvat valmistajat tarkastetaan säännöllisesti. Tuotantotapojen lisäksi seurataan Reilun kaupan takuuhinnan ja Reilun kaupan lisien maksua sekä lisien käyttöä. Valvojia kierrätetään siten, ettei sama valvoja tarkasta jatkuvasti samoja tuottajia.
Reilun kaupan valvonnalle, josta vastaa FLO-CERT, on myönnetty ISO 65 -standardi. Se on kansainvälinen takuu siitä, että valvonta on puolueetonta ja läpinäkyvää ja että kriteerien luominen ja niiden valvominen ovat eri tahojen käsissä. ISO 65 on laatustandardi, jota valvoo maailman johtava standardoimisjärjestö ISO. Reilu kauppa on ainoa sosiaalinen sertifiointijärjestelmä, jolle on myönnetty ISO 65 -standardi.
Valvontavierailu
Valvonta perustuu valvontavierailuihin tiloilla ja yrityksissä, haastatteluihin ja kirjalliseen dokumentaatioon.
Valvontavierailulla tarkastetaan muun muassa osuuskunnan pöytäkirjat, tilit, toimintakertomukset ja toimintasuunnitelmat. Tarkastajat valvovat myös, että plantaaseilla ja tehtailla työnantajien ja työntekijöiden yhteistyöelin tekee kehityssuunnitelman, noudattaa sitä ja päättää Reilun kaupan lisän käytöstä demokraattisesti.
Reilun kaupan lisien käyttöä FLO-CERTin tarkastaja valvoo seuraavasti:
- Lisien käytöstä vastaavaan työryhmän jäseniä haastatellaan. Työryhmän työsuunnitelma ja raportit lisien käytöstä käydään läpi.
- Lisillä toteutettujen hankkeiden tarjouspyyntöjä, saatuja tarjouksia, kuitteja ja Reilun kaupan lisille perustetun pankkitilin tiliotetta verrataan toisiinsa.
- Tarkastaja arvioi myös tarjouksien ja ostettujen materiaalien hintojen oikeellisuuden. Hän tuntee paikallisen hintatason ja osaa siis arvioida, paljonko esimerkiksi rakennuksiin käytetyn sementin, peltikaton tai rakennusmiehen työn tulisi maksaa.
- Toteutettuja hankkeita tarkastetaan vierailemalla satunnaisesti valittujen hankkeiden toteutuspaikalla (esim. rakennukset, joita hankkeilla on rakennettu).
- Tulevien hankkeiden osalta valvoja vertailee työsuunnitelmaa ja sille laadittua budjettia, tarkastaa tarjouspyynnöt ja tarjoukset sekä vierailee työmaalla, jos jotain jo rakennetaan. Valvoja haastattelee myös työntekijöitä tarkistaakseen, että heitä on konsultoitu.
- Reilun kaupan lisien maksamista valvotaan seuraamalla lisille perustetun pankkitilin rahaliikennettä tiliotteista. Nostoja verrataan kuitteihin ja budjettiin. Jos tili on paikallisessa valuutassa, myös käytettyjen valuuttakurssien oikeellisuus tarkastetaan. Lisien käytöstä päättävän työryhmän jäseniä haastatellaan, jotta tiedetään, tietävätkö työryhmän jäsenet taloustilanteen.
Jäljitettävyys
Reilun kaupan tuotteiden ja raaka-aineiden matkaa seurataan koko tuotantoketjun osalta. Tarkastuksia tehdään sekä viljelijöiden tiloilla että kauppaa käyvissä yrityksissä, esimerkiksi kahvipaahtimoissa.
Reilun kaupan tuotteilta edellytetään fyysistä jäljitettävyyttä. Esimerkiksi tuotekoodin perusteella kunkin yksittäisen tuotteen matka pystytään jäljittämään tuottajalta kuluttajavalmiiseen pakkaukseen. Sertifioidut ja ei-sertifioidut tuotteet ja raaka-aineet on pidettävä erillään toisistaan koko tuotantoprosessin ajan.
Sokerissa, kaakaossa, hedelmämehuissa ja teessä erilläpidon ja fyysisen jäljitettävyyden vaatimusta ei toistaiseksi ole. Niiden osalta valvotaan tuotemäärän pysymistä samana läpi tuotantoketjun.
Mitä tapahtuu, jos Reilun kaupan kriteereitä ei noudateta?
