Reilun kaupan takuuhinta

Reilun kaupan takuuhinta on yksi Reilun kaupan tuoma etu kehitysmaiden tuottajille. Muita etuja perheviljelijöille ja suurtilojen työntekijöille ovat esimerkiksi turvalliset työskentelyolosuhteet, Reilun kaupan lisä, mahdollisuus ennakkorahoitukseen, lapsityövoiman hyväksikäyttökielto, tiukat ympäristökriteerit ja suurtilojen työntekijöiden vähintään lakien mukainen ja asteittain nouseva palkka. Lue lisää muista Reilun kaupan hyödyistä.

Mikä on Reilun kaupan takuuhinta?
Kuinka paljon on Reilun kaupan takuuhinta?
Kuka määrittää Reilun kaupan takuuhinnat?
Miksi Reilun kaupan takuuhintaa tarvitaan?
Kuka maksaa Reilun kaupan takuuhinnan?
Kenelle Reilun kaupan takuuhinta maksetaan?
Kuinka paljon tuottajalle maksetaan tuotteista, joista ei ole määritelty Reilun kaupan takuuhintaa?
Kuinka kauan Reilun kaupan takuuhinta on voimassa?


Mikä on Reilun kaupan takuuhinta?

Reilun kaupan takuuhinta on alhaisin mahdollinen hinta, jota Reilun kaupan tuotteen tuottajalle voidaan tuotteesta maksaa. Useimmille Reilun kaupan tuotteille on asetettu takuuhinta, joka takaa tuottajalle vähintään tietyn, vakaan hinnan tuotteista. Reilu kauppa on ainoa sertifiointijärjestelmä, joka asettaa takuuhinnan tuotteille ja raaka-aineille.


Kuinka paljon on Reilun kaupan takuuhinta?

Takuuhinta on hinta, joka kattaa kestävän tuotannon kustannukset. Eri tuotteissa on luonnollisesti eri takuuhinnat. Takuuhinta on tietty hinta tietystä määrästä tuotteita tai raaka-ainetta (esimerkiksi kilolta tai tuhannelta kilolta). Takuuhinnan suuruus voi vaihdella alueittain tai maittain. Esimerkiksi
Ecuadorissa, josta tulee valtaosa Suomessa myytävistä Reilun kaupan banaaneista, Reilun kaupan banaanien takuuhinta on 8,20 dollaria eli noin 5,70 euroa 18,14 kilon banaanilaatikosta. Tämän lisäksi maksetaan erillistä, yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin tarkoitettua Reilun kaupan lisää yksi dollari eli noin 0,70 euroa laatikolta.

Takuuhinta on minimihinta, joka ostajan tulee maksaa tuottajalle tuotteesta. Se on lähtökohta, josta Reilun kaupan tuotteen tuottaja ja ostaja aloittavat hintaneuvottelut. Tuottajat tai kauppaa käyvät tahot voivat vapaasti neuvotella tuotteesta korkeamman hinnan esimerkiksi laadun perusteella. Osalle tuotteista Reilun kaupan takuuhinta on korkeampi, jos kyseessä luomutuote.

Esimerkiksi vuonna 2007 Reilun kaupan kahvin tuottajat saivat Reilun kaupan kahvista keskimäärin 2 237 euroa tonnilta, mikä oli enemmän kuin Reilun kaupan takuuhinta (Arabica-kahvista noin 2 142 euroa tonnilta).

Jos markkinahinta on korkeammalla kuin Reilun kaupan takuuhinta, ostajan tulee maksaa markkinahinnan mukaan. Kumpikin osapuoli voi tuoda markkinahinnan esiin toisten yhteistyökumppaneiden kanssa tehtyjen sopimusten pohjalta. Tutustu tarkemmin Arabica-kahvin Reilun kaupan takuuhinnan ja maailmanmarkkinahinnan kehitykseen.

Reilun kaupan takuuhinnan (tai markkinahinnan, jos korkeampi) päälle maksetaan aina myös Reilun kaupan lisää, joka on tarkoitettu yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, kuten koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Katso FLO:n verkkosivuilla, paljonko Reilun kaupan takuuhinnat ja Reilun kaupan lisät miltäkin tuotteelta ovat.


Kuka määrittää Reilun kaupan takuuhinnat?

Reilun kaupan takuuhinnat ovat osa Reilun kaupan kriteereitä. Reilun kaupan kansainvälinen yhteistyöjärjestö Fairtrade Labelling Organizations International (FLO), joka luo kaikki Reilun kaupan kriteerit, asettaa myös takuuhinnat.

Takuuhinnat määritellään FLO:n tutkimusten ja konsultaatioiden pohjalta, ja niitä tarkistetaan ajoittain. FLO seuraa tuotteiden hintoja ja tuotantokustannuksia sekä konsultoi kauppaa käyviä tahoja, viljelijöitä ja muita osallisia.

Esimerkiksi Reilun kaupan banaanien takuuhintaa nostettiin vuoden 2010 alussa. FLO päätti nostaa Reilun kaupan banaanien takuuhintaa, sillä banaanien tuotantokustannukset ovat nousussa. Esimerkiksi kohonnut öljyn hinta on lisännyt muun muassa lannoitus- ja pakkauskustannuksia.