Jos tiloilta löytyy valvontakäynnin yhteydessä vähäisiä rikkeitä, valvoja antaa asioiden korjaamiselle takarajan, jonka jälkeen asioiden kuntoon saattaminen tarkistetaan. Yleensä se tehdään uudella valvontakäynnillä.
Jos tiloilta löytyy vakavia rikkomuksia, kuten esimerkiksi kiellettyjen kemikaalien listalla olevien kemikaalien käyttöä, rikkomuksen tehneen tilan tai viljelijäyhteisön sertifiointi jäädytetään. Tämän jälkeen tuottajalla ei ole oikeutta solmia uusia kauppasuhteita Reilun kaupan tuotteiden myymiseksi. Jos rikkomuksia ei korjata valvojan antamaan takarajaan mennessä, menettää tuottaja kokonaan oikeuden myydä Reilun kaupan tuotteita.
Koska Reilun kaupan tuotannolle säädetyt kriteerit ovat tiukat ja yksityiskohtaiset, tiloilta löytyy usein pieniä asioita, joiden korjaamisen valvoja tarkistaa uudella valvontakäynniltä. Vakavat, sertifioinnin jäädyttämiseen johtavat rikkeet ovat harvinaisempia.
Lue lisää Reilun kaupan valvonnasta FLO-CERTin internetsivuilta.
Mistä tuotteita voi ostaa?
Reilun kaupan tuotteita voi ostaa lähes jokaisesta ruokakaupasta ja monista erikoiskaupoista. Jos lähikaupassasi ei myydä Reilun kaupan tuotteita, niiden perään kannattaa kysellä myyjiltä ja kauppiaalta. Kaupat haluavat palvella asiakkaitaan hyvin, ja ottavat yleensä valikoimiin niitä tuotteita, joille tietävät olevan menekkiä.
Reilun kaupan tuotteita myyvät myös maailmankaupat, luontaistuotekaupat ja erilaiset herkkupuodit. Monissa kahviloissa voi nykyään jo ostaa Reilun kaupan kahvia tai teetä. Myös Reilun kaupan viinejä saa useista ravintoloista.
Mitä Reilun kaupan tuotteita on olemassa?
Suomessa Reilun kaupan merkillä varustettuja tuotteita on myynnissä jo 1 500: kahvia, teetä, kaakaota, suklaata, sokeria, hunajaa, riisiä, banaaneja, appelsiineja, ananaksia, avokadoja, mehuja, leikkokukkia, mausteita, viinejä, urheilupalloja, Reilun kaupan puuvillasta valmistettuja vaatteita, kodintekstiilejä ja kasseja... Suomessa on esimerkiksi myynnissä jo yli 230 erilaista Reilun kaupan kahvia, 140 teetä ja 100 suklaapatukkaa tai -levyä.
Lisäksi myynnissä on paljon erilaisia Reilun kaupan yhdistelmätuotteita eli tuotteita, joissa on käytetty Reilun kaupan raaka-aineita: esimerkiksi keksejä, hilloja, mysliä, jäätelöä, jogurtteja ja myslipatukoita.
Reilun kaupan kriteerit on lisäksi hyväksytty useille muillekin tuotteille, ja esimerkiksi Isossa-Britanniassa on myynnissä jo monia tuhansia Reilun kaupan tuotteita.
Miten Reilun kaupan sertifiointimerkki eroaa muista eettisistä sertifikaateista?
Suomessa on myyty Reilu kauppa -sertifioituja tuotteita vuodesta 1999 alkaen. Sitä ennen Suomessa on käyty samantyyppisillä periaatteilla reilua kauppaa maailmankauppojen (entisten kehitysmaakauppojen) toimesta 1960-luvun lopulta alkaen. Kansainvälisesti Reilun kaupan tuotteita on myyty 20 vuotta. Muita sertifiointimerkkejä ja -järjestelmiä, jotka esiintyvät Suomessa, ovat mm. Rainforest Alliance certified -sammakkomerkki, Utz ja ns. 4C:n koodisto.
Rainforest Alliance on yhdysvaltalaisen organisaation sertifikaatti, jossa on kriteerit banaaneille, kahville, teelle, sitruksille, kaakaolle ja kukille. Pääosa sertifioidusta tuotannosta on plantaasituotantoa. Merkkiin ei liity takuuhintaa tuottajalle tai sosiaalista lisää vaan tuottaja ja ostaja neuvottelevat hinnat keskenään. Lisätietoja merkistä www.rainforest-alliance.org
Utz (entinen Utz Kapeh) merkintä on kahviin keskittynyt sertifiointimerkki, jonka myöntää hollantilainen Utz-säätiö. Suomessa Utz-merkintä on muutamassa Suomessa myynnissä olevassa kahvissa. Pääosa sertifioidusta tuotannosta on plantaasituotantoa. Merkkiin ei liity takuuhintaa tuottajalle, vaan tuottaja ja ostaja neuvottelevat hinnat keskenään. Tuottajat saavat ns. Utz-lisää, jonka on yleensä 1 - 9 US-senttiä paunalta (Lähde: Consumers International 2005). Lisätietoja merkistä www.utzkapeh.org
Kahviyritysten eettinen Common Code for the Coffee Community (CCCC) on alan ei-sitova ohjeisto, eikä tuotteita ole merkitty millään sertifiointimerkillä.
Merkittävin ero Reilun kaupan merkin ja muiden eettisten merkkien välillä on se, että Reilun kaupan merkkiin liittyy tuottajalle maksettava takuuhinta ja sosiaalisiin ja tuotantoa kehittäviin hankkeisiin tarkoitettu erillinen Reilun kaupan lisä. Takuuhinta on hinta, jonka ostaja maksaa viljelijälle vähintään. Jos tuotteen maailmanmarkkinahinta on takuuhintaa korkeampi, seurataan tätä korkeampaa hintaa.
Reilun kaupan järjestämä on ainutlaatuinen myös siten, että suurin osa Reilun kaupan järjestelmään kuuluvista tuottajista on perhetuottajia. Järjestelmä on luotu tukemaan kehitysmaiden pienviljelijöiden yrittäjyyttä ja helpottamaan sitä, että pienviljelijät pääsevät itsenäisinä toimijoina mukaan kansainväliseen kaupankäyntiin. Lue eettisten merkkien vertailusta lisätietoa ja siitä, mikä kaikki tekee Reilusta kaupasta ainutlaatuisen sertifiointijärjestelmän.
Maksavatko tuottajat Reilun kaupan sertifikaatin käytöstä ja jos maksavat, niin kuinka paljon?
Reilun kaupan sertifioinnista ja valvonnasta vastaa yritys nimeltä FLO-CERT. Sertifiointi ja valvonta maksaa tuottajayhteisöille, ja hinta määräytyy organisaation koon mukaan. Valvontakäynti pienessä organisaatiossa kestää vähemmän aikaa kuin suuressa.
Käy sertifiointi- ja valvontayritys FLO-CERTin sivuilla katsomassa, paljonko eri kokoisten tuottajaorganisaatioiden sertfiointi maksaa. Vähävaraiset tuottajaryhmät voivat anoa Reilun kaupan kansainväliseltä yhteistyöjärjestö FLO:lta avustusta sertifiointikuluihin.
Miten maitotuotteessa, esimerkiksi jogurttissa, voi olla Reilun kaupan sertifiointimerkki?
Osa Reilun kaupan tuotteista on niin sanottuja yhdistelmätuotteita, eli tuotteita, joihin käytettävistä raaka-aineista kaikki eivät ole Reilun kaupan tuotteita. Reilun kaupan järjestelmän piirissä on erilaisia yhdistelmätuotteita, joihin pätee jompikumpi seuraavista säännöistä:
1) Yhdistelmätuotteen raaka-aineiden kuivapainosta vähintään 50 prosenttia tulee olla Reilun kaupan raaka-aineita.
2) Yhdistelmätuotteen raaka-aineiden kuivapainosta ainakin yhden tuotteen kannalta merkittävän raaka-aineen on oltava Reilun kaupan raaka-aine ja sitä tulee olla vähintään 20 prosenttia.
Reilun kaupan kriteerien mukaan tuotteiden raaka-ainepainossa huomioidaan vain siis kuiva-aineet, joiden painosta tietty osa tulee olla Reilun kaupan raaka-aineita. Nesteet, kuten maito ja vesi, jätetään laskematta kokonaiskuivapainoon. Prosentuaaliset merkinnät ovat näkyvissä, koska kuluttajille halutaan kertoa Reilun kaupan raaka-aineiden osuus kokonaiskuivapainosta. Yhdistelmätuotteiden raaka-aineista kaikkien niiden, joista on olemassa Reilun kaupan vaihtoehto, on oltava Reilun kaupan raaka-aineita.