Suomeen Reilun kaupan banaanit tuodaan pääasiassa Ecuadorista, ja siellä 18,14 kilon banaanilaatikon takuuhinta nousi 4,54 eurosta (6,75 dollaria) 5,5 euroon (8,2 dollaria). Takuuhinnan päälle yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin maksettava Reilun kaupan lisä pysyi 0,66 eurossa (1 dollari) laatikolta.


Miksi Reilun kaupan takuuhintaa tarvitaan?

Kehitysmaissa on yli 900 miljoonaa aliravittua ihmistä (FAO). Monilla kehitysmaiden viljelijöillä on suuria vaikeuksia elättää perheensä tuloilla, joita he saavat viljelemistään tuotteista. Reilun kaupan takuuhinta (tai markkinahinta, jos korkeampi) ja Reilun kaupan lisä ovat keskeisiä hyötyjä, joita Reilu kauppa tuo kehitysmaiden tuottajille.

Reilun kaupan takuuhinnan tarkoitus on suojella tuottajien toimeentuloa ja vähentää riskejä hetkellä, jolloin tuotteiden markkinahinnat laskevat.

Ilman Reilun kaupan takuuhintaa tuottajat ovat markkinoiden armoilla ja saattavat pahimmillaan joutua myymään tuotteensa hinnalla, joka ei kata edes tuotantokustannuksia. Reilun kaupan takuuhinta on turvaverkko, joka on tuottajille äärimmäisen tärkeä tuki maailmanmarkkinahintojen laskiessa tasolle, joka ei kata kestävän tuotannon kustannuksia.


Kuka maksaa Reilun kaupan takuuhinnan?

Reilun kaupan takuuhinnan maksaa se kauppaa käyvä yritys, joka ostaa tuotteen Reilu kauppa -sertifioidulta tuottajalta.


Kenelle Reilun kaupan takuuhinta maksetaan?

Reilun kaupan takuuhinta maksetaan kehitysmaan tuottajalle eli joko suurtilalle tai pienviljelijöiden organisaatiolle. Hinta koskee tuotetta tai raaka-ainetta siinä vaiheessa tuotantoketjua, kun tuottaja on siitä vielä vastuussa. Kun kyseessä ovat pienviljelijöiden organisaatio, Reilun kaupan takuuhinta maksetaan tuottajaorganisaatiolle, ei yksittäiselle viljelijäjäsenelle.


Kuinka paljon tuottajalle maksetaan tuotteista, joista ei ole määritelty Reilun kaupan takuuhintaa?

Ostajien tulee maksaa Reilun kaupan takuuhintaa tuottajalle, jos tuotteelle on luotu Reilun kaupan takuuhinta. Reilun kaupan takuuhinta on määritelty esimerkiksi banaanille, kahville, kaakaopavuille, ananakselle, riisille ja puuvillalle.

Kun kyseessä on Reilun kaupan tuote, jolle ei ole olemassa Reilun kaupan takuuhintaa, ostaja maksaa tuottajan ja ostajan sopimaa hintaa. Näitä tuotteita ovat esimerkiksi ruokosokeri ja urheilupallot. Reilun kaupan tuotteista maksetaan aina myös erillistä Reilun kaupan lisää, joka on tarkoitettu koko yhteisöä hyödyttäviin hankkeisiin, huolimatta siitä, onko tuotteelle luotu Reilun kaupan takuuhinta vai ei.

Esimerkiksi kokonaan uusien raaka-aineiden ja tuotteiden kohdalla ei välttämättä luoda heti Reilun kaupan takuuhintaa. Tällöin haasteena on nimittäin se, miten Reilun kaupan markkinat pystytään avaamaan uusille tuotteille ja tuottajille riittävän nopeasti tinkimättä tuottajien saamista hyödyistä.

Esimerkiksi yrttien ja mausteiden kohdalla FLO ratkaisi haasteen poistamalla takuuhinnan useimmilta yrteiltä ja mausteilta ja määräämällä samalla, että ostaja maksaa tuottajalle 15 prosenttia tuotteen ostohinnasta erillistä Reilun kaupan lisää. Viljelijä ja ostaja neuvottelevat ostohinnan yhdessä, ja jos viljelijät niin toivovat, FLO asettaa tuotteiden takuuhinnat tapauskohtaisesti. Näin tuhansille uusille viljelijöille tarjoutuu mahdollisuus päästä osallisiksi Reilun kaupan hyödyistä ilman vuosien valmisteluprosessia.


Kuinka kauan Reilun kaupan takuuhinta on voimassa?

Takuuhinnat määritellään FLO:n tutkimusten ja konsultaatioiden pohjalta, ja niitä tarkistetaan ajoittain. Uudet Reilun kaupan takuuhinnat ovat voimassa siitä päivästä alkaen, jonka FLO on ilmoittanut. Tämä koskee kuitenkin vain uusia sopimuksia. Olemassa olevat sopimukset ja niissä sovitut ostohinnat ovat voimassa FLO:n ilmoittaman päivämäärän jälkeenkin.

Reilun kaupan tuotteen tuottajat ja ostajat voivat tehdä halutessaan pitkiä sopimuksia, jotka perustuvat senhetkisiin Reilun kaupan takuuhintoihin ja joissa takuuhinnan sovitaan olevan voimassa sopimuksen ajan, ellei tuotekohtaisissa kriteereissä toisin sanota.