Reilun kaupan järjestelmässä pidetään tärkeänä sitä, että kehitysmaissa asuvien viljelijöiden tuottamia raaka-aineita (esim. kaakaota, kahvia, sokeria, mausteita ja hedelmiä) voidaan yhdistää paikallisesti Euroopassa tuotettuihin raaka-aineisiin. Näitä niin sanottuja yhdistelmätuotteita on Reilun kaupan järjestelmässä mukana jäätelön lisäksi muitakin, esimerkiksi keksit, hillot ja jogurtit. Yhdistelmätuotteet ovat yksi keino, jolla pystytään laajentamaan kehitysmaiden tuottajien mahdollisuuksia myydä enemmän tuotteitaan Reilun kaupan markkinoille.
Esimerkiksi joguttiin voi käyttää Reilun kaupan tiloilta tulevia hedelmiä ja sokeria. Kun näiden raaka-aineiden määrät täyttävät Reilun kaupan järjestelmän vaatimukset, voi jogurtti saada Reilun kaupan merkin.Tuotteessa muut käytettävät ainesosat, kuten maito olisi hankala kuljettaa pitkän matkan päästä, eikä se olisi tuotteiden säilyvyydenkään kannalta järkevää. Niinpä esimerkiksi Suomessa myytävissä jogurteissa käytettävä maito on suomalaista.
Onko Reilun kaupan vaatteita olemassa?
Reilun kaupan puuvillasta valmistettuja vaatteita on voinut ostaa Suomessa kesästä 2006 lähtien. Reilun kaupan puuvilla -merkkiä saa siis käyttää tekstiileissä, jotka on tehty Reilun kaupan periaatteiden mukaisesti viljellystä puuvillasta. On tärkeää huomata, että Reilun kaupan järjestelmässä tekstiilien osalta on sertifioitua vain puuvillan tuotanto, ei koko tuotantoketju. Siksiemme puhu Reilun kaupan vaatteista.
Ostaessasi Reilun kaupan puuvillasta valmistettuja vaatteita voit suhtautua luottavaisesti siihen, että puuvillanviljelijät ovat saaneet työstään oikeudenmukaisen korvauksen ja Reilun kaupan lisän kautta koko yhteisö mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen. Reilun kaupan puuvillasta valmistettuja vaatteita alkoi tulla Suomessa myyntiin vuonna 2006, ja nyt valikoima on laajentunut myös kodintekstiileihin ja pumpulituotteisiin. Lisäksi maailmankaupat tuovat maahan vaatteita, jotka on tehty valmiiksi vaatteiksi kehitysmaissa IFAT:iin kuuluvissa tuottajajärjestöissä. Vatteet on valmistettu Reilun kaupan periaatteita noudattaen, kuten kaikki muutkin maailmankauppojen tuotteet.
Mikä on Repu ja miten se eroaa Reilusta kaupasta?
Repu, eli Reilun kaupan puolesta ry on vapaaehtoisten oma järjestö, jonka tarkoituksena on edistää reilua ja ekologisesti kestävää maailmankauppaa. Repun toiminnan ytimessä ovat jo yli kymmeneltä paikkakunnalta löytyvät paikallisryhmät. Monipuoliseen kansalaistoimintaan kuuluvat mm. opintopiirit, maistatukset sekä erilaiset tempaukset, ja onpa Repun nimissä järjestetty niin konsertteja, valokuvanäyttelyitä kuin seminaarejakin. Repu järjestää jäsenilleen ja muille Reilusta kaupasta kiinnostuneille myös valtakunnallisia koulutuksia ja yhteistyötapaamisia.
Reilun kaupan edistämisyhdistys puolestaan on 30 järjestön muodostama yhdistys, jonka tehtävänä on tiedottaa Reilun kaupan merkkijärjestelmästä sekä valvoa Reilun kaupan merkin käyttöä Suomessa. Yhdistys ei ole kaupallinen toimija. Reilun kaupan edistämisyhdistys ja Repu tekevät läheistä yhteistyötä.
Työpaikkamme haluaa ruveta käyttämään Reilun kaupan tuotteita. Mistä saamme lisätietoa?
Reilun kaupan tuotteita on saatavilla tavallisista ruokakaupoista ja tukuista ympäri maan. Tavallisimpiin valikoimiin kuuluvat esimerkiksi Reilun kaupan kahvit, teet, kaakaot, sokerit, ja hunaja. Kannattaa kokeilla myös Reilun kaupan viinejä, jäätelöä, keksejä ja mysliä sekä muita Reilun kaupan tuotteita.
Reilun kaupan tuotteita voi tiedustella myös suoraan maahantuojilta. Reilun kaupan kahvia on saatavilla myös tavallisimpiin kahviautomaatteihin. Joihinkin automaatteihin saa myös Reilun kaupan kaakaota ja teetä.
Lisätietoja Reilun kaupan edistämisestä työpaikoilla. Sivustolta löytyy linkit myös tukkuvalikoimiin ja kahviautomaattivalikoimiin.
Kuuluuko Reilun kaupan periaatteisiin suosia mahdollisimman pitkälle kehitysmaissa jalostettuja tuotteita?
Reilun kaupan järjestelmästä löytyy sekä jalostamattomia että pitkälle jalostettuja tuotteita. Suomessa myydään kehitysmaissa jalostetuista tai pakatuista tuotteista esimerkiksi jalkapalloja, pikakahvia, teetä, riisiä, mehua, sokeria ja kukkia.
Banaanintuottajat El Guabo -osuuskunnassa ovat kehittäneet jalostusta niin, että he tekevät banaanipyreetä niistä banaaneista, jotka eivät käy vientiin. Pyreestä tehdään mehua, soseita, lastenruokia ja sitä käytetään jäätelössä. Reilun kaupan järjestelmään hyväksytyt viljelijät ovat myös laajentaneet rooliaan tuotantoketjussa, esimerkiksi yksi Reilun kaupan hedelmiä Suomeen tuovista yrityksistä on osittain viljelijöiden omistama.
Reilun kaupan järjestelmän yksi perusperiaatteista on, että tuottajille annetaan mahdollisuus kehittää tuotantoaan muun muassa Reilun kaupan lisän avulla. Vaikka suuri osa esimerkiksi kahvista paahdetaan lähinnä länsimaissa, viljelijöille on suuri ero siinä, prosessoivatko he kahvipapuja ennen paahtamista itse vai myyvätkö he marjat suoraan pensaista.
Pitkälle jalostaminen ei ole valitettavasti kehitysmaiden tuottajille aina kannattavaa, sillä kehitysmaissa jalostettujen tuotteiden tullit ovat jalostamattomia korkeammat. Lisäksi jalostusasteen kehittäminen on yleensä mahdollista tuottajaryhmille vasta, kun he ovat saaneet riittävästi kokemusta vientitoiminnasta ja kasvattaneet omaa pääomaa. Reilun kaupan edistämisyhdistys kannustaa kehitysmaissa tapahtuvaan jalostukseen aina, kun se on tuottajille taloudellisesti järkevää.
Mistä kaikkialta Suomeen tulee Reilun kaupan tuotteita?
Reilun kaupan tuotteita tuotetaan 60 kehitysmaassa. Suomeen Reilun kaupan tuotteita tulee 44 maasta.
Miksi Reilun kaupan järjestelmässä on mukana myös monikansallisia yrityksiä?
Tavoitteemme saada kaikki kauppa reiluksi, ja siksi on tärkeää, että kaiken kokoiset yritykset ottavat valikoimiinsa Reilu kauppa -sertifioituja tuotteita. Mitä enemmän Reilun kaupan tuotteita myydään, sitä suurempia ovat Reilun kaupan hyödyt kehitysmaiden perheviljelijöille ja suurtilojen työntekijöille.
Merkkijärjestelmässä on mukana pieniä, suuria, monikansallisia, täysin kaupallisesti toimivia sekä voittoa tavoittelemattomia yrityksiä. Sertifiointi sopii kaikille yrityksille ja on myös kaupallisesti kannattavaa sekä tuottajille että kauppaa käyville yrityksille.
Emme kuitenkaan tue monopolitilanteita, vaan pidämme hyvänä tervettä kilpailua ja useiden yritysten toimintaa Reilun kaupan markkinoilla. Siksi monikansallisten ja merkittävää markkina-asemaa (yli 50 prosentin markkinaosuus) pitävien yhtiöiden kanssa sovitaan erikseen pelisäännöistä, jos ne hakevat Reilun kaupan merkin käyttöoikeutta:
- Yrityksen tulee esittää markkinointisuunnitelma ja myyntikanavat uudelle tuotteelle.
- Yritys ei voi käyttää Reilun kaupan merkkiä työntääkseen jo merkillä myyvät yritykset pois markkinoilta. Yrityksen tulee osoittaa, että tuotteelle on kysyntää sekä riittävät myyntikanavat.
Kannattaako valita kotimainen vai Reilun kaupan tuote?
Reilun kaupan tuotteet ja kotimaiset tuotteet eivät ole missään nimessä toisiaan pois sulkevia vaihtoehtoja, vaan molempia kannattaa suosia. Suurinta osaa Reilun kaupan tuotteista, kuten banaaneja, kahvia, puuvillaa, ei kuitenkaan kasva Suomen ilmasto-oloissa. Niissä harvoissa tuotteissa, joissa myös kotimainen vaihtoehto on tarjolla, esimerkiksi leikkoruusujen tai hunajan kohdalla, kotimainen tuotanto ei kata kulutusta, vaan osa tuotteista tulee joka tapauksessa ulkomailta. Silloin kun valitsee kehitysmaista Suomeen tuotetun tuotteen, kannattaa valita Reilun kaupan tuote.
Reilun kaupan tuotteiden tuontannossa lapsityövoiman hyväksikäyttö on kielletty ja noudatetaan tiukkoja ympäristökriteereitä. Lisäksi pienviljelijä on saanut tuotteestaan vähintään korvauksen, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset tai suurtilan työntekijä vähintään lakien mukaista palkkaa. Koko yhteisö hyöytyy erillisestä Reilun kaupan lisästä, jota käytetään esimerkiksi koulutukseen tai terveydenhuoltoon.
Toisin kuin monet luulevat, kehitysmaista tuodut tuotteet eivät ole ekologisesti ajatellen huonompia vaihtoehtoja kuin Euroopassa tuotetut. Isossa-Britanniassa tehty yliopistotutkimus osoitti, että Hollannissa kasvatetun kukan ekologinen jalanjälki on moninkertainen verrattuna Keniassa kasvatettuun, lentokuljetuksesta huolimatta.
On myös mahdollista suosia tuotteita, joissa kotimainen tuotanto yhdistyy Reilun kaupan raaka-aineisiin. Tarjolla on esimerkiksi jogurttia, joissa maito on suomalaista ja sokeri ja hedelmät kehitysmaissa tuotettuja Reilun kaupan raaka-aineita. Valikoimissa on myös puuvillatekstiileitä, jotka on valmistettu Suomessa Reilun kaupan puuvillasta.
Onko Reilu kauppa markkinointikikka?
Reilu kauppa ei ole markkinointikikka, sillä jokainen ostettu Reilun kaupan tuote tukee konkreettisesti tuottajia. Kaikki tuotteet, joissa on Reilun kaupan sertifiointimerkki, tulevat Reilu kauppa -sertifioiduilta tuottajilta, jotka noudattavat kansainvälisiä kriteereitä ja saavat Reilun kaupan hyödyt.
Tällä hetkellä Reilusta kaupasta hyötyy yli miljoona kehitysmaiden pienviljelijää ja suurtilojen työntekijää. Reilun kaupan hyötyjä ovat pienviljelijöille vähintään maksettava Reilun kaupan takuuhinta, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset, sekä suurtilojen työntekijöiden saama vähintään lakien mukainen ja asteittain nouseva palkka sekä asialliset työolot.
Konkreettisia hyötyjä ovat myös tiukat ympäristökriteerit, lapsityövoiman hyväksikäyttökielto sekä turvalliset työskentelyolot. Takuuhinnan päälle maksettavaa erillistä Reilun kaupan lisää käytetään koko yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, kuten terveydenhuoltoon ja koulutukseen.
Reilu kauppa keskittyy sertifioinnillaan tuotantoketjun alkupäähän eli siihen, minkälaisissa oloissa esimerkiksi banaaneja kasvatetaan. Muuten Reilu kauppa on normaalia kaupankäyntiä, ja kauppaa tuotteilla käyvät monenkokoiset ja -näköiset yritykset. Tavoite on saada kaikki kauppa reiluksi, joten on tärkeää, että mahdollisimman moni yritys ottaa valikoimiinsa Reilun kaupan tuotteita.
On tärkeää kuitenkin huomata, että Reilun kaupan sertifiointimerkki ei sertifioi yrityksiä, vaan niiden myymiä tuotteita. Tämä otetaan huomioon muun muassa siinä, miten yritykset voivat käyttää merkkiä omassa viestinnässään. Merkin käyttö on sallittua vain silloin, kun sillä viestitään sertifioiduista tuotteista, eikä sitä voi siis käyttää yritysten muussa viestinnässä.
Lue lisää Reilun kaupan hyödyistä osoittessa www.reilukauppa.fi/hyodyt
Tulosta sivu
